Maajoukkuekapteeni Janne Lamminen, 36, asteli pronssimitali kaulassa median eteen Zurichin Swiss Life Arenalla.
Suomi kaatoi Sveitsin pronssipelissä lukemin 5-3. Ottelusuoritus ei ollut Suomelta hääppöinen, mutta voittoon asti se riitti.
– Hienoa oli pelata. Kuvastaa varmaan aika hyvin koko turnausta. Alku vähän huonoa, keskivaiheilla vähän parannettiin. Kolmannessa erässä vähän passivoiduttiin sit se oli oikeastaan sellaista perinteistä taistelua ja selviytymistä se loppu. Tiedetään, että 12 000 ihmistä ja kaikki kannustaa omiaan, ja sit sieltä tulee joka suunnasta jotain, niin et kuule ja pelaat vain tunteella, Lamminen sanoitti.
Lammisen toiminta ottelun jälkeen näytti siltä, että hän jättää jäähyväiset MM-näyttämoille ja salibandymaajoukkueelle.
– Kyllä se varmaan tuosta näkyi tuolla penkillä, että se oli nyt siinä, Lamminen vahvisti ääni väristen.
Tunteella ja kovalla asenteella pelaava Lamminen sanoi mitalin lämmittävän, vaikka se himmein mahdollinen olikin. Taistelijan pelaajaprofiilia korostaen ”Liekillä” oli silmä mustana Ruotsi-pelien taisteluiden jäljiltä.
Turnaus oli suomalaisittain tuloksellisesti verrattaen kehno. Valmennuksesta lähtien joukkueen suunnalta on puhuttu ”haasteista”.
– Tietysti haasteen toi se, että en oo ikinä ennen ite ollut sellaisessa tilanteessa, että välierissä kohdataan Ruotsi. Se oli asia mikä tuli itselle yllätyksenä. Se taas miten saatiin rivit kasattua sen alkusarjan jälkeen, niin oltiin ihan eri niin sanotusti ”tiloissa” siihen peliin. Saatiin taas kaivettua itsemme parhaimmillemme siihen.
– Se oli tietysti kolikonheittoa se ratkaisu, että olisi voinut kääntyä miten päin tahansa. En tiedä laukauksia, pallonhallintaprosentteja tai muuta, mutta kun asenne on tuollainen niin ei ole käytännössä väliä kuka tulee vastaan, Lamminen pohti.
Haasteista ilmeisin Suomen turnauksessa oli se, että pelaajia putosi pois flunssan vuoksi kesken alkusarjan.
– Joo siinä oli pieni flunssakierre. Se vähän haastoi, mutta toisaalta kyllä kaikki pelata osaa. Sen verran paljon kuitenkin pelataan yhdessä leireillä ja muuten, että pitää pystyä osata pelata kaikkien kanssa. Sen taakse ei voi mennä.
– Mun mielestä meiltä puuttui tänäänkin sellainen rohkeus. 4-0-johdossa pitäisi olla nautintoa ja rohkeutta pelata, mutta se puuroutui ja jäätiin vähän paikoilleen. Siitä kaveri pääsi aika hyvin kontraamaan.
Lamminen nousi MM-miehistöön vuoden 2014 MM-kisoissa ja hän oli näissä kisoissa yksi kisojen kokeneimmista suomalaispelaajista. Maajoukkueurallaan hän saavutti kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin.
Yksittäistä muistoa Classic-pakki ei pystynyt nostamaan, mutta paljon positiivista on mahtunut noin 10 vuoden maajoukkueuralle.
– Kyllä ne on kaikki taustat ja pelaajat joiden kanssa on saanut toimia. Vaikka tuttuja äijiä kaikki niin eletään ihan eri maailmassa ennen kuin tullaan tänne. Se on tiivis pumppu huollosta valmentajiin ja pelaajiin. Jos ollaan Suomessa niin bussikuskitkin on aika hyvin mukana siinä. En mä osaa kuvailla sitä. Se tiiviys mitä on, on ihan käsittämätöntä. Et sä saa toista.
– Sen kun tietää, että tänkin periodin jälkeen ei ole samanlaista kokoonpanoa enää. Se orkesteri muuttuu koko ajan. Kaikki matkan varrella kerätyt yhteiset on hienoin juttu, Lamminen hehkutti.