Pääkallon joulukalenterissa julkaistaan 24 juttua erilaisista salibandyaiheista.

Viime joulukuussa MM-kotikisojen yhteydessä salibandyn pelaajalegendaksi arvostettu Mikko Kohonen päätti maineikkaan ja ennen kaikkea pitkän pelaajauransa keväällä 2020. Kohosen 23 kautta pääsarjatasolla, mikä on tämän hetken ennätys, on kaikin puolin hieno saavutus, varsinkin kun otetaan huomioon hyökkääjän ikävä loukkaantumishistoria.

– Ensimmäinen syy oli rakkaus lajiin ja pelaamiseen, Kohonen aloitti kysyttäessä salaisuuksista pitkän pelaajauran taustalla.

– Lopetin ensimmäisen kerran pelaamisen 2013 ja olin muutaman kuukauden niin sanotusti eläkkeellä. Lääkärit sanoivat, että tämä homma oli tässä, mutta niin se jatkui vielä seitsemän vuotta eteenpäin. Syy, minkä takia ura jatkui silloin kun nivelrikko ilmoitettiin, oli Koposen Tommi. Eli Seinäjoen Peliveljet antoi mahdollisuuden kuntouttaa itseään.

Kohosen uran shokeeraavin loukkaantuminen tapahtui kaudella 2006 pari kuukautta ennen MM-kisoja, kun jalka jouduttiin operoimaan nopeasti amputaatiouhan takia. Takaiskuista huolimatta Kohonen teki aina kaikkensa päästäkseen takaisin pelikentille.

– Heräsin leikkauksesta ja seuraavana aamuna kun lekurit sanoivat, että jalka saatiin pelastettua, niin ensimmäinen asia oli sitten soitto Nykylle. MM-kisat oli tulossa, että kuntoudutaan vielä.

– Lopettaminen ei ollut silloinkaan mielessä, kun polvi sanoi sopimuksensa irti ennen 2012 MM-kisoja ja lekurit sanoivat, että ura oli tässä. Se tuli vasta kauden loppuun pelatessa, kun kivut olivat niin suuret. Sitten sopivasti motivoitiin takaisin sellaisella roolilla, jossa pääsin takaisin kuntoon hyvin nopeasti. Sain kipuja pois ja pystyin juoksemaan, ja ura jatkui vielä pitkään.

Kaksi vuotta vanhempi veli Mika Kohonen on toiminut Mikko Kohoselle urheilussa aina esikuvana, ja isoveljen jalanjäljet johdattivat lopulta myös salibandyn pariin. Sittemmin uran eri vaiheilla Mikko Kohonen on saanut motivaatiota pelaamiseen erilaisista asioista.

– Alkutaipaleella voitonhalu oli hirveän vahva sekä maajoukkueessa että SM-sarjassa. Halusin voittaa, ja kun niitä alkoi tulemaan, sen jälkeen enemmän lähti tietyllä tavalla oman itsensä kautta. Pääsi mittailemaan itseään, että mikä on paras minä urheilijana. Tavoite muuttui koko ajan matkan varrella, mutta pitkään tuli pelattua ja rakastin pelaamista.

– Suurin piirtein viimeiset kahdeksan kautta pelasin vahvojen kipujen kanssa nivelrikkoisena. Ehkä se kertoo enemmän itselle, että kivut ei merkannu mitään, vaan tykkäsin taistella voitosta ja pelata.

Pelaisitko edelleen, jos kroppa olisi sellaisessa kunnossa?

– Todennäköisesti pelaisin. Minä ja velipoika ollaan samanlaisia, että ollaan aina rakastettu pelaamista ja kilpailemista. Olen kiitollinen, että sain niin pitkän uran pelata, joten en ole enää kaivannut kentille ollenkaan. Ainoa pieni asia on se, että en pysty käymään höntsävuoroilla. Kipujen puolesta en pysty enää harrastamaan lajia, mikä harmittaa kyllä vähäsen.

Kohonen kertoo, että uran jälkeen hänestä on muodostunut erittäin fanaattinen penkkiurheilija salibandyn saralla.

– Joka päivä, kun tulee salibandya telkkarista, katson jonkun pelin. Pääosin seuraan tietysti Happeeta ja SPV:ta, eli omia sydäntä lähellä olevia seuroja, mutta kyllä tänäänkin (keskiviikkona) tulee KrP-Oilers-matsi katsottua telkkarista.

Jyväskylästä Seinäjoelle

Kohonen debytoi liigatasolla vuonna 1997 Happeen riveissä, jossa hän pelasi kymmenen kautta ennen siirtoa Seinäjoelle. Jyväskylässä Kohonen ansaitsi ensimmäiset mitalinsa SM-sarjassa, yhden hopean ja pronssin, mutta tänä päivänä kirkkaimpana mielessä on ensimmäinen kutsu miesten kesätreeneihin.

– Sain hyvin pienenä poikana Petteri Nykyltä, joka kuului Happeen valmennukseen silloin, soiton, että ollaan valittu sut miesten kesätreenirinkiin ja kiinnostaako lähteä kilpailemaan pelipaikasta SM-sarjajoukkueeseen. Se oli upea hetki.

Kotikaupungin joukkueesta tie vei kaudella 2007-08 SPV-paitaan, jossa palkintokaappi alkoi täyttymään tiheämpää tahtia. Seinäjoella Kohonen voitti kaikkiaan kolme Suomen mestaruutta, yhden hopean sekä neljä pronssia.

– Tietyllä tavalla muistissa on koko SPV:n tarina. Sain olla mukana rakentamassa SPV:n nousua ja meidän pientä dynastiaa. Muistissa on myös koko sellainen SPV:n veljeys.

Seurajoukkueissa tehtyjen saavutuksien lisäksi Kohonen pelasi urallaan 86 maaottelua ja oli mukana voittamassa Suomen miesten ensimmäistä maailmanmestaruutta 2008 Prahassa. Kaksi vuotta eteenpäin kotikisojen finaalissa Kohonen viimeisteli 5-1-maalin Ruotsin verkkoon ja sinetöi toisen peräkkäisen maailmanmestaruuden Suomelle.

– Tietysti kotikisat oli huikea juttu ja koko maajoukkuetouhu, jota sain tehdä oman veljen kanssa. Ihmiset, keiden kanssa on saanut tehdä, tulevat kuitenkin aina jollain tavalla mieleen. Hyvät pelikaverit, valmentajat ja kaikki ihmiset salibandyn ympärillä.

Kohonen pelasi liigatasolla runkosarjassa kaikkiaan 555 ottelua (toistaiseksi eniten historiassa) tehopistein 557+319=876. Pudotuspeleissä otteluita kertyi 150, joissa tehopisteitä 175 (112+63). Kohonen oli Suomessa ensimmäinen pelaaja joka rikkoi 1000 tehopisteen rajan.

—

Pääkallon joulukalenterissa esitellään erilaisia numeroaiheisia nostoja aina itse päivään liittyen. Artikkelit saattavat olla tuoreita haastatteluita, tilastonostoja tai nostalgiapaloja.

Aiemmat luukut:
Joulukalenteri: Salibandyhistorian ensimmäinen maaottelumaali
Joulukalenteri: Nopeimmat kaksi maalia liigan historiassa
Joulukalenteri: Maineikas alakolmio
Joulukalenteri: Maailman kärkinelikko
Joulukalenteri: Suomalaisen salibandyn hopeinen juhlapäivä
Joulukalenteri: Kuudella kenttäpelaajalla MM-karsintoihin
Joulukalenteri: Harri Forsten, legendaarinen numero seitsemän – ”Jälkeenpäin oppinut arvostamaan, minkälaiseen ympäristöön pääsi oppimaan ja menestymään alussa”
Joulukalenteri: Kahdeksan Suomen mestaruutta voittanut Kati Suomela – “On siinä vähän onnenkauppaakin ollut”
Joulukalenteri: Painajainen MM-finaalissa
Joulukalenteri: Kymmenen pisteen suoritus
Joulukalenteri: Mestaruus pääkaupunkiseudulle edellisen kerran 11 vuotta sitten
Joulukalenteri: 12 vuoden panna
Joulukalenteri: Se Tähkä
Joulukalenteri: Prahan ikimuistoinen ilta
Joulukalenteri: Rankkari joka muutti salibandyn sääntöjä
Joulukalenteri: 2+15
Joulukalenteri: Ennätyksellinen vierasvoitto paikallispelistä, mutta pakkaspäivä
Joulukalenteri: Venäjä kummittelee salibandymaiden rankingissa
Joulukalenteri: Nuorten MM-kisat
Joulukalenteri: Luku, joka esiintyy monessa yhteydessä
Joulukalenteri: Riika 2001