Salibandyn Suomen Cupin finaalit miteltiin viikonloppuna Hämeenlinnassa.
Final Four -tapahtumassa pelattiin kuusi pääottelua eli välierät ja finaalit. Ne vetivät kaikkiaan 2301 katsojaa paikan päälle eli noin 384 katsojaa per ottelu. Pitää huomioida, että kolmeen päivään sirotellut ottelut pelattiin hyvin vaihtelevina kellonaikoina, mikä varmasti vaikutti katsojamääriin.
Sen lisäksi asiaan vaikutti luonnollisesti sekin, että Hämeenlinnasta ei ollut yhtäkään joukkuetta tapahtumassa. Sen sijaan joukkueista kaksi oli Helsingistä, kaksi Tampereelta, yksi Oulusta, yksi Turusta, yksi Nurmijärveltä ja yksi Nokialta.
Ja ollaan nyt rehellisiä: vaikka Suomen Cupia on kuinka uudistettu niin sen yleinen suosio ei ole noussut juurikaan vuosien varrella. Nykyinen konsepti on ollut oman näkemyksen mukaan selkeästi paras. Cupin on kuitenkin ollut jo vuosia sellainen turnaus, että sen sisällä pitää tapahtua jokin iso yllätys, että se nousee millään tavalla esille ennen finaaleita. Se on siis tuurin varassa seilaava alus.
Tekisi mieli käyttää vanha kortti siitä, että Suomen Cup kannattaa päästää tuskistaan, sillä ihan oikeasti sen hypettäminen ei tunnu kiinnostavan edes liittoa ennen finaaleita. Eikä se ole ihme, sillä ei cup tunnu kiinnostavan myöskään lajiväkeä ennen ratkaisupelejä, joten miksi toisaalta tuhlata resurssejakaan. Koronavuosien jälkeen kiinnostus on näyttänyt taas aiempaa vähäisemmältä.
Salibandy-lajin kannalta Hämeenlinnan viikonloppu oli oikein hedelmällinen. Viikonloppuna nähtiin nimittäin useita erittäin kiinnostavia ja hyvätasoisia otteluita. Itse lajissa ei ole probleemaa.
Yle ja Final four -konsepti ovat pelastaneet cupin. Oikeastaan ihan sama onko peleissä 50 vai 1000 katsojaa paikalla salibandyn ison kuvan kannalta, jos pelejä seuraa tv:stä oletettavasti huomattavasti sankempi joukko kuin liigafinaaleja Ruudusta. Lähetykset ovat isossa kuvassa muutenkin tärkeä asia lajin tulevaisuuden kannalta, mutta varsinkin Yle-näkyvyys on todella arvokasta.
Täten olen sitä mieltä, että niin kauan kun Yle on mukana cupissa niin sen tulevaisuudesta ei tarvitse keskustella ollenkaan. Kun lajissa ollaan lisäämässä kansainvälisiä pelejä EM-kisojen ja Champions Cupin uudistusten myötä, niin cupin merkityksestä voisi, ja pitäisi muussa tapauksessa keskustella vakavasti.
Sen olemassaolo on ollut paikoin enemmänkin ”mä haluun et se on” -tason asia kuin järkisyihin perustuva. On nimittäin niin, että esimerkiksi miesten liigan 33 pelin runkosarjan takia loppuu jo tämän kauden jälkeen todennäköisesti ainakin osa liigaurista amatööripelaajien liian ison kuormituksen vuoksi.
Täten kaikkea ylimääräistä on varsinkin liigatasolla harkittava tarkasti, että ammattimaistumisprosessissa ei oteta askelta taaksepäin pelaajien turhan suuren kuormituksen vuoksi.