Saksan salibandymaajoukkueella on kulkenut varsin mukavasti Sveitsin MM-kisoissa.

Joukkue ylsi B-lohkon kolmanneksi ja kohtasi Kanadan neljännesvälierissä keskiviikkona. Lajin lilliputtimaasta ei ollut lopulta Saksalle mitään vastusta, vaan ottelu päättyi lopulta 21-3 saksalaisten hyväksi. Joukkue eteni nyt kahdeksan sakkiin, kun vuosi sitten kohtalona oli yhdeksäs sija.

Totaaliset tanssit ja valtava tasoero. Onko valmentaja tyytyväinen tällaisesta esityksestä, Ilkka Kittilä?

– Onhan se tuollaisen jälkeen. Viime kisoissa Kanada ei ihan noin pelannut, vaan se oli sellaista kunnon kaaospeliä. Yrittivät vähän maltillisemmin ja kun meidän pallollinen peli on vähän parantunut, ja saatiin onnistumisia siihen heti alusta alkaen, niin tulos oli tämä. Tuli sitä kautta voitto yllättävän helpolla, Kittilä sanoitti Swiss Life Arenan uumenissa keskiviikkona.

Saksa aloitti kisat heikohkosti. Tai nooh, miten sen ottaa. Hallitseva mestari Ruotsi voitti 19-4, mutta toisaalta neljä maalia oli ennätysmäärä Saksalta Ruotsia vastaan.

Alkulohkon muissa pelissä Saksa hävisi Tshekille vain 8-6 ja kaatoi Latvian 6-4.

– Sen kyllä huomaa meillä, että Ruotsia kunnioitetaan tosi paljon. Se näkyy joukkueessa. Siinäkin pelissä oli vaiheita, joita voitiin kuitenkin ottaa mukaan jatkoon. Jo ihan sekin, että Saksa ei ole koskaan ennen neljää maalia tehnyt Ruotsia vastaan. Pelissä oli siis pieniä positiivisia juttuja.

– Tshekki-peli alkoi vähän samalla tavalla, mutta viimeiseen erään saatiin hyvä latinki ja se vähän kääntyikin. Latvia-peli oli aika hyvä matsi. Ihan hyvä setti tähän asti.

Saksan kohdalla on tietysti hyvä kysyä, että onko sillä jatkumoa tällaisille otteille? Moni odotti maalta paljon vuoden 2012 neljännen sijan jälkeen, mutta sittemmin se on jämähtänyt sijoille 6-9.

Ainakin ulospäin näyttäisi siltä, että Saksassa on meneillään nousujohteinen prosessi. Varsinkin pallollisen pelin taitotaso on korkeammalla kuin monena muuna vuonna. Pelaajat ovat taitavampia kuin aiemmin, eikä pallon kanssa pelaaminen näytä niin vaikealta. Saksa näyttää yksinkertaisesti freesimmältä.

– Se varmasti auttaa, että meillä ei ihan hirveästi ole jengi muuttunut viime kisoista. Meillä on ollut vähän enemmän aikaa, että jos miettii viime kisoja niin saatiin pari osa-aluetta siihen kuntoon missä niiden pitää olla. Nyt ollaan saatu vietyä tiettyjä muita juttuja eteenpäin.

– Kyllä se nyt näkyy miten ollaan saatu tehtyä maajoukkueena töitä ja on myönnettävä, että totta kai se vaikuttaa, että mukaan on saatu Jakob Heinsin ja Michel Wöcken kaltaiset yksilöt mukaan. Eivät he kuitenkaan yksin selitä asiaa, Kittilä pohti.

Saksan puolivälierävastus ei ole helpoimmasta päästä, sillä perjantaina vastaan astelee Suomi. Suomea Saksa ei ole koskaan voittanut salibandyssa.

Onko valmennuken pelkona, että Suomeakin kunnioitetaan liikaa?

– No kyllä siellä varmasti tietynlainen kunnioitus on. Vähän ehkä liiallinenkin on joukkueessa. Joukkue on sen myöntänytkin, että Suomi ja Ruotsi ovat ne vaikeimmat vastukset löytää oikeanlainen lataus. Ovat vain yksinkertaisesti niin vaikeita jengejä.

– Kyllä me pyritään siihen, että pystyttäisiin laittamaan mahdollisimman hyvin kampoihin ja saada onnistumisia niissä omissa asioissa. Kyllä tasoero on siinä pelissä varmaan yhtä iso kuin oli tänään, mutta urheilussa kaikki on mahdollista, Kittilä virnisti.

Miltä sitten tuntuu pelata omaa kotimaataan vastaan?

– Vielä se ei tunnu oikein miltään varsinaisesti. Luulen, että siihen herää vasta sitten kun peli koittaa. En yleensä mieti liikaa etukäteen, mutta hallilla alkaa aistia enemmän. Kyllä siinä voi olla tietynlainen kutina. Onhan se aika siistiä, mutta vaikea sanoa, kun ei ole koskan aiemmin kokenut.

Kittilä ei toki ole ainoa suomalainen Saksan peräsimessä. Maalivahtivalmentaja Paolo Keinänen ja valmentaja Mika Valtonen toimivat myös joukkueen valmennuksessa. Päävalmentaja on kuitenkin saksalainen Martin Bruckner. Saksalaisittain ei ole toki lainkaan huono asia, että valmennuksessa on paljon tietoa Suomesta.

Suomen turnaus on ollut haastava ulkoa päin katsoen. Yleensä tasaisesti onnistunut Suomi esiintyi nihkeästi varsinkin Sveitsiä vastaan ja paikoin Norjaakin vastaan. Lisäksi joukkueen sisällä on ollut haasteita poissaolojen takia.

Mistä selkeä altavastaaja sitten hakee mahdolliset edut ottelussa.

– Se on yksi toki, että asiat ovat eläneet jonkun verran Suomen joukkueessa. Ei siellä varmasti kauhean stabiili tilanne ole tällä hetkellä. Vähän riippuu siitäkin keitä siellä pelaa, ja montako ukkoa on rosterissa. Epästabiilius on sellainen asia mikä voi vaikuttaa meidän kannalta positiivisesti.

– Suomea olen seurannut monet kisat tarkasti ja yksi asia on tietysti sekin, että eihän tuo ole se peli mihin henkisesti ladataan isommin paukkuja, Kittilä uumoilee.

Kittilä on itse MM-kisojen jonkinasteinen veteraani. Lähinnä siksi, että hän ehti olla viisissä MM-kisoissa Pääkallon toimittajana tai katsojana ennen viime vuoden Suomen kisoja Saksan kanssa. Kittilän valmennusura on vienyt Saksaan ja Weissenfelsiin, jossa mies on toiminut paikallisen seuran palveluksessa jo vuosia.

Valmentajat päätyvät paikoin medioihin kommentaattoreiksi ja asiantuntijoiksi, mutta toisin päin ovi ei kyllä tapaa. Miten näin pääsi käymään?

– Varmaan se menee sitä kautta, että joskus teini-iässä päätin, että musta tulee toimittaja, mutta sitten totesin, että se homma ei ole niin makeeta. Tai ihan mukavaa se oli, mutta tykkäsin tästä koutsaamisesta enemmän niin päätin keskittyä tälle puolelle Mixed Zone-nauhaa, Kittilä nauraa.

Viittaus Mixed Zoneen on tuskin sattumaa, sillä varsinkin toimittajanalkuna Teuvan rivakka nuorukainen viihtyi erityisen hyvin otteluhaastatteluiden parissa.

Mikä on seuraava tehtävä salibandyssa, jos ei enää valmentaminenkaan maistu?

– En tiedä pitääkö mennä sitten jo sählyn ulkopuolelle.