Naisten F-liigan PSS tiedotti tiistaina, että joukkueen päävalmentaja Mikael Lax ei jatka kauden loppuun asti joukkueen peräsimessä.
Lax luopui tehtävästään itse, ja kertoi tiedotteessa syyksi henkilökohtaiset haasteet työ- ja perhe-elämässä. Ilmoitus tuli erikoiseen aikaan, sillä PSS valmistautuu lauantaina alkavaan puolivälieräsarjaan FBC Loistoa vastaan. Joukkueen kausi ei ole ollut pelillisesti erityisen hyvä, ja pudotuspelipaikka aukesi seitsemänneltä sijalta.
Pääkallo tavoitti Laxin kommentoimaan yllättävää eroilmoitustaan.
Tiedotteessa avattiin jo vähän sitä, että miksi kausi päättyi PSS:n peräsimessä, mutta miksi juuri nyt?
– Aloitin nykyisen siviilityöni reilu puolitoista viikkoa sitten. Tämä on reissuduuni ja toimin pitkin poikin pääkaupunkiseutua, ja vähän ylempänäkin Järvenpäätä sekä Hyvinkäätä myöten.
– Viime viikolla kun lähdin seitsemältä aamulla kotoa ja tulin välillä viiden-kuuden aikoihin kotiin, niin yhtälö tuli selväksi viikossa. Poika halusi touhuta kaikkea sen jälkeen, ja piti kuitenkin lähteä treeneihin ja peleihin. Se yhtälö ei vain yksinkertaisesti toimi. Täytyy sanoa, että prioriteetit piti vain laittaa kuntoon samantien. Harmitti lähteä hallille, kun poika huuteli surullisena pelaamaan.
– Kuten tiedotteestakin selviää, niin jos siellä ei olisi Jere (Oksanen) ja Marko (Virtanen), joilla on valmennuksellisesti paketti kasassa ja tilanne ei olisi pelaajiston osalta hyvä, niin sitten olisi joutunut harkitsemaan asiaa kahta kauheammin. Päätös oli lopulta aika selkeä.
Kuka ottaa päävastuun valmennuksesta?
– Jere tai Marko. Meillä on ollut aika selkeä sävel koko kauden, että kimpassa ollaan tehty ihan kaikki ja meillä on hyvinkin yhtenevät mielipiteet pelityyleistä sekä muista asioista. Sen suhteen on mennyt tosi hyvin. Jere ja Marko saavat keskenään kinastella, että kumpi on päävastuussa. Eivät sitä ainakaan vielä viikonlopun aikana osanneet päättää.
Olit aiemmin PSS:lla ihan töissä toiminnanjohtajana, ja se pesti päättyi. Mikä siinä oli taustalla?
– Siinä oli taustalla ihan elämä yleensä. Salibandya tuli pelattua ammatikseen ja puoliammatikseen, ja pelivuosina olin jo SSV:llä seuratöissä sekä vedin valmennuksia ja harrasteryhmiä. Viimeisen pelivuoden jälkeen hyppäsin suoraan Haukkoihin seuratöihin (Hawks). Sen jälkeen syntyi lapsi, ja muutettiin Porvooseen. Sen jälkeen tuli tämä toiminnanjohtajan paikka.
– Noin puolisen vuotta sitten alkoi kypsyä ajatus, että jossain kohtaa pitää ruveta miettimään jotain muitakin hommia, ja mitä sitä elämällä haluaisi tehdä. Seuratyön maailma on omanlaisensa. Parhaimmillaan se on erittäin palkitsevaa ja se voi olla myös raskasta puurtamista.
– Ennen vuodenvaihdetta ilmoittelin PSS:n johtokunnalle, että olen hakemassa uusia töitä. Muutamaan paikkaan hain ja valitsin vaihtoehdoista tämän mitä nykyisin teen. Erilaista hommaa ja vähän uusia tuulia. Aurinko paistaa tällä hetkellä ja elämä hymyilee kaikin puolin.
– Harmi juttu, että koutsaaminen loppui tuolla tavalla, mutta se on osaavissa käsissä ja joukkueessa on hyvä boogie. Itsellä on nyt täysi huili urheiluhommista, pääsee pojan kanssa viettämään aikaa ja ehkäpä itsekin harrastamaan uusia juttuja.
Miten joukkueessa suhtauduttiin siihen, että valmentaja vaihtuu tässä vaiheessa kautta?
– Mitä olen pelaajien kanssa jutellut ja viestitellyt, niin ainakaan itse en näe siinä mitään ongelmaa. Pelaajat ymmärtää, että siinä kohtaa kun on perhettä ja päivät ovat pitkiä. Heille kun siitä puhuttiin, että pitää mennä perhe ja oma elämä edellä, niin kaikki sanoivat sen ymmärtävänsä. Ei ainakaan mulle ole kukaan sanonut, että tämä oli huono ratkaisu.
– Edelleen varmasti koko joukkue ja valmennus ovat luottavaisia. Varsinkin tuon viime viikonlopun Classic-pelin jälkeen, jossa oli aivan huikeaa peliä ja niitä asioita, joita ollaan koko kausi treenailtu. Viime aikoina ollaan saatu peliä pikku hiljaa parempaan kuntoon, niin luulen, että siellä on joka tapauksessa hyvä fiilis lähteä tulevaan.