Luukas Hyvärinen, 18, on OLS:n vasemman kaistan helmi: ”Aika kirkas tulevaisuus edessä”

Luukas Hyvärinen (nro 71) on vakuuttanut liigatasolla. Kuva: Ari Arola

Lauantai-iltana Espoon Tapiolassa tarjoiltiin salibandya ”kaksi yhden hinnalla” -mielessä, kun Oilers isännöi OLS:aa sekä F-liigan että Suomen Cupin puolivälierien pelissä. OLS otti tuplapelistä hurjan lopun jälkeen voiton maalein 7-6.

Pelimiesten kympille mentäessä Oilers johti vielä 6-4 ja oli vienyt kolmatta erää pelillisesti ja maalipaikkojen osalta. Veeti Koivisto kavensi seitsemän minuuttia ennen loppua, mutta Oilersin tilanne näytti hyvältä aivan viimeiselle minuutille asti.

Ajassa 59.11 Joni-Arttu Sieppi (2+0) tasoitti ilman maalivahtia. OLS ei jäänyt odottelemaan jatkoaikaa, vaan Koivisto iski vain 11 sekuntia myöhemmin OLS:n voittomaaliksi jääneen osuman.

– Näytti vähän pahalta, mutta erittäin hyvä loppu ja aivan älytön nousu vielä. Tällä kaudella nuo loput on yleensä mokattu, eikä olla pystytty kääntämään, mutta tänään se onnistui. Tuntui hyvältä kyllä, ottelussa yhden maalin viimeistellyt Luukas Hyvärinen, 18, kertasi pelin jälkeen.

OLS sai kiittää voitostaan maalivahti Roni Tuonosta (22 torjuntaa), joka piti joukkuetta vaikeissa vaiheissa pystyssä.

– Siinä oli paljon aika huonoja hetkiä ja pelattiin tosi huonosti jopa, mut selviydyttiin niistä. Hyvä veskaripeli ja Roni maalissa auttoi sen verran, että vaikka sekoiltiin kentällä, niin hän kuitenkin pelasti ne tilanteet.

– Mitä siihen nyt sanoisi: käytettiin tilanteet hyväksi, OLS-päävalmentaja Harri Naumanen arvioi ottelun ratkaisua.

OLS sai pelistä tärkeät 3 pistettä, mutta cupin välieräpaikka tarkoittaa sitä, että joukkue on mukana niin kutsutussa final four -tapahtumassa tammikuussa.

– Oon yrittänyt puhua joukkueelle siitä, että Oulussa on ollut vähän tapana, että cupia väheksytään. Oon yrittänyt painottaa, että se on kuitenkin hieno tilaisuus oppia voittamaan tärkeitä pelejä ja päästä tappelemaan pokaalista. Se on kuitenkin kärkeen haluavalle joukkueelle hieno tlaisuus, eikä sitä pitäis heittää hukkaan ainakaan sen takia, että väheksyy muuten vain sen arvoa, Naumanen kertoi.

Nuori lupaus

Hyvärinen on nuorena pelaajana yllättänyt monet ensimmäisellä täydellä liigakaudella. 14 peliin tehot 12+8 on kovaa jälkeä ja sillä saldolla on liigan pistepörssin 18. ja OLS:n sisäisen pistepörssin kakkonen.

Hyvärinen pelasi viime kaudella kolme liigapeliä (0+2). Juniorisarjoissa tahti on ollut kovaa, sillä esimerkiksi viime kaudella P21-sarjassa Hyvärinen iski tehot 35+30 26 otteluun. Edelliskaudella hän pääsi myös juhlimaan P18-ikäluokan SM-kultaa OLS:n kanssa.

Tahti ei ole yllättänyt Hyväristä itseään.

– Odotin, että täälläkin pystyisin tekemään tulosta. Jos ei täällä pystyisi olemaan sellaisessa roolissa niin silloin täällä ei kannattaisi pelata, vaan junnuissa vielä. Hyvin on mennyt.

Hyvärinen pelaa OLS:n kakkosviisikossa yhdessä Valte Karvosen, Eetu Ijäksen, Lauri Tiiran ja Olli-Matti Virrankarin kanssa. Kentällisen peli näyttää hyvältä, vaikka OLS:lla on ollut haasteita tällä kaudella yleisemmin.

– Keväästä asti ollaan pelattu samalla ketjulla ja silloin alkoi toimimaan. Ajan myötä se on hitsautunut ja hyvin on kyllä mennyt. Ei ole paljon ”ohipelejä” tullut. Pitää olla tyytyväinen tohon ketjuun, Hyvärinen avasi.

Hyvärinen näkee omassa pelissään suurimmaksi kehityksen kohteeksi puolustuspelin ja siihen hän on myös laittanut fokusta.

Naumanen sanoitti oman näkemyksensä tärkeimmistä kehittämisen kohteista.

– Hänen kohdallaan on vielä tekemistä pallottoman pelin, puolustamisen ja tilanteiden tunnistamisen kanssa. Pallon kanssa hän on ollut joukkueen parhaimpia alkukaudesta. Silloin saa vähän anteeksi näistä muista asioista.

– Jos kaveri haluaa kehittyä ihan liigan huippupelaajaksi niin se vaatii pallottoman pelaamisen kehitystä. Näen kuitenkin, että hänellä on aika kirkas tulevaisuus edessä.

Nuorella pelaaja on tietysti tavoitteita. Yksi niistä siintää ensi keväänä, sillä rightin puolen laituri on vahvasti ehdolla kevään U19-ikäluokan MM-kisoihin Tanskaan. Pelipaikka ja kätisyys ovat varmasti isoja valtteja tulevaisuudessa, jos kehityskäyrä pysyy nousujohteisena.

Nuorukaisen kommentista paistaa realismi ja nöyryys tässä vaiheessa uraa.

– Tavoite on parantaa koko ajan liigassa, että ei tässä sinänsä ole vielä mitään saavutettu. Henkilökohtaisesti ja joukkueena mennään eteenpäin. Esimerkiksi tämä Suomen Cupin välieräpaikka on taas joukkueelle hyvä sauma OLS:lle ottaa ihan mitalikin. Sinne lähdetään pistämään kaikki peliin ja siinä on ensimmäinen tavoite joukkueena.

– Totta kai pelaajana on tavoitteena päästä vielä isompiin ympyröihin.

Naumanen nosti nuorukaisesta esiin kehityskohteita kysyttäessä. Jokainen Hyvärisen peliä nähnyt ymmärtää myös sen, että pallollinen kypsyys on 18-vuotiaalle pelaajalle jo varsin hyvällä tasolla.

– Sen huomasi oikeastaan jo viime kaudella, kun kävi meidän kanssa treeneissä ja parissa pelissäkin, että pystyi sanomaan, että häneen voi ensi kaudella jo luottamaan isossa roolissa. Keväästä ja kesästä alkaen on ollut aika selvää, että tulee ottamaan ison roolin joukkueessa, Naumanen kehaisi.

OLS etsii vielä parasta pelivirettään Harri Naumasen johdolla. Kuva: Esa Takalo

Nihkeää, OLS

Oilers-peli oli OLS:lle harvinainen ottelu tällä kaudella, sillä se käänsi tällä kertaa tiukan pelin kovaa joukkuetta vastaan voitoksi. Se on hävinnyt tällä kaudella neljä maalin peliä. Se on myös ahdistanut kärkipään joukkueista tiukkaan otteluun Nokian KrP:n ja Classicin ilman palkintoa. Viime kauteen nähden tulokset ovat kääntyneet väärään suuntaan.

– Meillä on ollut tällä kaudella vähän vääränlainen teema, että ollaan näitä maalin pelejä hävitty. Välillä mukava kääntää näinkin päin. Se on kuitenkin aika iso asia. Vaikka olisi maalin päässä niin ei se kuitenkaan pisteitä tuo ollenkaan, Naumanen tiesi.

Viime kauden pudotuspelijoukkueen alkukausi on ollut heikko. Se on edelleen kymmenentenä, mutta kolmen pisteen myötä se nousi pisteen päähän Jymystä (8.) ja LASBista (9.).

16 pistettä 15 peliin ei ole ollut kuitenkaan odotetunlainen tahti pudotuspeleihin hamuavalle. Puolustus ei ole pitänyt kuten viime kaudella, sillä omiin on uponnut 114 maalia 15 peliin.

– Siinä on varmasti monta monessa, että mistähän sitä aloittaisi. Toki yksi on nämä maalin pelit, että jos viime kaudella käännettiin ne voitoiksi, niin tällä kaudella ne on käännetty aina tappioiksi. Johtoasemia on menetetty kolmannessa erässä ja ihan kohtuullisen hyviä pelejä ollaan onnistuttu häviämään tai menetetty niissä pisteitä. Se on tietysti iso asia ja sitä myötä rupee tulemaan sellaista pientä puristusta, että eikö me oikeasti osata pelata.

– Toki alkukaudesta oli pieniä ongelmia puolustuspelaamisen kanssa ja jopa yllättävänkin paljon. Siihen olisi valmennuksen puolesta pitänyt käyttää enemmän aikaa, että olisi saatu se nopeammin kuntoon. Vähän liikaa luotettiin siihen, että vanhoilla höyryillä mennään. Jos asia saatiin viime kaudella jo suhteellisen hyvin toimimaan, niin tällä kaudella sen kanssa on ollut yllättäviä ongelmia, Naumanen pohti.

Paikallislehti Kalevassa Naumanen kertoi taannoin, että joukkueen kannalta pitkä MM-kisatauko ei mennyt toivotunlaisesti. Miksi?

– Meillä oli pelaajilla pientä loukkia ja osalla vähän palauttelua. Sen lisäksi oli vielä sairastelua. Oli suunnitelmissa, että lyödään paljon pelillisiä juttuja kuntoon, mutta se meni vähän ohi. Ei siinä sitten vallan päästy kehittämään niitä asioita.

– Pitää vain luottaa, että kun pelit alkavat pyöriä, niin pelien aikana kehitetään hommaa eteenpäin.

Hyvärinen on nuori junioripelaaja, joka on noussut liigatasolle niin sanotusti normaalia reittiä. Nuoria huippupelaajia, kuten Hyvärinen, Oulusta on kehittynyt liigatasolle ja ihan huipullekin tasaista tahtia.

Toinen seikka on ollut se, että OLS on haalinut vuosien varrella paljon hiomattomia timantteja alasarjoista. Osa näistä on lyönyt läpi liigassakin, osa ei. Valmentajan kannalta tällainen sekoitus lienee jokseenkin haastava kokonaisuus.

– Varsinkin aladivarista tuleville pelaajille kyseessä on vuoden kestävä oppitunti, että miten pitäis puolustaa ja pelata pallottomana. Aladivareissa pallotempuilla ja näillä pärjää aika pitkälle. Niillä saa näyttöpaikkoja tännekin asti, mutta pallottoman pelin oppiminen kestää yleensä aika pitkään. Se on selkeä teema heidän kohdallaan.

– Nuorison tilanne on erilainen, että siellä on totta kai opittu pallottomanakin pelaamaan. Heidän kohdallaan voisi puhua enemmän pallovastuun opettelusta, Naumanen sanoitti.