Salibandyn ja sen suomalaisen päätuotteen F-liigan merkittävin kentän ulkopuolinen loikka on otettu viime vuosina lajilähetysten maailmassa.

Vuoden 2022 viimeinen perjantai ja toiseksi viimeinen päivä on luonteeltaan liukas. Myöhemmin pedantiksikin kutsuttu toimittaja Panu Markkanen odottaa sovitusti, tai vähän jopa etuajassa, keltaisen vuokra-auton kanssa Töölön Kisahallin parkkipaikalla.

Ruudun studiolähetysten juontajana toimivalle Markkaselle edessä oleva matka Turun Kupittaalle on tuttu. Studio-osuudet tehdään tuotantoyhtiö Grassmarkin studioilla, ei Helsingissä, kuten suuri osa kotimaisista mediatuotannoista. Välillä se aiheuttaa salibandyn näkökulmasta erikoistakin reissaamista.

Jos Helsingissä pelataan studio-ottelu EräViikingit-TPS, niin Helsingissä asuvat Markkanen ja asiantuntija Toni Lötjönen matkaavat Turkuun tekemään studiota ja Turussa asuva studiopelien vakiselostaja Tuomo Reponen matkaa Helsinkiin selostamaan peliä paikan päältä. Ennen kevään ratkaisupelejä studiot tehdään Turusta, ja selostus kuvauksineen pelipaikalta käsin.

Matka on tietysti vain yksi osa kokonaisuutta, ja siirtymäriitti arjesta silmäparien eteen. Poikkeuksena normaaliin lähetysriittiin nähden, Lötjönen tulee paikan päälle suoraan kotikonnuiltaan Raumalta joulun vietosta.

– Voisi ylevästi sanoa, että teemme valmisteluita koko matkan ajan, Markkanen aloittaa.

– Yleensä puhutaan paskaa.

Letkautuksesta huolimatta Markkanen kertoo, että hän ja Lötjönen selvittelevät ja päivittävät usein matkan aikana joukkueiden tilanteita ja kokoonpanoja otteluita varten. Varsinkin Lötjönen on aktiivinen viestijä joukkueiden suuntaan vielä matkan aikana. Tällä kaudella studioiden tekijät ovat matkanneet paikalle myös junalla, mikä on Markkasen mukaan helpottanut yhteistä valmistautumista.

Vaikka artikkeli alkaa Turun matkasta, niin lähetyksen tekeminen ei. Markkasen kommenttien perusteella valmisteluita tehdään useamman tunnin ajan jo ennen parin tunnin matkaa Turkuun, joka on sekin osa valmistautumista.

– Viikoittainen lähetys tarkoittaa myös viikoittaista suunnittelupalaveria. Se pyritään pitämään 3-4 päivää ennen lähetystä Teamsin välityksellä, koska osallistujat ovat eri puolilta Suomea.

– Siinä käydään aina läpi edellisen lähetyksen asiat. Oliko jotain huomauttamista tai kehumista. Menikö kaikki hyvin hallilla, ja menikö kaikki hyvin studiolla. Tekemisen rutiini on ollut sen verran kovaa, että aika ongelmitta ollaan saatu tehdä lähetyksiä nämä 1,5 vuotta, Markkanen kertoo.

Suunnittelupalaveri kestää ajallisesti noin tunnin. Markkanen aikatauluttaa lähetyksen käsikirjoituksen, joka käydään yhdessä läpi suunnittelupalaverissa. Lähetyksen ajolista on myös Markkasen heiniä. Jokaiseen lähetykseen tehdään vielä erikseen kaikki valmistelut grafiikoista lähetysten haastatteluihin.

Markkanen ei osaa sanoa aivan tarkkaa arviota ajallisesta panoksesta per yksittäinen lähetys, mutta hänen kohdallaan on kyse noin kahden päivän työpanoksesta valmisteluineen, matkoineen ja lähetyksineen.

TV-alan konkari

Markkanen on toiminut valtakunnallisena urheilutoimittajana vuodesta 2002 eli yli 20 vuotta. Nykyinen taival alkoi myöhemmin kovaksi toimitusalan kasvattajaseuraksi osoittautuneella Urheilukanavalla, Sport FM:lla ja MTV:n Tulosruudussa. Tällä hetkellä toimeksiantajia ovat Viaplay ja Ruutu.

– Uskaltaisin väittää, että kovin moni urheilutoimittaja ei tehnyt töitä niin monelle erinimiselle toimijalle. Olen tehnyt Ylelle, Maikkarille, kaikille Maikkarin silloisille maksukanaville, Canal+:lle ja sen alaisille kanaville, Neloselle ja sen alaisille kanaville, joihin kuuluu myös Nelonen Pro. Ruudut, Viasatit ja Viaplayt ovat myös tulleet tutuiksi. Eurosport/Discoveryn maailma on suunnilleen ainoa mitä en ole kokenut.

Nykyisiin pesteihinsä Markkanen avaa päätyneensä saatuaan potkut Maikkarilta loppuvuodesta 2013. Potkutapaus ei ole ihan tavanomaisimmasta päästä. Helsingin hovioikeus totesi vuonna 2018, että Markkasen potkuihin ei ollut perusteita työsopimuslain mukaisesti ja MTV joutui maksamaan puolen vuoden palkkaa vastaavan summan (50 000) sekä lähes 40 000 euron oikeudenkäyntikulut Markkaselle.

Markkanen on tv-toimittaja, joka tekee juontajan ja studioisännän töiden ohella selostajan hommia, ja toimii myös taustatoimittajana tv-tuotannoissa.

– Kyllä tää mun toiveammatti on ja olen tätä ammattia tavoitellut. Nimenomaan urheilu ja nimenomaan telkkari.

Mutta.

– Hirmu ujo mä olen ollut nuorempana. Jotkut jotka nuorempana tunsivat, voivat ihmetellä miten olen tähän ammattiin päätynyt. Ja kyllähän ensimmäiset kerrat kameran edessä jännitti aivan hirveästi.

– En ole mitään esiintymistaidon kursseja käynyt, vaan olen oppinut kameran edessä.

Urheiluun jo lapsena ihastuneen savolaispojan 1980-luvulle sijoittuneessa lapsuudessa oli tärkeää nähdä kaikki mahdolliset urheilulähetykset silloisessa suppeahkossa liveurheilutarjonnassa. Pentti Salmi, Seppo Kannas ja Juha Jokinen olivat ihailun kohteena lapsuudessa.

Markkasen oma laji on ollut lentopallo. Pielavetiselle paikallisen Sammon junioripuoli tuli tutuksi. Markkanen kertoo pelanneensa lajia ikävuodet 9-25, jolloin Helsinkiin muutto tyrehdytti harrastamisen. Nykyisin Markkanen selostaa lentopallon Mestaruusliigaa Ruudussa.

Salibandyn ja lentiksen lisäksi Markkanen tekee Viaplaylle tv-toimitustyötä Eurooppa-liigan (juontaja), Valioliigan (juontaja/toimittaja) ja NHL:n puolella (toimittaja). Äänipuolella mukaan mahtuu vielä Suplan Week of Football -äänimakasiini.

Miten näissä kaikissa pysyy kärryillä samanaikaisesti?

– Se auttaa, että minusta urheilun seuraaminen on mukavaa. Sen olen kyllä huomannut, että kun on niin paljon liigoja ja lajeja joista pysyä kärryillä, että ne sarjat jotka eivät omaa toimintaa kosketa, niin niitä ei jaksa, eikä ehdi seurata.

Entä salibandy? Sitä Markkanen kertoo pelanneensa muutaman vuoden alasarjoissa parikymmentä vuotta sitten. Markkasta saattoi pitää tähän mennessä vaatimattoman oloisena, mutta seuraavaksi hän toteaa ainoaksi salibandytaidokseen maalinteon.

Salibandya Markkanen kertoo seuranneensa verrattaen vähän ennen studiopestiään. Lajiosaaminen on kuitenkin karttunut viime vuosina, ja siitä sopii kiittää myös Turun reissuja keskusteluineen.

”Kaikki valmista”

Vuokraunelma on Turussa lähes kaksi tuntia ennen pelin alkua, lähes kahden tunnin kevyen matkanteon jälkeen. Itse lähetys alkaa kuitenkin puoli tuntia ennen peliä. Täten Markkasella on reippaasti aikaa valmistautua itse tapahtumaan.

Tuotantoyhtiön nelihenkinen ohjaamotiimi on jo paikalla. Seuraavaksi paikalle paukahtaa Mynämäessä asuva lajiasiantuntija Perttu Kytöhonka. Lötjöstä odotellessa 1970-luvulla syntyneet Kytöhonka ja Markkanen puhuvat muun muassa Kasarin lapset -podcastista. Raskaammalle musiikille sydämensä menettänyt juontaja on ohjelmasta hyvin innoissaan, ja yrittää saada viriteltyä samanlaista intoa Kytöhonkaan.

Ennen tätä Markkanen on käynyt jokseenkin läpi tuotantotiimin kanssa ennakkohaastatteluita ja ennakkostudiota koskevaa sisältöä. Ennakkostudio on Markkasen kannalta olennaisin osuus, sillä taukostudioissa peli käsikirjoittaa tapahtumia, ja ennakkostudion on hyvä olla Markkasen näpeissä. Karkeasti sanoen lähetys on paljolti Markkasen heiniä, siinä missä taas peli on asiantuntijoiden osaamisaluetta.

Ottelun tämänkertainen selostaja Petri Pyysing on tehnyt paikan päällä lyhyitä ennakkohaastatteluita, joita Markkanen ja studion tuotantoväki pyrkivät viilaamaan vielä lyhyemmiksi, jotta ne sopivat lähetyksen käsikirjoitukseen.

Kun salibandytaiteilija Lötjönen saapuu paikalle, käy studio läpi ajolistaa, joka on sanalla sanoen hyvin tarkka ja tarkkaan ajoitettu. Keskustelu soljuu kaiken kaikkiaan hyvin rauhallisena ennen lähetyksen alkua, eikä studiotiimistä ainakaan ulkoisesti huomaa mitään orastavaan jännitykseen viittaavaa.

Vuoden viimeisenä studio-otteluna on Seinäjoen paikallispeli Nurmon Jymy-SPV. Se piti pelata alunperin Kauhajoen hienommalla sisäurheiluareenalla, mutta koronan jälkeinen salibandysyksy on antanut sellaista osviittaa, että tapahtumaottelun järjestäminen on riski nykyisillä yleisömäärillä. Peli pelataan siis Jymyn kotiareenalla.

Noin 45 minuuttia ennen pelin ja 15 minuuttia ennen studion alkua studion ohjaaja Aappo Kirkko-Jaakkola kertoo huolestuttavia uutisia. Yhteys pelipaikalle ei toimi tällä hetkellä. Ohjaaja on kuitenkin iloinen, että ”aikaa on vielä riittävästi”.

Yhteys saadaan kuitenkin toimimaan ennen lähetyksen alkua, ja suuremmalta draamalta vältytään. Ongelmatilanteessa oli kyse Elisan verkon valtakunnallisista ongelmista.

Studiotiimi tekee tuotannon erillisestä studiotilasta, jossa on kolmikon lisäksi kameramies. Tuotantopuolella on tässä lähetyksessä mukana neljä henkilöä eri rooleissa. Yksi vastaa grafiikasta, yksi hidastuksista sekä klipeistä, yksi ohjaamisesta ja yksi äänistä.

Ennakkostudio käynnistyy normaalisti klo 18. Ennakkostudion kiintoisin osio koskettaa Seinäjoen ja Pohjanmaan salibandyn tilaa. Se on yksi aiheista, jonka studiotiimi Markkasen johdolla on päättänyt ottaa käsittelyyn pari päivää aikaisemmin. Studiotilanteessa insertti näin laajasta aiheesta on noin 2,5 minuuttia ja keskustelu nelisen minuuttia per joukkue. Puhutaan yksittäisen aiheen tasolla silti melko ruhtinaallisesta ajankäytöstä tv-ajassa mitattuna.

Pohjanmaan paikalliseen odotetaan ainakin tunnetta, mutta myös simppeliä pelillistä otetta. Ennakoiden tauottua peli pärähtää käyntiin.

Studio-ohjaaja reagoi, siinä missä paikan päällä kerrotaan tarinaa

Pelin alkaessa lähetysstudiossa tapahtuu jotain täysin päinvastaista mitä hallilla. Ohjaaja Kirkko-Jaakkola lähtee lämmittämään ruokaa oleskelutilaan, ja studiopuolella tuolit kirskuvat lattialla, kun studiokolmikko siirtyy katsomaan peliä isosta telkkarista.

Ohjaajan pesti on näyttänyt kohtuullisen monipuoliselta ennen ottelua. Kirkko-Jaakkolan silmien edessä on 10 eri osioon jaettu ruutu, ja nuori mies johtaa toimintaa varmoin ottein. Ohjaamon puolella ja koko lähetystiimin osalta toiminta näyttää melko rennolta, mikä kumpuaa osaamisesta ja sen tuomasta varmuudesta.

Studio-ohjaaja selittää miksi voi esimerkiksi syödä pelin käynnistyessä.

– Me tehdään studiolähetystä täältä, ja ohjaaja joka on paikan päällä vastaa siitä miltä se peli näyttää. Varsinkin kun tekee peliä niin ohjaaminen jonkinnäköistä tarinankerrontaa ja tunteiden välittämistä. Sen mitä katsoja haluaa nähdä. Ehkä pitää miettiä sitäkin, että tämä on tiimityötä.

– Silloin kun on kovat tekijät, kuten meillä grafiikan, hidastusten sekä klippien ja äänien osalta, niin ohjaajan työ on helppoa. Ei tarvitse niinkään paljon ohjata, vaan se on enemmänkin kuvamiksaamista. Toki silloin pitää reagoida, kun tapahtuu jotain poikkeuksellista. Sitten ohjaaja ottaa enemmän roolia.

Kirkko-Jaakkolan mukaan studiolähetysten tekijöissä on eroja. Hänen mukaansa juontaja voi luottaa ”flowhun” tai olla pedantti lähetyksen sisällön suhteen. Markkasen hän laskee vahvasti jälkimmäiseen kategoriaan ja se on seikkaperäistä ajolistaa tarkastelevan helppo uskoa.

Verkon häiriö oli yksi seikka mikä vaikutti haastavalta ohjaajan näkövinkkelistä. Toisaalta Kirkko-Jaakkola sanoo selvästi, että ottelulähetyksen kuvaongelmille ei studion päässä voi tehdä mitään. Studiosta käsin voidaan kuitenkin tarjoilla vaihtoehtoista kuvaa.

Yksi hyvä esimerkki reagoinnista löytyy. Lajiseuraajille se on yksi salibandyhistorian ikävimmistä.

– Silloin kun Krister Savonen löi päänsä Tapiolassa niin me tehtiin täältä studiolähetystä. Peli meni poikki, niin piti reagoida. Tultiin studioon ja piti nopeasti päättää mitä puhutaan studiossa, ja mitä kuvaa halutaan paikan päältä, kun hoitokuvaa ei tietystikään haluttu lähettää (vrt. EM-kisojen Eriksen-tapaus). Tarjottiin sitten yleisökuvaa tai laajaa kuvaa.

– Siinä vaiheessa studiossa se peli ei ollut enää kauhean tärkeä. Sitten kun selvisi, että peli ei enää jatku niin laitettiin vain homma pakettiin, Kirkko-Jaakkola muistelee traagista tapahtumaa.

Tuotantotiimissä on ohjaajan mukaan kymmenkunta tekijää, jotka vaihtelevat hiukan lähetyksistä riippuen. Hän kertoo olevansa pääasiallinen ohjaaja, jolle löytyy kuitenkin tuuraaja. Ohjaamisen pariin hän on päätynyt osin opiskelun kautta ollen tietotekniikan insinööri mediatekniikan alalta. Pääosa oppimisesta on tullut hänen mukaansa muiden ohjaamista seuraamalla.

Peli ei aina kanna

Paikallispeli ei muodostu klassikoksi. SPV voittaa 4-2, mutta kumpikaan joukkue ei esiinny erityisen hyvin. Ottelun kiinnostavin hetki on toisen erän lopussa syntynyt Peter Kotilaisen maali, joka kuitenkin hylätään videotarkistuksen jälkeen.

Studiosta käsin kiinnostavinta seurattavaa on lähetyksen asiantuntijoiden ottelusta nostamat klipit ja niiden upottaminen lähetyksiin. Studiotiimin asiantuntijat ovat keränneet klippejä jo ennen peliä, ja nyt lähetyksissä niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Markkasen mukaan pelin aikana pyritään löytämään toisteisuutta niistä pelitapahtumista, joita on ennakossa mainittu ja nostamaan niitä erätaukoklippeihin. Peliajat merkitään kynällä paperille ja tiedot kiikutetaan ohjaamoon, joka hoitaa videotuotteen ruudulle.

Vaikuttaako pelin laatu studion suoritustasoon?

– Vaikuttaa tosi paljon. Silloin kun peli on hyvää niin silloin lähetyskin syntyy vähän kuin itsestään. Jos peli on vähän heikkotasoisempi niin me voidaan silti studiossa pitää oma tekemisen taso korkealla. Sitten vain puututaan pelin ja joukkueiden heikkouksiin ja puhutaan sitten niistä. Mielellään sitä puhuisi aina siitä, että “että onpas hyvää peliä”, Markkanen pohtii menomatkalla.

Pelkästään kehua ei kuitenkaan voi.

– Punaisena lankana on koetettu pitää sitä, että sanotaan asiasta. Jos on aihetta kritisoida, niin sitten kritisoidaan. Pidetään se kuitenkin sellaisena, että se ei mene haukkumisen puolelle. Se ei ole tyylikästä.

– Silloin kun on paikka niin pitää sanoa. Ei mistään mitä ollaan sanottu ole tullut sellaista palautetta, että nyt sanoitte kyllä aivan liian jyrkästi tai liian pahasti tai liian ilkeästi. Silloin kun on posin paikka, niin silloin sitäkin pitää antaa. Ei mun mielestä asiantuntemus ole sitä, että haukutaan aina vain kaikkea. Hyvätkin asiat pitää tunnistaa ja silloin nekin pitää nostaa esille.

Markkasen mukaan olisi hyvä jos asiantuntijat olisivat myös eri mieltä asioista.

”Kotimaisen palloilun koti”

Tuomas Saarela on Nelonen median urheilun oikeuksista ja tuotannosta vastaava urheilupäällikkö. Niin sanottu iso pamppu alati kasvavalla lähetysalalla. Alalla jonka ympärillä on edelleen jonkin verran mystiikkaa.

Saarela ei voi kertoa yksittäisen lähetyksen hintaa, koska se on yhteistyökumppaneiden ja Nelosen välinen asia. Hinta riippuu tekijäkaartin määrästä ja isommista sekä pienemmistä tekijöistä. Lähetyksiin kuitenkin satsataan ja osa niistä voi olla hyvinkin arvokkaita.

Osa lähetyksistä saattaa tosiaan olla melko arvokkaita, sillä ainakin yksittäisen salibandyn studiolähetyksen tekijäkaartiin voi eri lähetystiimeineen ja esivalmisteluineen laskea jopa 15-20 eri tekijää.

Paljonko yksittäisellä studiopelillä pitää olla katsojia, että sen tekeminen on kannattavaa?

– Seurataan toki yksittäistenkin pelien katsojamääriä. Pääasiallisesti seurataan kuitenkin kokonaisuutta ja kokonaismäärän kehitystä. Katsotaan hyvin vahvasti kuukautista ja viikoittaista katsojamäärää.

– Sitä kautta voidaan F-liigassakin verrata paremmin kausia keskenään. Miten sitten pystytään osallistamaan faneja yhä enemmän tuotteen katsomiseen niin paikan päällä kuin ruudun ääressä. Sen suhteen ollaan tiiviisti yhteydessä myös F-liigan kanssa ja seurataan heidänkin mittareitaan.

– Yksittäisissä studiolähetyksissä saattaa olla eroja suuntaan kuin toiseenkin, mutta pääosin studiolähetykset ovat viikon katsotuimpien joukossa. Kuukauden välein katsotaan keskiarvot ja tulokset niistä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tapa millä on lähdetty rakentamaan yhdessä F-liigan kanssa, on ollut oikea suunta.

Saarela vakuuttaa, että salibandyn studiolähetyksiä on kannattavaa tehdä koko kauden mittarilla laskettaessa, vaikka jokin yksittäinen peli ei sitä olisikaan. Ruutu on nähnyt salibandyssa potentiaalia, sillä studiolähetysten määrää on kasvatettu, ja F-liigan kanssa tehty pitkä sopimus. Studioita tulee tällä kaudella yksi viikossa Ruudusta ja kuukauden ottelu tulee lineaarisesta televisiosta Nelonen Median kanavilta.

Toinen puoli koko asiassa on se, että suurin osa lähetyksistä on liigaseurojen itsensä tuottamia. Tällöin jokainen liigapeli lähetetään kyllä palvelussa, mutta seurojen tuotannot tehdään huomattavasti pienemmällä budjetilla. Pääkallon tietojen mukaan liigaseurojen saama suora korvaus lähetyksistä on joitain satasia, ja naisten puolella vähemmän kuin miesten. Toki seuroilla on mahdollisuus myydä lähetyksiin myös mainostilaa.

Saarelan mukaan myös seurojen tuottamat lähetykset keräävät mukavia yleisömääriä, jos ottelu vain on kiinnostava. Saarela kokee, että varsinkin tv-pelillä yritetään tavoittaa lajia seuraamatonta yleisöä, kun taas Ruudun tuotteet palvelevat vahvasti lajiväkeä. Hänen mukaansa nykyinen konsepti on toimiva ainakin Ruudun näkökulmasta, eikä jupinaa ole kuulunut salibandyn lajiväen paristakaan.

Ruutu pyrkii olemaan sloganinsa mukaan kotimaisen palloilun koti. Sillä on tarjonnassa salibandyn lisäksi kotimainen jalkapallo, pesäpallo, lentopallo ja koripallo. Salibandyn tarkkaa asemaa tässä joukossa on vaikea arvioida, mutta ainakin Sanoma on nähnyt siinä kasvupotentiaalia.

Striimilukemista on tihkunut sellaista tietoa, että miesten studiopeleissä liikutaan lähtökohtaisesti tuhansissa katsojissa. Parhaimmillaan lukemat ovat olleet 10 000-20 000 välillä. Lupaavana voidaan pitää lokakuista Jimin SPV-EräViikingit-peliä, jossa katsojakeskiarvo pelillä oli 34 000 ja studiollakin 28 000, jolloin molemmat mahtuivat kanava viikon kymmenen katsotuimman lähetyksen joukkoon.

Urheilu on ollut pitkään mukana striimimarkkinoilla ja sen tulevaisuuden suoria näkymiä on ollut vaikea arvioida. Saarelalla ja Ruudulla tuntuu olevan erityisen vahva usko kotimaiseen palloiluun, jossa se onkin kiistaton markkinajohtaja. Liveurheilun lisäksi Saarela näkee tärkeäksi tallennepuolen ja lyhytvideosisällöt.

Lähetyspomo kiittelee salibandyn kykyä ymmärtää kulutuksen muuntautumista. Hän myös vakuuttaa, että katsojalukujen lisäksi olennaista on myös lajin ja lajituotteen yleinen kehitys. Salibandyn lisäksi useissa eri lajeissa on käyty keskustelua siitä, että ovatko urheilutapahtumat liian pitkiä nykyaikaiselle yleisölle?

– Kulutuskäyttäytyminenhän muuttuu koko ajan. Jos katsoo miten nuoret kuluttaa urheilua, se on hyvin vahvasti lyhyempää sisältöä.

– Sitä tutkitaan koko ajan, että jaksaako suurin osa nuorista alle 18-vuotiaista katsoa sen pitkän matsin vai ei. Pitkät matsit eivät ole poistumassa, vaan tämä kuluttaminen on muuntautumassa. Sen vuoksi esimerkiksi lyhytvideosisällön merkitys on kasvamassa.

– Toinen mielenkiintoinen näkökulma on tällainen second ja jopa third screen –asia. Otetaan vaikka perhe, josta yksi vanhemmista on joukkueen fani, ja vierellä on teini-ikäinen tyttö tai poika. Vanhempi seuraa koko pelin isolta ruudulta nuoremman kanssa, mutta nuorempi saattaa vieressä selata samaa aikaa vaikka muiden pelien kohokohtia kännykällä tai puhua menossa olevasta pelistä ystäviensä kanssa.

“I need more haters”

Pelin ja lähetyksen jälkeen vuokra-auto on kurvannut takaisin kohti maamme pääkaupunkia ja Lötjönen on liittynyt mukaan matkaa tekevään ryhmään. Yleensä kaksikko valmistelee paluumatkalla jo seuraavaa lähetystä, mutta nyt siihen ei ole tilaisuutta.

Toinen normaalisti matkoja leimaava tekijä on Markkasen mukaan musiikista kiistely. Kuten jo todettua, Markkasen lempimusiikkia on raskaampi poljento. Lötjösellä viisari värähtää pahasti eri ilmanalaan, Lauri Tähkän ja Backstreet Boysin suuntaan. Matka Helsingistä Turkuun ja takaisin vuoden pimeimpänä aikana on sen verran karu, että valintojen kanssa kannattaa olla varovainen.

Markkanen ja Kirkko-Jaakkola ovat molemmat tahoillaan painottaneet yhteistyön merkitystä tuotannon onnistumisista. Käytännössä voi kuitenkin sanoa, että näkyvin osuus tuotannosta on juontajan, asiantuntijoiden ja selostajan käsissä. Miten asiantuntijat on valittu?

– Löde (Lötjönen) on pitkään tehnyt eritasoisia salibandylähetyksiä ja on ollut hyvin innoissaan tästä niin kuin me kaikki tekijät, mutta Löde ja Reponen erityisesti. Nyt kun jokin kanava satsaa, niin nyt tehdään sitten kunnolla. Löde on halunnut pitää asiantuntijapuheen riman hyvin korkealla.

– Kun tiimiä ruvettiin kasaamaan niin ensimmäisenä tulivat “no brainer” –nimet, kuten Mikko Kohonen ja Tero Tiitu. Lajin käytännössä suurimpia superstaroja kautta aikojen. Tiedettiin, että pystyvät esiintymään. Jos vain lähtevät tiimiin niin kysytään heitä. Onneksi lähtivät.

– Perttu oli pitkälti Löden ehdottama, Tunsivat vuosien takaa ja oli tiedossa, että pystyy esiintymään. Timosen Petri oli myös Löden ehdottama. Härmä (Jarmo) tuli täksi kaudeksi. Häntä Löde pyysi viime kaudella kun tiesi, että ei valmenna tällä kaudella liigassa. Puolivirallisesti asia lyötiin lukkoon tiimin kesken viimeisen finaalin jälkeen, Markkanen kertoo menomatkalla.

Kotimatkalla Lötjönen haluaa painottaa sitä, että asiantuntemuksen mukaan asiantuntijoissa on haluttu korostaa intohimoa lajia kohtaan, eikä kameran edessä ”saa sulaa”. Intohimon Lötjönen toivoo kumpuavan myös omasta tekemisestään. Hän pitää jopa kaikkea muuta toissijaisena omassa roolissaan. Oma lukunsa on ex-maalivahdin erikoinen pukeutumistyyli, jossa paidan nappeja on paikoin enemmän auki kuin kiinni.

– Tykkään olla sellaisen kanssa, jolla on vielä kovempi lajiosaaminen kuin itselläni. Pystyn olemaan lainausmerkeissä se viihdyttävämpi osapuoli.

Jäävyissyistä TPS:n urheilupomo Kytöhonka ei ole TPS:n peleissä asiantuntijana ja viime kaudella KrP:ta valmentanut Härmä ei ole vielä ollut KrP:n otteluissa.

Kun kuuntelee sekä Markkasta että Lötjöstä niin tulee kuva, että Ruutu on antanut todella paljon luottoa tekijäkaartille. Asiantuntijat ja studioisäntä ovat saaneet kokoonpanon lisäksi paljon vastuuta myös lähetysten sisällöstä. Tätä voi pitää positiivisena asiana, sillä lähetyksiä ei voi syyttää ainakaan asiantuntemuksen puutteesta.

Artikkelissa on nostettu paljon juuri studio-osastoa, mutta selostaja Reposen rooli yhdessä Lötjösen kanssa on ollut hyvin merkittävä lähetysten kehityksessä vuosien varrella. Reponen ja Lötjönen olivat vuosia selostaja-kommentaattori-parivaljakkona ja pyrkivät jo silloin viemään lähetystuotteita eteenpäin. Molemmat ovat olleet myös aktiivisia Ruudun suuntaan lähetystuotteiden parantamisen osalta.

Kunnollisia studio-otteluita odotettiin vuosia ja sen vuoksi voisi luulla, että niillä on ollut myös tilausta.

– Pääosin tulee positiivista palautetta yleisöltä. Se on tavallaan outoakin, sillä kynnys juuri positiivisen palutteen antamiseen on yleensä korkeampi ja haukkuja on helpompi antaa. En muista, että oltaisiin saatu negatiivista palautetta yhtään mistään, miettii Markkanen.

Lötjönen sanoo saaneensa joskus myös negatiivista palautetta, mutta ei itse lähetyksistä, vaan kommenteistaan. Rääväsuisena somehahmona tunnettu ex-maalivahti on provokatiivisesti sanoen muuttunut viime vuosina salonkikelpoiseksi lajin kansikuvahenkilöksi, ja on toiminut viime vuodet asiantuntijana myös Ylen MM-lähetyksissä. Hän tekee paljon lajimarkkinointia sosiaalisessa mediassa, jonka myötä Markkanen näkee Lötjösen jopa F-liigan näkyvimpänä yksittäisenä hahmona.

Lötjösen mukaan hänen oman asiantuntijaevoluutionsa merkittävin seikka on ollut pelin ymmärryksen kehittäminen, jota hän on tehnyt varsinkin viimeisinä vuosina. Studiolähetykset ovat rentoja, mutta hyvin asiallisia luonteeltaan.

Joutuuko Lötjönen siis himmaamaan räväkämpiä mielipiteitään?

– Sanoisin, että en. Totta kai alustoja on erilaisia. Olen Twitterissä kärkkäämpi, mut se on erilainen alusta. Siellä et erotu millään lailla, jos oot koko ajan kädenlämpönen. Siellä on tosi paljon vaikeampi saada viestiä perille niillä muutamilla sanoilla.

– Jotain palautetta on tullutkin, mutta mielestäni ei ole tarvinnut himmata. Sanoin aika tiukasti, että ErVin on pakko reagoida Rastaan kohdalla. Oon sanonut joistain peleistä, että on erittäin huonoa peliä, pelaajista, valmentajista ja välillä joukkueista.

Uskotaan. Jätetään kuitenkin tämä vähän ”lötjösmäisempi” lausunto viimeiseksi sanaksi.

– Toivottavasti nyt aivan kaikki ei sentään tykkäisi. Sekin on vähän huono. Ei siihen pelkoa ole kuitenkaan. Vähintään ne vihaa sitä, että mulla on ylänapit auki, vuoden 62. salibandylähetyksensä paketoinut Lötjönen tietää.

—

Toni Lötjönen toimii myös Pääkallon asiantuntijana ja juontajana KalloCast-podcastissa.