Tunteet kentällä ja katsomossa ovat puhuttaneet salibandyssa ihan viime aikoinakin. Noora Nurminen kirjoitti aiheesta näkemyksensä.
Menneellä viikolla salibandyväkeä puhutti Axel Asplundin Happee-SPV-ottelussa tarjoilema värikäs, eläytyvä ja tunnepitoinen selostus. Aiemmin syksyllä F-liigan kirkkaimpiin tähtiin lukeutuva Peter Kotilainen peräänkuulutti Instagram-päivityksessään tunteen ja pelille heittäytymisen merkitystä kaukalon sisäpuolella. Nämä Asplundin ja Kotilaisen avaukset ja niiden herättämä keskustelu inspiroivat pohtimaan hiukan laajemmin tunteiden merkitystä salibandyssa ja ottelutapahtumissa tällä kertaa erityisesti katsojien näkökulmasta.
Ehkä keskeisimpänä lähtökohtana tähän teemaan voidaan pitää tunteiden ja tiettyyn joukkueeseen tai lajiin sitoutumisen keskinäistä yhteyttä. Yhtäältä omaan suosikkijoukkueeseen tai salibandyyn lajina lienee haastavaa sitoutua, ellei se herätä itsessä mitään tunnetta. Toisaalta taas pelitapahtumien herättämät tunteet tuskin olisivat niin merkittäviä, ellei jonkin tasoista sitoutumista lajiin tai joukkueeseen olisi tapahtunut. Nämä kulkevat siis vahvasti käsi kädessä, ja siksikin pelin ja lajin herättämillä tunteilla on suuri rooli niin uusien kuin kokeneidenkin katsojien lajiin koukuttamisessa. Mikä salibandyssa ja ottelutapahtumissa sitten herättää tunteita katsojan näkökulmasta?
Pelaajien tunteet ja reaktiot. Kuka tahansa jonkin joukkuelajin ottelutapahtumia seurannut voinee allekirjoittaa, että pelaajien tunteet ja reaktiot pelin aikana tai sen päätyttyä vaikuttavat myös katsojiin. Kotilaisen herättelemä keskustelu tunteista kentällä ei siis ole merkityksetöntä yleisönkään kannalta. Itsessäni vahvimmin resonoivat esimerkiksi maalien jälkeiset tuuletukset, joissa pelaajat hakevat kontaktia yleisöön, aidosti nauttivat hetkestä yhdessä yleisön kanssa ja ammentavat heistä energiaa. Parhaimmillaan tällaisten hetkien todistaminen synnyttää katsojassa jopa liikuttavan syviä ilon ja myötäelämisen kokemuksia – nostettakoon tässä esimerkiksi vaikkapa Miko Kailialan tuuletus Suomi-paidassa vuoden 2018 Prahan MM-kisojen välierässä. Erityisesti salibandyn vahvuus on tässä se, miten lähelle peliä paikan päällä oleva yleisö pääsee: silloin pienten asioiden ja nopeiden, ohikiitävienkin hetkien havainnoiminen on helpompaa.
Muun yleisön tunteet ja reaktiot. Yllättävän usein myös toisten katsojien tunteet ja niiden näkyminen otteluiden aikana saavat aikaan samaistumisen ja myötäelämisen kokemuksia. Jos on itse seurannut lajia tai kannattanut tiettyä joukkuetta pitkään, on varsin helppo kuvitella vierestä katsoessa, mitä muut kannattajat pelien aikana tai voittojen ja tappioiden hetkillä käyvät läpi. On aina sydäntä lämmittävää nähdä, miten katsomon puolella ollaan valmiita laittamaan kaikki likoon oman joukkueen puolesta. Esimerkiksi Suomen maajoukkueiden ja Turun Palloseuran kannattaja Tero Töyrylä, Happeen Hirvibändi ja Nokialla eritoten keväisin kunnostautunut KrP Supporters tarjoavat jo itsessään tarttuma- ja samaistumispintaa myös muille, kenties lajin parissa uudemmillekin katsojille.
Aitous ja kunnioitus. Nämä liittyvät vahvasti paitsi pelaajien tunteisiin ja reaktioihin, myös katsojien ja kannattajien keskinäiseen kanssakäymiseen. Kun pelaajat uskaltavat näyttää kentällä aidosti sen, miltä milloinkin tuntuu, se ei voi olla tekemättä vaikutusta yleisöön. Omien maalien juhlimisen lisäksi joukkuekavereiden onnistumisista iloitseminen ja muiden kannustaminen lämmittävät katsomonkin puolella, puhumattakaan vastustajan pelaajien auttamisesta vaikkapa loukkaantumisen sattuessa. Katsojien näkökulmasta omien kannustamiseen keskittyminen toisten alas painamisen sijaan on varma tapa herättää paljonkin ajatuksia ja tunteita, jotka ainakin allekirjoittaneella ovat positiivisia.
Palatakseni alussa mainittuun Asplundin selostukseen, jonkun täytyy huolehtia pelin tapahtumien ja tunteiden välittämisestä myös vastaanottimien äärellä oleville katsojille. Selostuksella on tässä selvästi oma roolinsa. Sen herättämien tunteiden seuraukset ovat pitkälti ruudun äärellä olevien omissa käsissä – joku tyytyy äänen mykistämiseen, mutta toiselle tämä saattaa olla inspiraatio lähteä paikan päälle pelejä katsomaan tai palata ruudun ääreen uudelleenkin.
Teksti: Noora Nurminen
Twitter: @Noora_Nurminen
—
Mielipide- ja palautepalstalla julkaistaan lukijoiden tai laji-ihmisten vapaamuotoisia kirjoituksia. Kirjoituksen voi lähettää osoitteeseen vihjeet@paakallo.fi tai muulla tavoin. Vaikkapa tekstiviestitse jos siltä tuntuu. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä. Muokkaamme sekä kuratoimme kirjoitusasuja ja -muotoja tarpeen mukaan.