Lauantai-illalla pelattu liigaklassikko Happee-SPV on herättänyt tiukan ottelun lisäksi keskustelua erittäin tunnepitoisen selostuksen vuoksi.
Ottelussa SPV oli parempi maalein 4-3. Ottelun hahmo oli Happeesta Seinäjoelle siirtynyt Peter Kotilainen, joka iski tehot 1+2 ottelussa. Kotiselostuksen äänijänteiden ja tuloksen kannalta olennaista oli myös Jyväskylässä ”Meidän Matiksi” ristityn Matti Minkkisen kaksi osumaa.
Selostaja Axel Asplund ei säästellyt itseään ottelussa, vaan antoi palaa täydellä sydämellä. Osa on pitänyt selostajan heittäytymisestä ja tunteiden välittämisestä. Osalle railakas äänenkäyttö ja ”puolueellisuus” on ollut liikaa somessa ja keskustelufoorumilla. Ottelun kooste löytyy jutun lopusta.
Kritiikistä
Yksi kritiikin aihe on ollut selostuksen ”puolueellisuus”, joka on taasen jokseenkin subjektiivinen asia. Kyseessä on fanikameralähetys, eli Happeen tuottama ottelulähetys, johon Happee on myös itse hankkinut selostajan. Ristiriita tullee kuitenkin osalle varsinkin siinä asiassa, että Ruudun tilaajat maksavat katseluoikeudesta kaikkiin lähetyksiin.
Perinteisissä neutraaleissa selostuksissa on pidetty tärkeänä puolueettomuutta, vaikka rehellisyyden nimissä osa näkee puolueellisuutta myös niissä. Usein perusteetta. Fanikameralähetys ei ole perinteinen median tuottama lähetys, vaan se on nimeään mukaillen jotain muuta. Kaikkinensa se tuotetaan myös pienemmin resurssein. Tämä kirjoitus ei ota kantaa siihen mitä sen pitäisi olla.
Voisi kuitenkin olla paikallaan painottaa vielä erikseen mitä fanikameralähetyksillä tarkoitetaan. Tuskin asiasta nousisi aina uudelleen keskustelua, jos fanikameralähetysten perimmäinen sielu avattaisiin hiukan paremmin. Osa tuntuu nimittäin edelleen odottavan niistä osin samanlaista sisältöä kuin tuotetummista lähetyksistä.
Itse kyllä pidän tärkeänä arvona selostuksissa neutraliuteen pyrkimistä journalistisessa mielessä, mutta kaiketi voidaan olla sitä mieltä, että fanikameralähetykset eivät edusta perinteistä mediaa kaikilta osin.
Selostus ylipäänsä ei ole ”harmaata aluetta”, mutta jokseenkin vapaampaa kuin moni muu mediatuotos, sillä sen aikana tapahtuu paljon ja nopeasti, tunnekin voi viedä, eikä ihan jokaisen lauseen tarkoitusperää välttämättä pysty harkitsemaan kovin pitkälle. Täten ihan jokaiseen asiaan ei kannata liikaa puuttuakaan.
Jos suomalaiset ihan rehellisiä ovat niin yleisesti tuntuu olevan ihan hyväksyttyä, että kun Suomi maana urheilee, niin selostuksen jopa odotetaan olevan Suomen puolella. Varsinkin tunteiden valossa.
Mitä tulee tunnepuoleen niin se on taas täysin makuasia, kuten keskustelu yleisesti osoittaa. Osalle sopii räväkämpi meno, osalle asiallisempi ja jollekin jotain siltä väliltä. Samaa voi sanoa ”puolueellisuudestakin”. Osaa se häiritsee, osaa ei, ja jos ”oma joukkue” nousee liiaksi esille, niin huomaako sitä edes.
Heittäytymisestä voi aina antaa pisteet. Ja en tarkoita yhtä esimerkkiä, vaan yleisesti jokaista joka uskaltautuu selostamaan niin nopeatempoista ja vaikeaselkoista lajia kuin salibandy on. Osa suoriutuu paremmin kuin toiset. Osa tykkää, osa ei.