Happeen edelliskausi oli talouskohujen sävyttämä. Runkosarja oli edelliskautta vaisumpi, ja vaikka joukkue pisti Classicille kampoihin puolivälierissä, oli tuloksena putoaminen ennen mitalipelejä.
Päätorjuja Pietari Jääskeläinen löysi viime kaudella torjuntavireen pikku hiljaa kauden edetessä ja oli paikoin erinomainen. Happeen kausi olisi voinut olla vielä synkeämpi ilman Jääskeläisen tasonnostoa. Joka tapauksessa taso heitteli vielä paikoin. Miika Aaltokallio ei ole järin kokenut liigavahti, mutta on onnistunut kelvollisesti pelaamissaan peleissä.
Puolustuksesta joukkue menetti osaamista. Joel Lahti, Eppu Suhanto ja ajoittain myös Markus Sipronen olivat alakerrassa tärkeissä rooleissa. Uusista nimistä Olli-Matti Virrankari ja Karri Vaarala ovat molemmat hyviä hankintoja, mutta eivät paikkaa menetyksiä suoraan. Jonne Junkkarinen on edelleen puolustuksen pelillinen johtaja ja koko joukkueen pelillinen sielu.
Happeen puolustuspeli kehittyi viime kausina parempaan suuntaan, ainakin siinä mielessä että joukkue ei enää hyökännyt puolustuspelin kustannuksella, kuten hirvirytkeen kunnian päivinä. Varsinkin kaksi ensimmäistä kentällistä rakensivat peliä myös hyvin pitkillä hyökkäyksillä pallolla puolustaen. Silti viime kaudella oli ongelmia varsinaisessa puolustuspelissä, kaksinkamppailuiden ja staattisempien tilanteiden suhteen. Omissa kolisikin lopulta melko paljon runkosarjassa, ja nyt materiaalin heikentyessä on olemassa vaara vielä heikompaan suoritustasoon.
Happee menetti tulivoimaa ja monipuolista osaamista Markus Salmen, Jami Mannisen sekä Siprosen muodossa. Lisäksi lahjakkaan Marius Niemelän rooli olisi ollut entistä isompi, jos olisi jäänyt seuraan. Matias Mäenpää ja Kim Hyrkkönen ovat Happeelle sopivia hankintoja, mutta eivät edellä mainittujen pelaajien tasoa. O2:sta hankittu Aaro Kokko on väläytellyt harjoituskaudella. Hyökkäyksessä on nyt aiempaa enemmän omia kasvatteja. Kunnossa oleva Kaapo Siekkinen on tärkeä pelimies samoin kuin jo kohtuullisen kokenut Niko Laiti.
Hyökkäsypelissään Happee on pystynyt viime kausina tuottamaan myös hitaammilla hyökkäyksillä, eikä sitä ole voinut laskea pelkästään vastaiskujoukkueeksi. Hyökkäyspelissään se ei ole kuitenkaan ole ollut, eikä ole ensi kaudellakaan sarjan kärkeä. Pelaajiston taso riittää edelleen melko pitkälle, mutta sarjan kärkinelikosta Happee jää jälkeen.
Tero Kotilainen teki Happeessa hyvää työtä ja kehitti joukkueen peliä oikeaan suuntaan omalla valmennuskaudellaan. Iivo Pantzar ei ole uudessa tilanteessa helpon paikan edessä, kun joukkueeseen tuli vielä isoja muutoksia kesän aikana. Pantzar on kerännyt suurimmat valmennuskannuksensa aikuisten tasolla Sveitsissä. Nähtäväksi jää pystyykö Pantzar jatkamaan Kotilaisen viitoittamalla tiellä, mikä vei Happeeta eteenpäin pelillisesti.
Tämä on kaksijakoinen asia Happeen kohdalla. Joukkue on päässyt eroon pahimmasta hurlumheista ja tason heittelystä, mutta toisaalta mitään suurempia ylisuorituksiakaan ei olla nähty enää 2020-luvulla. Joukkueesta on tullut keskikastin puurtaja. Jos ajatellaan viime kauden suoritusta, niin se oli oikeastaan paras mahdollinen siihen nähden kuinka paljon turbulenssia joukkueen ja seuran ympärillä oli peliin liittymättömissä asioissa. Se kertoi myös siitä, että joukkueessa osattiin keskittyä olennaiseen tiukassa paikassa.
Miten pärjää?
Happee on edelleen sen verran laadukas joukkue, että isompaa romahdusta ei nähdä. Laukaaseen (toim.huom.) muuttava jyväskyläläisnippu pelaa sijoista 5-7.
Kaikki liigajoukkueet on arvioitu viidessä kategoriassa arvosanoin 0-99. Joukkue-ennakoiden jälkeen julkaistaan artikkeli, jossa joukkueille on annettu kokonaisarvosana ja joukkueet on rankattu sen perusteella 1-12. Joukkue-ennakot julkaistaan aikavälillä 3.-8.9. ja ranking maanantaina 9.9.
Samaan aikaan julkaistaan aihetta syventävä KalloCast-podcast, jossa avataan vielä tarkemmin perusteluita arvosanoille sekä sitä mitä asioita arvosanojen kohdalla on painotettu.
—
Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen