Viisi väitettä -juttusarjassa ensimmäisenä vastaväittäjänä toimii miesten salibandymaajoukkueen päävalmentaja Esa Jussila.
MM-kisavuosi on puolivälissä ja miesten maajoukkue kokoontuu ensimmäiselle kesäleirilleen kesäkuun puolivälissä. Jussila vastaa sananmukaisesti viiteen väittämään omalta kantiltaan, ja mukana on myös yksi lisäkysymys. Juttusarjasta on tulossa lisäosia kesän aikana.
Vasempien laitureiden (rightien) puuttumisesta on puhuttu paljon vuosien saatossa, mutta tällä hetkellä kiperin tilanne on puolustajien kohdalla, sillä puolustuksesta uupuu kansainvälisen tason johtotähtiä.
– Tämä pitää siltä osin paikkansa, että jos mietitään sitä miten voi muodostua kansainvälisen tason johtotähdeksi, niin pitää pelata hyvät MM-kisat. Sehän on ihan selvä homma.
– Pitää miettiä sitä millaisessa murroksessa pakit on olleet 2018 kisojen jälkeen, joista on kuitenkin vasta kuusi vuotta. Taitaa olla niin, että ainoastaan
Janne Lamminen ja Lauri Stenfors pelaavat enää, ja muut ovat lopettaneet (pitää paikkansa). Siihen nähden murros on ollut iso.
– Tilausta olisi seuraavalle huippupuolustajalle ja seuraavalle kansainvälisen tason huippupuolustajalle. Olen sitä mieltä, että F-liigassa on mitat täyttäviä pelaajia, jotka eivät ole vielä kisoissa pelanneet. Heillä on tulevissa kisoissa sauma nousta kategoriaan, että puhutaan kansainvälisen tason huippupuolustajasta.
Miesten liigan finaalien taso ei vastannut kansainvälisen pelin tason vaadetta.
– Peli oli erilaista. Se poikkesi varmasti jossain määrin siitä mitä ollaan totuttu näkemään, kun mennään kerrasta poikki -peleihin kansainvälisellä tasolla. Siellä pelataan vähän toisenlaista peliä kuin finaalisarjassa nähtiin.
– Osittain asiaan vaikuttaa se, että kun pelataan seitsemän peliä, niin otteluihin pystytään lähtemään eri tavalla, jos ei ole kerrasta poikki -tilanne. Toisaalta siihen vaikuttaa valtavasti taustalla oleva kuorma.
– Sen enempää yksityiskohtiin loukkaantumistilanteista menemättä, niin aika rikkinäiseltä näytti ajoittain molemmat ryhmät. Ottelutahti oli tosi tiivis ja joiltakin osin pelillinen taso ja tempo jäi erilaiseksi, mitä se on parhaimmillaan kansainvälisessä pelissä.
– Yhden asian haluan nostaa missä kumpikaan joukkue ei siinä sarjassa hirveän hyvin onnistunut, eli johtoasemapelaaminen. Tyydyttiin aika paljon johtoasemassa olemaan ilman palloa. Kansainvälisissä peleissä jos pystyy johtoasemassa pelaamaan hyvin pallon kanssa, niin sieltä saa yleensä itselle hyvin maalipaikkoja, kun toinen joutuu avaamaan peliään.
33 pelin runkosarja ja verrokkimaihin nähden pidemmät pudotuspelit aiheuttavat suomalaispelaajille kovemman kuorman ja se aiheuttaa haasteita MM-kisoihin valmistautumisessa sekä myös itse kisoissa.
– Varmasti aiheellinen huoli. Nythän ei puhuta siitä, että se olisi vain tällä yhdellä kaudella, vaan kuorma alkaa kertautumaan useammalta kaudelta. Puolen vuoden päästä ollaan varmasti fiksumpia mikä se tilanne on, mutta ei tietenkään ole optimaalinen tilanne se, että ottelumäärät on niin hurjia.
– Sen lisäksi jos olet maajoukkueen mukana ja menet Suomen Cupissa pitkälle sekä päälle on mahdollisesti Champions Cup muutamalla jengillä ja siellä menet pitkälle, niin kyllähän se ottelumäärä tulee olemaan aika hurja. Tai siis tosi hurja.
– Eihän pelkät ottelut ole paha juttu, mutta pitäisi päästä myös harjoittelemaan. Joukkeiden pitäisi päästä kehittämään omaa peliään paremmin minun mielestä. Joukkueiden olisi sitä kautta hyvä kehittää myös yksilöitä. Se aiheuttaa omat haasteensa varmasti eritoten harjoituspuolelle, että miten saadaan harjoittelu rytmitettyä niin että se peli kehittyy ja yksilöt kehittyy.
– Osin tässä aiheuttaa haastetta se, että otteluohjelmassa ei ole varsinaisesti kiinteitä pelipäiviä. Milloin pelataan maanantaina ja milloin torstaina ja välillä viikonloppuna. Se aiheuttaa haasteensa harjoitusrytmin luomiseen. Jos se on hajanainen, niin se vaikeuttaa kehittävän harjoittelun rytmin löytämistä, ja mennään vain palauttavalla harjoittelulla.
Lisäkysymys: Jos seurajoukkueet eivät pysty harjoittelemaan niin hyvin kuin pienemmällä pelimäärällä niin koetko sen haasteeksi maajoukkueen kannalta myös siksi, että maajoukkue on viimeisinä vuosina kokoontunut vähemmän kuin aiemmin?
– Jos mietitään sitä, että otteluohjelma on todella tiivis ja puhutaan kisavuodesta, niin MM-kisat katkaisee kauden sekä kaksi kauden rytmiä sekoittavaa EFT:tä. Leireille slottien löytäminen on todella haastavaa F-liigan ohjelmassa.
– Tämä on tämän hetken tilanne missä eletään ja sitä ei voi sen kummemmin surkutella, mutta aiheuttaa omat haasteensa varmasti.
Johtuen vähäisistä peli- ja harjoitustapahtumista, olet joutunut ottamaan takapakkia omissa, varsinkin hyökkäyspelin muutoksiin liittyvissä suunnitelmissa MM-kisoihin valmistautuessa.
– En koe, että oltaisiin valmennusryhmän kanssa ainakaan vielä jouduttu ottamaan takapakkia sen suhteen minkälaista peliä halutaan pelata. On ollut tiedossa realiteetit tapahtumien vähäisyyden suhteen ja monilta osin ollaan päästy tekemään sekä toteuttamaan pelikentällä niitä asioita, joita ollaan haluttu.
– Isoimmat paikat, jossa katsotaan mitä mahdollista kehitettävää vielä on, ovat nuo syyskuun ja lokakuun EFT-turnaukset, missä päästään mittaamaan maailman kärkeä vastaan omia juttuja seuraavan kerran.
Suomessa pelataan enemmän “sääntökirjan mukaan” kuin muualla ja se antaa tasoitusta kansainvälisillä kentillä.
– Lyhyellä otannalla tällä hetkellä täysin paikkaansa pitävä väite. Se on sitten eri asia mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voimakas halu olisi siihen, että sääntökirjaa alettaisiin toteuttamaan muuallakin. Sitä kautta annettaisiin tilaa taitopelille. Uskoisin, että sitä kautta laji muuttuisi erilaiseksi ja viihdyttävämmäksi.
– Jääkiekkoon on hyvä verrata, että miten paljon parempaa, tai ainakin minun silmille miellyttävämpää peliä pelataan tällä hetkellä NHL:ssä tai Suomen liigassa, kuin ennen muutoksia taitoa suosivaan suuntaan. Tämä on se tie, jossa näen, että Suomessa ollaan edelläkävijöitä. Lyhyellä otannalla asiasta on jonkin verran haittaa kansainvälisissä peleissä.
– Tuossa pelataan syksyllä kuusi kovatasoista maaottelua, niin kyllä siinäkin pelaajat taas tottuu, että mikä se linja on, kun mennään kansainvälisille kentille, että mitä vihelletään ja mitä jätetään viheltämättä.
– Josko saataisiin nopealla aikavälillä muutkin maat tähän Suomen linjaukseen varsinkin repimisen ja roikkumisen osalta. Se on selkeästi isoin ero tällä hetkellä F-liigan ja kansainvälisen pelin välillä. Jos kansainvälinen liitto pääsee tässä yhteisymmärrykseen ja sitä saadaan myös edistettyä kansainvälisille kentille, niin se vaatii meidän ja muiden osalta myös pelin viilausta jossain määrin.