Suomalainen pääsarjapalloilu ei ole palannut entiselleen koronaviruspandemian vaikutusten jäljiltä.
Ei ole kovin todennäköistä, että se ainakaan kaikissa lajeissa palaakaan. Salibandyn tilanne on selkeästi heikompi kuin vuosikymmenen lopulla. Jos verrataan miesten liigan katsojakeskiarvoja niin kaudella 2017-18 keskiarvo oli 631, seuraavalla kaudella ennätyksellinen 661 ja 605 vielä kaudella 2019-20.
Tällä hetkellä miesten 12 joukkueen sarjan yleisökeskiarvo on 472. Se on siis heikoin vuosikymmeniin, ja syyn voi hakea koronaviruspandemiasta ainakin suurimmilta osin. 2010-luvun lopun kausilla alle 500 katsojan keskiarvot olivat vähemmistössä, ja yli 700 katsojan keskiarvo löytyi useilta joukkueilta. Nyt tilanne on kääntynyt toisin päin. Ainoastaan SPV (761) ja Classic (751) ovat pelanneet 700 katsojan keskiarvolla.
Ja kyllä, varmasti osa aiemmista luvuista selittyy hienoisella pyöristelyllä, kuin myös sillä, että eritoten vuosina 2018-20 pelattiin paljon tapahtumaotteluita, jotka nostivat sarjan katsojakeskiarvoa.
Olen kuullut puhuttavan, että ainakin osa seuroista syyttää katsojakadosta lisääntynyttä pelimäärää sekä lisääntyneitä tv-otteluita. Näilläkin on vaikutusta, mutta en usko että niillä pystyy selittämään ilmiöstä kuin kohtuullisen pienen osan.
Kallistun ajattelemaan enemmänkin niin, että salibandylla on ollut tilastoissaan paljon ”heilurikatsojia”, jotka eivät ole mitenkään intohimoisesti vihkiytyneet lajin pariin. Kun joukkueilla ei ole oikein kannattajapohjaa ja suurta määrää vakikatsojia niin salibandy on varmasti tippunut monen katsojan mielestä koronavuosina. Näin on toki käynyt muillekin lajeille, mutta salibandy ei ollut tässä nokkimisjärjestyksessä kovin korkealla aiemminkaan, jos katsotaan suomalaisia pallopelejä laajemmin.
Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ollut tarkoitus pureutua suuremmin katsojamääriin eikä niiden syihin tai seurauksiin, sillä voisin väittää, että asioiden arviointi on vielä tässä vaiheessa melko vaikeaa ja aihetta voisi arvioida sivukapaupalla. Ei ole myöskään mitään varmuutta siitä, että liveurheilu on myöhemmällä 2020-luvulla yhtä merkittävässä asemassa kuin se on totuttu näkemään. Ihmisten ajasta kilpailee moni seikka ja siksi esimerkiksi lähetyksiä ei kannata nähdä pelkästään uhkana.
Yhden konkreettisen uudistusehdotuksen haluaisin heittää ilmoille: tiputtakaa runkosarjan katsojakapasiteettivaadetta!
Kuten yllä olevilla numeroilla osoitettiin, on melko irvokasta että miesten F-liigassa vaaditaan tällä hetkellä vähintään 800 katsojan kapasiteettia. Yhdenkään joukkueen peleissä ei käy yli 800 katsojaa.
Vaateen voisi tiputtaa 600 tai jopa 500 ainakin tilapäisesti ja nostaa sitten kausikohtaisesti tarvittaessa. Ainakin itse pidän todella hölmönä, että ErVin on pakko pelata jättimäisellä Vantaan Energia Areenalla, kun sen peleissä käy keskimäärin 352 silmäparia. Mosahallin 500 katsojan kapasiteetti riittäisi tällä haavaa oikein hyvin.
Asiaa voisi pohtia yleisesti muuallakin, mutta muutosta ei pitäisi tietysti tehdä turvallisuuden kustannuksella. Yleinen katsomomukavuus on myös hyvä huomioida, joten ihan jokaiseen paikkaan ei kannattane pelejään siirtää. Ottaisin tärkeämmäksi ohjenuoraksi kotikentän yleisen sopivuuden lajiin, kuin hypoteettisen katsojamäärän, joka on kaukana lajin todellisuudesta.
Finaalien osalta päädyttiinkin jo siihen, että isompi kapasiteettivaatimus koskee vain viimeisiä finaaleita. Tällainen joustaminen on paikallaan, kunhan se perustellaan hyvin.
Ymmärrän, että lajia pitää kehittää kunnianhimoisesti siinä määrin, että rima ei saa olla liian matalalla. Kuitenkin 800 katsojan kapasiteetti tuntuu vähän hassulta, kun kaikkien aikojen katsojakeskiarvoennätys on 661 ja siitä ollaan nyt lähes 200 katsojaa per peli jäljessä. Täten ehdotankin, että näissä asioissa otetaan ainakin tilapäisesti takapakkia ja nostetaan vaateita sen mukaan, kun liigapaikkakunnilla pitää myydä ”ei oota” lippuluukulla.