Suomalainen salibandylegenda Mika Kohonen, 45, teki lauantaina 22.4. suomalaista salibandyhistoriaa. Kohosesta tuli ensimmäinen suomalaisvalmentaja, joka on voittanut Ruotsin mestaruuden valmentajana.
Hämmentävää Kohosen suorituksesta tekee se, että hän oli päävalmentaja vasta ensimmäistä kauttaan.
– Kova kausi. Paljon hyviä ja oikeita asioita tehtiin. Ehkä se oli kova yllätys monelle ainakin Ruotsin sisällä, että voiton vei nimettömämpi Storvreta kuin pitkään aikaan.
– Kesän mietin puolustusta, että sen pitää olla lähtökohta tähän kauteen, että pystytään kilpailemaan ihan mestaruudesta. Asiat meni vähän nopeammin mitä ajattelin. Kovan tempun teki pojat. Olen ylpeä joukkueesta, Kohonen kertoi puhelimitse mestaruuden jälkeisenä torstaina.
Storvreta voitti finaalin lopulta maalein 5-4 johdettuaan sitä kolmoserän alussa 5-1. Arkkivihollinen Falun kiri, mutta joutui taipumaan. Kohonen näki, että joukkueen vahva puolustus toimi, mutta ottelun loppua kohden poissaolot ja ”bensan loppuminen” aiheuttivat ongelmia finaalin läpiviennissä.
Kohosen joukkueessa oli yksi erikoinen palanen. Mattias Samuelsson pelasi viimeksi Ruotsin liigaa kaudella 2020-21, mutta Kohosen vanha ketjukaveri palasi joukkueeseen vielä 40-vuotiaana. Moninkertainen Ruotsin mestari ja maailmanmestari ei jännittänyt, kun kutsu kävi.
– Oltiin puhuttu asiasta aiemmin, mutta tällä kertaa mä pyysin häntä mukaan. Olen hirveän huono pyytämään yleensä mitään. Aikaisempina vuosina hän sanoi, että on valmis pelaamaan. Hänhän on sellainen ikinuori. Nopeusarvot ei tipu ja pystyy pelaamaan suoraan.
– Hän varmaankin kuuli mun äänestä, että nyt ollaan asialla ja meillä on ihan hyvä paikka voittaa. Sen perusteella mitä hän näki hallilla ja kulttuuri oli taas vähän erilainen. Päivittäinen homma ja vaatimustaso.
– Taisi vetää kaksi lajitreeniä ja yhden fysiikan ennen kuin pelasi jo Falunia vastaan vieraissa runkosarjassa. Kuinka moni nelikymppinen hyppää askiin Champions Cupin hallitsevaa mestaria ja varmaankin pallollisesti maailman parasta joukkuetta vastaan noin nopeasti, Kohonen päivitteli.
Kohonen kertoo, että Samuelssonin värväys oli viimeinen silaus puolustuspelin kautta pelanneelle joukkueelle. Puolustajalegenda pelasi kuusi runkosarjan ottelua ja pudotuspelit. Storvretan kovasta kaudesta kertoo sekin, että joukkue kaatoi Falunin peräti neljästi kauden aikana, kun joukkueet kohtasivat viidesti.
Valmentamista on harjoiteltu
Kohonen ei ole valmentajana mikään noviisi sentään. Kaikkien aikojen parhaaksi salibandypelaajaksi tituleeratun Kohosen peliura päättyi loppuvuodesta 2019 Happeessa ja hän hyppäsi Storvetan valmennustiimiin jo keväällä 2020. Hän on ollut joukkueen valmennuksessa siitä asti, ja kuului myös Petteri Nykyn valmennusryhmään Suomen maajoukkueessa vuosien 2021 ja 2022 MM-kisoissa.
– Mä luulen, että tähän on tullut valmistauduttua jo viimeiset 5-7 vuotta ainakin, kun oli pelaajana ja kapteenina. Kun on ikää niin asioita rupeaa ajattelemaan enemmän myös muiden kantilta. Sitä haluaa auttaa pelikavereita ja valmennusta. Siinä vaiheessa meni enemmän ja enemmän siitä “minä itse” -ajattelusta poispäin.
Kohonen uskoo, että olisi voinut hypätä päävalmentajaksi heti peliuran jälkeen, mutta ei kuitenkaan tehnyt niin.
– Sen verran on kunnioitusta lajia kohtaan ja itseäni kohtaan, että mun kannalta tämä oli oikein näin. Siihen ei ole oikeata tai väärää tapaa. Hyvä näin, että tuli Ruotsin liigassa hopeaa ja pronssia ja maajoukkueessa sama juttu. Päävalmentajana nyt sitten satuttiin voittamaan. Paljon on kerennyt tässä lyhyessä ajassa valmentajana jo.
Lajilegendan vastaus pelifilosofiasta on mielenkiintoinen.
– Pelataan niillä korteilla mitä on. Mä pelkään ideologioita. Totta kai mestaruuteen vaatii aina hyvän puolustuksen ja totta kai se on aina kombinaatio puolustusta ja hyökkäystä. Ihan sama minkälainen joukkue on, niin mielellään hyökätään ja puolustetaan kimpassa. Ei mulla ole mitään yhtä ideologiaa mihin nojaisi.
– Enemmänkin painotan sitä, että vaikka on peli, niin on aina muutakin. Päivittäin tekeminen ja päivittäisen työn taso pitää olla korkealla. Henkinen vahvuus ja sen kehittäminen, sekä kehittyminen urheilijana ja ihmisenä. Se on moniosainen symbioosi. Aika paljon varmaan tehtiin asioita ei-ruotsalaisesti, Kohonen arvioi.
Kohosen esikuva valmentajana ei ole välttämättä ihan kaikkien aikojen yllätys.
– On ollut kunnia pelata niin jääkiekossa, jalkapallossa kuin salibandyssakin monille hienoille koutseille. Heitä olen toki seurannut vuosien varrella. Mutta se on kuitenkin niin kuin oman isän kanssa, että vaikka häntä yli kaiken arvostankin, niin en mä kaikkea samalla tavoin tee omien poikien kanssa.
– Kyllä mä sanon, että Petteri Nykky on kova äijä. Yli lajirajojen ja ihan mennään meidän pienen Suomen rajojenkin yli. Se on kova. Nykky ymmärtää kokonaisuuden aika hienosti.
Biologiset pojat ja muut pojat
Ensi kauden Storvretaa rakennettiin jo kesken kauden, ja yksi uusista pelaajista on ikäluokkansa (s.2004) mahdollisesti maailman paras pelaaja Gabriel Kohonen. Eli Mika Kohosen poika, joka edustaa muuten Ruotsin maajoukkuetta.
Isä Kohonen olikin soittohetkellä seuraamassa poikansa pelejä U19-ikäluokan MM-kisoissa.
– Urheilupuoli on helppo. Siitä tulee kova poika, mutta siinä urheilupuolessa ei tosiaan ole ongelmaa. Oli se sitten veli tai läheinen ystävä tai sitten nyt oma poika. Häneltä kysyin kun lähdin päävalmentajaksi, että en halua tehdä yhtään hankalammaksi tätä hänelle kuin tähän asti. Salibandyn pitäisi olla hauskaa, eikä se ole helppoa ollut hänelle samalla sukunimellä. Hänelle se pitää olla oma reissu.
– Hänelle oli ainoa huoli, että mitä pelikaverit ajattelee ja tykkää tilanteesta. Gabriel olisi pelitaitojen perusteella voinut jo pari vuotta ottaa pelipaikan Storvretasta. Isä ja poika -suhde on se mikä ei ole tässä ihan optimaalinen. Siitä asiasta meidän pitää kotona jutella ja siitä varmasti tulee pikkutöyssyjä. Se mitä muut ympärillä ajattelee, niin sillä ei ole hirveästi väliä.
Toinen kiinnostava seikka oli Storvretan värväämä tshekkitalentti Filip Langer. Langerin suuri idoli uralla on ollut juuri Kohonen ja nuorukainen kertoi avoimesti, että Kohonen vaikutti paljonkin seuravalintaan. Myös Tampereen Classic oli miehen perässä.
– Kun aika pitkä ura tuli tehtyä niin on ollut koko maailman salibandyn suurlähettiläs monella tapaa halusin tai en. Alexander Rudd rupesi pelaamaan sen takia, että näki mun pelaavan ollessaan 10-vuotias. Hän pelasi 29:llä sen takia.
– Sehän on vain kunnia-asia mulle, että on tykätty ja oon saanut monia lapsia ympäri maailmaa aloittamaan salibandyn, kuten Langerin tapauksessa. Hänhän on jo aikuinen mies, joka haluaa olla kovista kovin. Ei tossa ole mitään.
Nuorison ihailu ei häiritse, mutta entisten nuorten kyllä.
– Enemmän mua häiritsee, kun otetaan nuo Galantet (Alexander Galante Carlström) ja Enströmit (Rasmus), jotka ovat olleet maailman huipulla jo pitkään kiistatta, niin ne kun sanoo ”Kungeniksi” kun nähdään, niin se tuntuu nöyrästä vaajakoskelaispojasta kummalliselta.
– Ehkä tämä kertoo enemmän siitä, että olen tulossa vähän vanhaksi, kun tulee tuollaisia nuoria pelaajia huipulle. Pitkä ura oli ja vähän tullut etäisyyttä pelaamiseen, niin tällaisia asioita kohtaan on totta kai sellaista ylpeyttäkin.
Lajin kansainvälistämisessä on puhuttu Suomessakin draftiin ja siitä miten ulkomaisia huippuja saisi Suomeen. Darft on Kohosen mielestä kiinnostava kokeilu ja seuraa sitä myös jälkikasvunsa takia mielenkiinnolla.
Kohosella on oma kulmansa lajin kansainvälistymiseen.
– Itse ihmettelen sitä miksi Ruotsista ei ole tullut enemmän pelaajia Suomeen. Se on ollut mulle sellainen ikuinen kysymys. Se ei ole pelkästään kielestä tai mistään muusta kiinni. Ruotsissa on maailman kovin liiga ja Suomessa on maailman toiseksi kovin liiga niin luulisi, että se liikehdintä olisi vähän isompaa.
– Nähdään se nyt niinkin päin, että kuinka monta suomalaista pelaa Ruotsin liigassa. Meiltä lähtee maajoukkuejätkät Sveitsiin mikä on hieno homma elämän kannalta, mutta mä ajattelin ihan eri tavalla omalla uralla. Mä halusin pelata parhaiden kanssa parhaita vastaan. Sehän se kehittää, Kohonen pohti.
Kirjaprojekti
Kohosesta julkaistaan syyskuussa kirja, eikä se nyt suuri ihme ole, sillä kyseessä on monien mielestä kaikkien aikojen salibandypelaaja koko maailmassa. Kohonen kertoi, että kyselyitä kirjasta on tullut jo pitkän aikaa, mutta hän itse on ollut aikoinaan vastahankainen sen suhteen, mutta lämmennyt ajatukselle viime vuosina.
Kirjan nimi on Intohimon hinta – Mika Kohosen tarina ja se ilmestyy 14.9.
– Viimeisinä pelivuosina kun niitä kyselyitä oli aika paljon, niin rupesin miettimään, että se voisi olla aika hyvä ja semmoinen terapeuttinen homma. Juttelin ystäväpiiristä löytyvien kirjoittajien kanssa, että minkälainen kirja se voisi olla.
– Siihen tulokseen tulin, että sen pitää olla mun näköinen, vaikka en sitä itse kirjoita. Tärkeintä, että se on aito ja rehellinen ja kertoo sen, että elämässä tapahtuu hyviä ja huonoja asioita. Ketään ei myöskään loukata. En ole halunnut loukata, enkä ole loukannutkaan, vaikka asioita tapahtuu.
Kohonen kertoo tämän jälkeen keskustelleensa salibandykirjoja aiemminkin kirjoittaneen Oskari Saaren kanssa. Kohosen kirjan tekijöitä ovat Saari ja Jussi Evinsalo.
– En halunnut mitään sellaista “Oodi Mikalle” -teosta, vaan että käydään oikeasti läpi mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu urheilu ja voitot, mutta paljon muutakin asiaa.
– Se on rehellinen homma siitä mitä se rakkaus ja intohimo on mun tapauksessa maksanut. Saman reissun tekisin uudestaan, vaikka se ei aina helppoa ole ollutkaan.
Oliko se kirjan tekeminen terapeuttinen kokemus?
– Raskas. Kirjahan on suhteellisen hyvin kasassa, mutta se pitää vielä lukea läpi ja korjata pieniä asioita. Muutama vuosi aikaisemmin se oli jo kaavailuissa, mutta tuli tuo korona väliin. Asia on vähän venynyt. Covid on tehnyt osansa, ja Oskarin muut kirjaprojektit ovat tehneet osansa.
– Aina kun oltiin juteltu niin olin vähän niin kuin märkä rätti. Vähän ajan päästä eli seuraavana päivänä tuli hyvä olo. Monilta osin oli iloa ja haikeutta ja toisaalta haavoja revittiin uudestaan auki. Pitkässä juoksussa se oli terapeuttinen kokemus, lajilegenda vahvisti.