Joulukalenteri

Joulukalenteri: Harri Forsten, legendaarinen numero seitsemän – ”Jälkeenpäin oppinut arvostamaan, minkälaiseen ympäristöön pääsi oppimaan ja menestymään alussa”

07.12.
2022
Joulukalenteri

Harri Forsten (vas.) pelasi SSV:n riveissä 12 kautta. Arkistokuva: Mikko Hyvärinen

Pääkallon joulukalenterissa julkaistaan 24 juttua erilaisista salibandyaiheista.

Seitsemännessä luukussa vuorossa on kalenterin ensimmäinen haastattelu. Harri Forsten, SSV:n ja maajoukkueen paidassa seiskaa kantanut salibandylegenda, paljastaa, miksi valitsi kyseisen numeron.

– Onkin paha kyssäri. Se valikoitui numeroksi jo junnuaikoina. Oikeastaan alkuun pelasin numerolla 77, kun seiska oli varattuna. Kun siirryin SSV:hen B-junnuikäisenä se vaihtui muistaakseni seiskaan, Forsten pohtii.

– Seiska on ollut ehkä jonkinlainen onnennumero tai suosikkinumero ja sillä on pelannut hyviä pelaajia monella urheilun saralla. Varmaan siitä valikoitui 77 alkuun ja myöhemmin sitten seiska. Näin se varmaan meni, ei mitään sen kummempaa.

Forsten kertoo seuranneensa salibandya jonkin verran peliuran päättymisen jälkeen, mutta parina viime vuotena hieman vähemmän. Keväällä 2016 päättyneelle mittavalle pelaajauralle mahtui liigatasolla runkosarjassa 329 ottelua ja pudotuspeleissä 129. Maaotteluita “Tohtorille” kertyi kaikkiaan 47.

– Lopettamisen jälkeen tuli seurattua aika tarkastikin. Varmasti jossain määrin vaikuttaa se, että oma seura SSV ei jatkanut sellaisenaan vaan yhdistyi Tapanilan Erän kanssa EräViikkareiksi.

– Toki EräViikinkeihin jäi paljon pelikavereita ja siellä tuli niiden toimintaa seurattua. Nyt jäänyt vähäiseksi, mutta toisaalta käytiin katsomassa alumnipeliä ErVin toimesta ja oli tietenkin kiva nähdä vanhoja pelikavereita katsomonkin puolella. Täytyy sanoa, että peli on kyllä nopeaa ja viihdyttävää edelleenkin, eli miksei sitä tulisi lähdettyä katsomaan useamminkin.

Forsten mainitsikin pelin nopeuden ja viihdyttävyyden, mutta miten entinen huippupelaaja näkee lajin nykytilanteen yleisesti ottaen?

– Peli nopeutuu ja pelaajat ovat siinä mielessä teknisesti taitavampia. Tuntuu, että sellainen keskimääräinen taitotaso laukaisun ja muiden taitojen suhteen kasvaa vuosi vuodelta. Tietysti pelaajat ovat nykyään sellaisia, jotka ovat ihan junnusta asti pelanneet salibandya. Pallonkäsittely, laukaisu ja pelinopeus pistävät silmään ja ovat menneet eteenpäin.

– Ehkä edelleen itse kaipaa sellaista, että pelaajaurat kestäisivät pidempään. Jotenkin se, että liigakentillä näkee riittävän kokeneita 30 plus -ikävuoden pelaajia, tuo tavallaan oman lisänsä. Pelissä pysyy jonkinlainen tasapaino vauhdin ja kaiken muun fyysisyyden ohella, ettei mene ihan pelkäksi sähläämiseksi. Kyllä sinne kaivataan malttia ja taktista puolta.

– Mun mielestä se, että pelaajaurat kestävät pitkään lisää aina kokonaisuudessa lajin kiinnostavuutta, jos siellä on pitkiä uria ja kokenutta porukkaa tarpeeksi paljon.

Sentterin paikalla operoinut Forsten tehtaili liigan runkosarjassa pisteet 197+230=427, mikä nostaa hänet tällä hetkellä kaikkien aikojen tilastossa sijalle 27. Pudotuspeleissä tehoja syntyi 165 (73+92). Pistemäärästä tekee vielä vakuuttavamman se, että kahden suunnan sentteri tunnetiin myös erinomaisesta panoksestaan puolustussuuntaan. Forstenista on sanottu usein, että kentällä ollessaan hän teki myös muista pelaajista ympärillään parempia.

– Luulen, että siinä on jollain tavalla samat ominaisuudet edelleen hyödyksi. Kahteen suuntaan pelaaminen on sentterin roolissa keskeinen taito ja uskon, että edelleen tarvitaan vankkaa puolustustaitoakin. Vaikka tietysti hyökkäyspäässä paikat vaihtuu laiturin ja sentterin välillä tiuhaan ja siellä päässä ratkaisuvoimaa pitää löytyä myös, mutta ehkä hyvien senttereiden keskuudessa korostuu kuitenkin puolustussuunnan avut.

– Hyökkäyssuuntaan, vaikka oletkin tasapainottava sentteri, musta tuntuu, että nykyään vaaditaan laukaisu- ja ratkaisuvoimaa myös. Pelaaminen on sen verran monipuolista nykyään, että huippusenttereillä maalinteko- ja ratkaisuvoiman pitää olla aika keskiössä, että pärjää.

Numero seitsemän kuvaa entistä SSV:n taituria myös siltä kantilta, että 12 kauden aikana hän voitti seuran riveissä seitsemän Suomen mestaruutta. Kolmesti Suomea MM-kisoissa edustanut Forsten oli avainroolissa myös vuosien 2008 ja 2010 maailmanmestarijoukkueissa.

– Ensimmäisenä itselle tulee mieleen ensimmäiset Suomen mestaruudet. SSV:llä oli silloin näin jälkikäteen ajateltuna meritoitunut, rutinoitunut ja kokenut porukka, jossa sai nuorena poikana olla mukana. Jälkeenpäin oppinut arvostamaan vielä enemmän nimenomaan sitä, minkälaiseen ympäristöön pääsi oppimaan ja menestymään alussa ja näkemään, mitä menestymiseen vaaditaan.

– Myöhemmin sitten pääsi maajoukkueen mukaan. Vaikka ensimmäinen maailmanmestaruus Prahassa oli huikea niin kyllä jotenkin seuraavien kotikisojen 2010 tunnelma ja voittaminen täällä on ehkä maajoukkuepuolella se hienoin muisto. Siinä ne kaksi, ensimmäinen Suomen mestaruus ja kotikisojen voittaminen nousee ehkä saavutuksina ylitse muiden.

Pääkallon joulukalenterissa esitellään erilaisia numeroaiheisia nostoja aina itse päivään liittyen. Artikkelit saattavat olla tuoreita haastatteluita, tilastonostoja tai nostalgiapaloja.

Aiemmat luukut:
Joulukalenteri: Salibandyhistorian ensimmäinen maaottelumaali
Joulukalenteri: Nopeimmat kaksi maalia liigan historiassa
Joulukalenteri: Maineikas alakolmio
Joulukalenteri: Maailman kärkinelikko
Joulukalenteri: Suomalaisen salibandyn hopeinen juhlapäivä
Joulukalenteri: Kuudella kenttäpelaajalla MM-karsintoihin

Eetu Moisio
Eetu Moisio on journalismin opiskelija ja Pääkallon toimittaja.

Moisiolta löytyy pelikokemusta laajalti eri sarjatasoilta 15 vuoden ajalta.

Tällä hetkellä hän toimii myös salibandyvalmentajana.