Suomen naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi nimitettiin tiistai-iltana Andreas Harnesk. Salibandyasiantuntija Toni Lötjönen analysoi valintaa tuoreeltaan.

Andreas Harnesk on naisten tuore päävalmentaja. Jokunen kotimainen Fliiga-valmentaja laittoi julkistuksen jälkeen viestiä: ”Kuka tää on?”

Nimi oli itselleni tuttu oikeastaan vain hänen Storvretan vuosiltaan. Nukuin ”kurrosmaisesti” yön yli ja laitoin usemman viestin länsinaapuriin ja myös niille, jotka Suomessa häntä paremmin tuntevat. Viestit Harneskista olivat hämmästyttävän yhtenäisiä. Tämän myötä piirtyi hyvin nopeasti kohtuu selkeä kuva siitä millaisen valmentajan Suomen naisten maajoukkue sai.

Otetaanpa siis Harneskiin kiinni perinteisellä SWOT-analyysilla.

Vahvuudet

– Nyanssien viilaaja. Hengittää salibandya. Salibandynörtti.

Pelin ymmärtäjänä ja valmentajana häntä pidettiin etenkin naisten salibandyn puolella jopa ylivertaisena.

Kommenteista jäi vahvasti kuva valtavasta intohimosta lajia kohtaan. Pelillisesti ja yksilötasolla tulee varmasti kääntämään jokaisen kiven ja kannon.

– CV. Se tieto mikä allekirjoittaneella on vaihtoehdoista, niin Harneskin CV on kärkipäätä. Monelta kantilta jopa selkeäkin ykkönen tässä suhteessa.

– On mukava, sosiaalinen, mediaseksikäs ja helposti lähestyttävä persoona.

Mahdollisuudet

– Ulkomaalainen joka tulee erilaisesta salibandykulttuurista. Tuo varmasti uudenalaista toimintakulttuuria ja toimintatapoja maajoukkueen leiritykseen ja varmasti myös siihen miten sitä tärkeintä, eli MM-finaalia lähestytään.

”Ruotsalainen tyyli” valmentaa, jossa paljon keskustellaan ja puhutaan. Luvassa on myös pitkiä videosulkeisia pelaajille.

– Harnesk painottanut paljon yksilöiden kehittymistä, joten siinä mielessä jatkaa Lasse Kurrosen jalanjäljissä. Edelleen merkittävä asia, kun halutaan kuroa umpeen taitoeroa Ruotsiin.

Heikkoudet

– Kuluttava valmennustyyli. Sekä Storvretassa että Rönnbyssä potkut johtuivat johtavien pelaajien epäluottamuksesta Harneskia kohtaan.

– Vaikka ulospäin on mukava ja sosiaalinen, niin valmentajana etenkin pelin suhteen myös joustamaton ja hankala suostumaan kompromisseihin.

– Ei päävalmentajakokemusta maajoukkueesta

Uhat

– Valmennustiimi. Saako valita täysin oman tiiminsä? Jos ei, niin kuinka paljon pystyy vaikuttamaan siihen? Vai onko tiimi lopulta pitkälti Petri Kettusen käsiäalaa?

– Ulkomaalainen. Tiedän henkilökohtaisesti, että ruotsalainen valmennuskulttuuri ei automaattisesti loksahda suomalaispelaajien mentaliteettiin. Uhaksi on myös pakko nostaa, että valmennuskieli on jatkossa englanti.

Yleistä

Itse prosessi ei saanut tälläkään kertaa ihan puhtaita papereita suomalaisvalmentajilta. Useampi suomi miten huippu-urheilujohtaja on hoitanut yhteydenpitoa heidän suuntaansa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta Kettusen kohdalla, koska samoja syytöksiä esitettiin jo kahdeksan vuotta sitten, kun Kettunen oli valitsemassa edellistä päävalmentajaa.

Taloudellisesti voisi kuvitella, että ulkomaalainen valmentaja on kalliimpi kuin edeltäjänsä. Toki näen, että aikuisten maajoukkueet ovat koko lajin lippulaivoja ja näkyvimpiä lajikuplan ulkopuolelle, joten sinne pitää löytää jatkossakin resursseja.

Yleisesti ottaen viesti Harneskista ja erityisesti hänen valmentamisen teknisen puolen osaamisesta ja pelin nyanssien hinkkaamisesta on todella positiivinen. Silti en täysin saanut vastauksia minkälaista Harneskin salibandy on. Mihin suuntaan hän lähtee viemään suomalaista naissalibandya? Mitä osa-aluetta hän lähtee pelillisesti paikkaamaan?

Moni koki hänen soveltuvan paremmin maajoukkuetoimintaan kuin seuratoimintaan. Harneskin valmennustyyliä kuvailtiin äärimmäisen raskaaksi ja kuluttavaksi. Hänen omat ambitionsa ovat korkealla ja ne eivät amatöörilajissa ole kohdanneet aina pelaajien tavoitteita. Kahdessa ruotsalaisessa suurseurassa hän on ajautunut eri raiteille joukkueen tähtipelaajien kanssa, mikä on aiheuttanut potkut. Siinä mielessä Harneskissa on siis paljon samaa mihin hänen palkannut Kettunen on urallaan törmännyt niin Suomen kuin Tsekin maajoukkueessa.

Voidaan myös yleisesti todeta, että Harneskin palkkaus oli jonkun sortin out of the box -valinta. Nyt ei ainakaan sisäsiittoisuudesta päästä syyttämään. Toisaalta voidaan kysyä, että eivätkö Eerikkilän valmennuskoulutukset, MAAJOUKKUETIE-toiminta ja suomalainen salibandy ylipäätään tuota meille tarpeeksi päteviä ja laadukkaita valmentajia?