Pääkalloennakko: OLS pääsee taas osallistumaan pudotuspeleihin, mutta visiitti jää lyhyeksi

Janne Kainulainen (vas.) näytti valmentajana kyntensä heti ensimmäisellä KrP-kaudellaan johdattamalla joukkueen runkosarjan voittoon. Kuva: Esa Takalo

Janne Kainulainen (vas.) näytti valmentajana kyntensä heti ensimmäisellä KrP-kaudellaan johdattamalla joukkueen runkosarjan voittoon. Kuva: Esa Takalo

Historiansa ensimmäisen kerran miesten runkosarjan voittanut Nokian KrP kohtaa puolivälierissä Oulun Luistinseuran, joka pääsi mukaan pudotuspeleihin sarjan kahdeksannelta sijalta.

Lähtökohdat:

KrP:n ensimmäinen runkosarjan voitto oli komea suoritus. Sijoilla 1-4 joukkueet olivat kolmen pisteen sisällä, joten mitään ylivoimaista ykköstä ei runkosarjan aikana löytynyt. KrP:lla oli runkosarjassa parempi pistekeskiarvo (2.27) kuin 2021-22. Se onnistui TPS:n ohella hiukan parantamaan keskiarvoa, mikä oli useampien kovien pelien sarjassa hyvä suoritus. KrP teki runkosarjan eniten maaleja, mutta päästi myös kärkiviisikon eniten osumia.

OLS:n runkosarja oli nihkeähkö kokonaisuus. Joukkue keräsi pisteen per ottelu ja oli sarjan häntäpään paras joukkue. Eroa seitsemänneksi sijoittuneeseen Indiansiin kertyi kumminkin peräti 22 pistettä. Maalinteossa (175) OLS oli lähes SPV:n ja Indiansin tahdissa, mutta päästettyjen maalien määrä (215) on lähes samaa tasoa kuin häntäpään ErVin ja Jymyn lukemat (221). Loppurunkosarjaa kohden OLS sai kuitenkin käännettyä MM-kisojen aikoihin alkaneen alhonsa kohtuulliselle suoritustasolle.

Jos kokoonpanon laajaa laatua katsoo, voi KrP:ta pitää sarjan parhaana joukkueena. Hyökkäyksestä löytyy useita laatupelaajia. Mikko Laakso oli tämän kauden keihäänkärkenä runkosarjassa, mutta huippuluokan pelaajia tuloksenteon osalta ovat Joona Rantala, Joonatan Kovanen ja Henri Johansson. Luovien pelaajien parhaimmistoa on Nico Jonaeson, joka pelaa tarvittaessa pakkia tai sentteriä. Juuso Ahola on jo nuorena miehenä oiva liigapelaaja, mutta toinen kausi ei ollut samanlaista tykittelyä kuin ensimmäinen.

Puolustuksessa ykkösviulua soittaa Miska Mäkinen, joka pääsi loppukaudesta jo hyvään vireeseen pitkän loukkaantumisen jälkeen. Olli Arkkila ja Eemil Ukkonen ovat laajentaneet pakiston tasoa, mutta kumpikaan ei ole noussut hierarkiassa ohi Morics Kruminsin ja Jere Mattilan, jotka ovat luutineet jo pitkään nokialaisten takalinjoilla. Alkukauden maalivahtikysymykset ovat hiljentyneet, sillä Miro Tuomala palasi runkosarjan loppupuolella maalille vaikean loukkaantumisen jälkeen.

OLS ei ainakaan materiaalin puolesta tappele tasaveroisesti KrP:n kanssa. Sen kaksi tärkeintä pelimiestä löytyy hyökkäyspäästä. Valte Karvonen ja nuori Luukas Hyvärinen ovat pelitaidoiltaan ja pelityyliltään lähimpänä liigan kärkeä. Kaksikko muodostaa erinomaisen tutkaparin. Röyhkeä ja kokenut Joni-Arttu Sieppi on tärkeä ratkaisupelaaja, mutta Siepille sopivan tutkaparin muodostuminen ei ole sujunut samalla tavoin. Yksi vaihtoehto on tietysti ”kaikki munat samaan koriin” -ratkaisu, joka nähtiin myös runkosarjan päätöspelissä, kun kolmikko muodosti oman hyökkäysketjun.

Puolustuspäässä OLS:n materiaali on vielä rajallisempi, näin kauniisti ilmaistuna. Tämän vuoksi pakin paikalla on käytetty myös hyökkääjiä kuten Olli Kinnusta. Ihan suoraa ykköspakkia OLS:sta on vaikea nimetä, sillä puolustajat ovat lähtökohtaisesti puolustusorientoituneita. Maalin suulla Roni Tuononen on kelpo torjuja, mutta pidempi kevät vaatisi maalivahtiosastoltakin melkoista lentokeliä.

KrP:sta on puhuttu vuosi vuodelta vähemmän siihen tyyliin, että joukkue hyökkää puolustuksen kustannuksella ja pelitapa on kypsynyt sitä mukaan, kun joukkue on vahvistunut vuosi vuodelta. Mikään kilpikonnapuolustaja joukkue ei kuitenkaan ole, vaan pelaa aktiivisesti ja reagoi hanakasti. Pallollisesti se on parempi pitkien hyökkäysten hyödyntäjä kuin vaikkapa TPS.

KrP:n vahvuudeksi voi lukea myös mukautumiskyvyn ja siltä osin siinä on paljon samaa kuin Classicissa. Vastaiskujoukkueena se on edelleen erittäin vaarallinen. Vaikka yllä kehuttiin puolustuspeliä, voi se edelleen koitua ajoittain joukkueen kompastuskiveksi. Yksi asia on sekin, että parasta KrP:ta on nähty harvoin sellaisissa peleissä, jossa sillä olisi ollut eniten merkitystä. Tämän vuoksi se ei ole runkosarjan voiton lisäksi vielä toistaiseksi voittanut mitään isompaa, vaikka saumoja on ollut.

Harri Naumasen OLS:n materiaali ja peli-ideologia eivät ole viime kausina oikein kohdanneet. OLS käytännössä on yrittänyt pelata hyvin pallollisesti, vaikka sen pelaajamateriaali ei ole sitä pelitapavaihtoehtoa tukenut. Tämä on näkynyt paikoin ihan hyvinä tuloksina, ja paikoin melko kehnoinakin esityksinä.

Se mistä OLS voisi kiristää ruuvia eniten, on ehdottomasti puolustuspelaaminen. Se oli muutama vuosi sitten joukkueen selkeä vahvuus, mutta osa sen pontevuudesta katosi hyökkäyspeliin satsaamisen myötä. Toisaalta OLS on nyt päässyt kaksi kertaa putkeen pudotuspeleihin, eli tuloksellisesti se ei ole ollut katastrofi. Varsinkin pudotuspeleissä joukkueen peli kaipaisi ripauksen inhorealismia. OLS voisi haastaa KrP:ta puolustuspeli edellä, sillä hyökkäyspelikilvassa se häviää, eikä se pysty pitämään KrP:ta niin paljoa pois pallosta, että sekään ajatus kääntyisi sen eduksi.

KrP sai runkosarjassa melko vähän ylivoimia, mutta oli kaikkein tehokkain niissä (52,4%). Tämä selittyy osin vahvalla hyökkäyskalustolla. Alivoimalla KrP oli sarjan kolmanneksi paras (66%).

OLS oli ylivoimalla kohtuullisen hyvä ja iski maaleja ylivoimilla 40,4 prosentin todennäköisyydellä. Alivoima OLS:lla oli surkeaa ja joukkue oli sillä saralla runkosarjan toiseksi heikoin (56,4%).

Valte Karvosen ja Luukas Hyvärisen (71) välinen yhteispeli toimii vallan mainiosti. Kuva: Ari Arola

Knopit:

KrP voitti historiansa ensimmäisen kerran runkosarjan. Samalla Henri Johansson saavutti runkosarjan voiton ensi kerran peliurallaan. Kausi oli laiturin 21. miesten liigatasolla.

Aivan varmaa ei ole miten Suomi lähettää ensi vuoden joukkueensa Champions Cupiin, mutta jos Suomen cupin arvoa kohotetaan jälleen F-liigan ohi ja Classic voittaa myös Suomen mestaruuden, voi toinen Champions Cup-osallistuja olla OLS Oulusta.

OLS ei ole ollut KrP:lle ihan helpoin mahdollinen vastus. Kaudella 2021-22 OLS voitti molemmat kohtaamiset. Tälläkin kaudella KrP on napannut kaksi maalin voittoa ja yhden selkeämmän voiton. Viimeisen viiden vuoden ajalta tulokset ovat melko tasaisia, vaikka joukkueet ovat pelanneet lopulta hyvin eri sijoista.

Taistelupari:

Joona Rantala, KrP – Valte Karvonen, OLS
Joukkueidensa aika erityyliset ykkössentterit eivät välttämättä edes kohtaa kentällä, jos OLS peluuttaa Karvosen kentällistä totutusti kakkosviisikkona. Rantala on omalla pelipaikallaan Suomen huippua ja pystyy parhaimmillaan huippusuorituksiin, mutta KrP:n timantin merkitys ei ole samanveroinen kuin Karvosen OLS:lle. Karvosta luovempia pelaajia ei Suomessa ole montaakaan, ja muiden pelaajien tason nostajana Karvonen on jopa uniikki tapaus liigassa. Joka tapauksessa molempien pelaamista on jo sinälläänkin kiinnostavaa seurata ihan viihdemielessä.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
09.10.2022 16:00 Raholan lk Nokian KrP – OLS 9-8
17.12.2022 15:00 Kastelli OLS – Nokian KrP 3-9
12.02.2023 15:00 Kastelli OLS – Nokian KrP 5-6

Näin pelataan:
Ke 15.03.2023 18:30 Raholan lk Nokian KrP – OLS
La 18.03.2023 14:30 Kastelli OLS – Nokian KrP
Su 19.03.2023 17:00 Raholan lk Nokian KrP – OLS
Ke 22.03.2023 18:00 Kastelli OLS – Nokian KrP

Tarvittaessa:
Pe 24.03.2023 18:30 Raholan lk Nokian KrP – OLS
Su 26.03.2023 17:00 Kastelli OLS – Nokian KrP
Ke 29.03.2023 18:30 Raholan lk Nokian KrP – OLS

Kumpi voittaa?
Voisi periaatteessa sanoa, että OLS:lla on saumat haastaa KrP ja näinhän asia tietysti onkin. Ottelusarjassa on vain valtava materiaaliero ja pelillinen ero KrP:n hyväksi. Ellei Nokian joukkueessa satu jotain todella erikoista, on sarja selvää kauraa.

KrP välieriin voitoin 4-0.