Suomen miesten salibandymaajoukkueen urakka Sveitsin MM-kisoissa päättyi sunnuntaina pronssimitaleihin.

Suomen konkaripuolustaja Lauri Stenforsille, 32, MM-karkelot olivat jo uran viidennet. Vuonna 2014 ensimmäiset maaottelunsa pelannut Stenfors on voittanut kaksi maailmanmestaruutta, kaksi MM-hopeaa sekä viimeisimpänä pronssia.

Tärkein kysymys heti kärkeen, loppuiko maajoukkueura tähän?

– 98, tai 95 prosenttisesti voisi sanoa, että eiköhän. Jos ei lottovoittoa tule, tai muuta ihmeellistä kiimaa, ja sellaista arjen helpotusta tässä kahden vuoden aikana kohti seuraavia kisoja niin eiköhän aika lähellä olla viimeistä pysäkkiä, Stenfors paljastaa.

Stenforsin menestyksestä ura Suomen maajoukkueessa päättyi siis tiettävästi Sveitsissä ansaittuun pronssiin. Muutama päivä kisaurakan jälkeen ajatukset mitalin kirkkaudesta eivät ole sen parempaan suuntaan muuttuneet, kuin mitä ne olivat sunnuntaina Zurichissä.

– Yhtä heikot kuin itse kisoissakin. Jos salibandyssa miesten kisoissa saa pronssia niin mun mielestä sinällään aika heikko suoritus. Tietysti se pehmentää ehkä vähän laskua, että oli aika lähellä, ettei pudotettu Ruotsia kyseiseen pronssiotteluun ja ite oltaisiin päästy finaaliin kokeilemaan.

– Sillein kaksijakoiset fiilikset, että ihan kiva oli jotain sieltä mukaan saada, mutta isossa kuvassa kun katsoo kisoja niin pettymys. Kultaa kun lähdet hakemaan ja olet kolmas niin iso pettymys tottakai.

Kisaisäntä Sveitsi yllätti Suomen alkusarjassa, mikä tarkoitti sitä, että Ruotsi tuli välierässä vastaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004. Länsinaapuri eteni lopulta rangaistuslaukauskilpailun kautta loppuotteluun, ja sitä myötä kymmenettä kertaa historiassa maailmanmestariksi.

– Kun hävittiin niin oli kuin olisi hävinnyt finaalin käytännössä. Ehkä se oli vähän meidän ja ruotsalaisten välinen moraalinen finaali. Vielä kun se meni pilkuille, ja mökki ihan täynnä, ja kaikki salibandya seuraavat ihmiset katsoo peliä niin vähän sama tuntemus, kuin olisi finaalin hävinnyt pilkuilla.

Ruotsista puheen ollen, puolustuspäässä fyysisestä kovuudestaan tunnetun Stenforsin nimi on kerännyt arvostusta myös länsinaapurissa. Sveitsin MM-kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu ruotsalaishyökkääjä Alexander Galante Carlström kommentoi mm. pari vuotta sitten, että “Stenfors on puolustuspelissä maailman paras.”

– Hienolta kuulostaa tottakai. Se on kuitenkin joukkue, joka on meidän kanssa lajia dominoinut viimeiset 20 vuotta, mutta ehkä kumminki pelillisesti ja skilsseiltään ollut aina se paras joukkue. Tottakai ihan pirun hyvältä tuntuu.

– Jos tämä tähän omalta osalta jäi niin hyvä, että pystyi sellaisen muiston jättämään kaverille, että ei ollut maailman helpoin kiertää tai oli aika ikävä vastustaja. Herättää kunnioitusta niin se on melkein isoin muisto, mitä sieltä mitalien kanssa jää.

– Tietysti joukkueen kesken aina kehutaan toisiamme kilpaa, mutta sitten kun sen sanoo joku vaikka länsinaapuri niin tottakai lämmittää ihan pirusti.

Nouseeko kahdeksan vuoden maajoukkueuralta jotain yksittäisiä muistoja mieleen?

– Pirun monta isoa muistoa. Ehkä sillon 2014 tuntui, että vähän puskista pääsi sinne mukaan. Ruotsi oli Göteborgissa omissa kotikisoissaan ihan megasuosikki ja meinattiin silloin ottaa tikkari kaverin suusta. Kumminkin porukka ajatteli, että meillä on joku kymmenen prosentin mahdollisuus pärjätä siinä pelissä ja oli tosi lähellä, ettei me voitettu sitä.

– Tietysti 2016 ja 18 on ehkä ne päämuistot omalta uralta, kun oikeastaan ottelusuunnitelmalla, hyvällä puolustuksella ja v*ttumaisella pelillä otettiin kaverilta luulot pois ja voitettiin siinä kaksi kultaa putkeen.

– Kotikisat ehkä Covidin takia ja muuten jäi viimeistä peliä lukuun ottamatta vaisuksi itseltä, joukkueelta, ehkä tunnelmaltaan ja kaikelta muulta. Vielä pieni mahalasku tähän loppuun niin näistä ei jää ehkä ne parhaat fiilikset. 2014-18 oli joukkueen kulta-aikaa niin kuin tilastoista voi lukea.

“TPS:n last chance”

12. kauttaan TPS:n riveissä pelaava Stenfors on vielä F-liigan suhteen maltillisin mielin, vaikka kausi onkin lähtenyt turkulaisittain mukavasti liikkeelle. MM-tauolta palattaessa TPS komeilee sarjataulukon kärjessä.

– Vähän on opeteltu tekemään maaleja tai suoraviivaistamaan peliä, että voitaisiin pärjätä sitten keväällä. Vähän otettu fysiikasta pois ja keskitytty siihen, mitä kentällä tapahtuu ja salibandyyn. Maalien tuottamiseen ja muuta.

– Lähtenyt aika railakkaasti liikkeelle meidän puolustusta lukuun ottamatta. Meillä on tulossa viis kuus noita kärkivastustajia tässä kuukauden sisällä niin niitten jälkeen ollaan fiksumpia, että missä kohtaa sarjaa me ollaan. Sarjataulukko vääristää vielä vähän mun mielestä. Ollaan vähän heikompia porukoita vastaan pelattu, ja muut on sitten keskenään jo vääntäny aika paljon.

– Hyvä juttu käynnissä, mutta ei meidän kannata hirveesti vielä alkaa luulemaan tässä kohtaa. Katsotaan sitten mikä on tilanne, kun ollaan kaikki kerran tai kaksi tossa kohdattu. Ihan hyvällä tiellä.

Ennen maajoukkuetaukoa TPS putosi Suomen Cupista LASBia vastaan, ja nyt myös MM-urakka on takanapäin. Jäljellä on enää yksi tavoite.

– Luonnollisesti ykkössija, eli kauden lopussa voittaa mestaruus. Meikäläisen ja muidenkin tepsin ukkojen ainoa tavoite on raastaa sen verta ja koittaa pelata sen verta hyvin, että voidaan finaalissa koittaa kaataa Classic, Oilers, FBC Turku tai ketä siellä tulee vastaan.

– Meillä fokus on täysin siinä. Voi olla, että tämän vuoden jälkeen tulee muutoksia. Hautaniemen Mikko lopettaa, mitä Miklu tekee ja mitä osa muista pelaajista tekee. Tietyllä tavalla voi olla TPS:n osalta “last chance” tällä ikäluokalla. Kiimasena mennään kohti kevättä.