– Jääkiekko minua olisi kiinnostanut, mutta perheellä ei ollut siihen varaa. Kaveri sattui kysymään samoihin aikoihin kokeilemaan salibandyä, kun lehdessä oli ollut ilmoitus. Vähän mietin, pitäisikö sinne mennä, mutta lopulta menin ja se olikin todella hauskaa. Edelleen ollaan samalla tiellä.

LASBin tähtihyökkääjän Niko Einiön päätyminen salibandyn pariin on varmasti tuttu monelle omasta elämästä. 24-vuotias Einiö on ollut sarjan häntäpäässä taistelevan lahtelaisjoukkueen valopilkku, ollen osallisena lähes puoliin LASBin maaleista, tehden 14 otteluun tehot 11+9=20.

Hausjärvellä kasvanut Einiö aloitti salibandyn lähimmässä kaupungissa Riihimäellä. Salibandy oli paikkakunnalla iso juttu, ja RSS Panthers nautti suurta suosiota Riihimäellä.

– Siellä viihtyi kyllä hyvin. Kun pääsin nuorena RSS Panthersin edustusjoukkueen mukaan kakkosdivariin, niin peleissä oli todella hyvä tunnelma. Se oli oikeasti iso juttu paikallisille. Junnuissakin meillä oli hyviä joukkueita, ja pelasimme SM-finaaleja noin 800 katsojan edessä. Sieltä on paljon lämpimiä muistoja, Einiö kuvailee.

– Se oli jotenkin ihmeellistä, miten noinkin pienen paikan joukkue saatiin kasattua niin hyväksi. Pelaajia tuli pidempienkin matkojen päästä meille pelaamaan.

Suuri kannatus ei kuitenkaan kantanut pitkässä juoksussa. Kolmen Suomisarjassa pelatun kauden jälkeen miesten edustusjoukkueen toiminta loppui, eikä joukkuetta ole nähty alemmillakaan sarjatasoilla. Se harmittaa Panthers-kasvattia.

– Oliko se pari kautta sitten, kun joukkuetta ei saatu enää kasaan. En tiedä, mitä siellä oli tapahtunut, mutta kyllä se harmitti tosi paljon, vaikka ei omissa suunnitelmissa ole ollut hetkeen palata. Panthers oli todella iso juttu sille kaupungille. Halli oli aina täynnä, kun Panthersilla oli kotipeli. Ihmisiä kiinnosti, miten joukkue pelaa, ja ihmisillä oli selvästi kalenterissa, milloin Panthers pelaa. Ei mitään hajua mitä siellä tapahtui. Oli todella surullista nähdä, että se juttu lopahti ja pelaajat valuivat muualle, Einiö surkuttelee.

Ei mikään junioritähti

Einiön liigaura alkoi Hämeenlinnan Steelersin riveissä vuonna 2018. Edellisellä kaudella hän oli edustanut B-junioreissa janakkalalaista SC Urbansia ja kasvattajaseuransa, riihimäkeläisen RSS Panthersin edustusjoukkueessa kakkosdivaria. Siirto Hämeenlinnaan ei tapahtunut liigapaikan perässä, vaan Einiön tarkoituksena oli pelata A-junioreissa. Hän kuitenkin nousi liigarinkiin mukaan jo ennen kauden alkua.

– Minua oli kyselty Steelersin junioreihin jo muutaman kauden ajan. Koin silloin, että siirto vähän isompaan organisaatioon olisi minulle hyvä. Urheilu-ura oli jo silloin mielessä. Halusin laittaa kaiken peliin ja koittaa päästä niin pitkälle, kuin pystyy. Jos oikein muistan, ei minua oikein liigajoukkueeseen koskaan kysytty. Olin menossa A-junioreihin pelaamaan, mutta joskus alkukesästä minua kysyttiin edustuksen harjoituksiin mukaan. Ne menivät sitten aika hyvin.

– Kai siinä jotain suunnitelmaa oli jotakin treenejä käydä edustuksen mukana vetämässä, mutta kun ne menivät tarpeeksi hyvin, olin koko kesän edustuksen pelaaja yhtäkkiä, vaikka se ei ollut silloin suunnitelmissa. Olen siitä asti pelannut siellä. En ollut koskaan mikään junnutähti tai tähtipelaaja, mutta silloin huomasin, että tämähän menee aika hyvin. Samalla tiellä ollaan vieläkin.

Vuonna 2020 kesken koronapandemian Einiö siirtyi Sveitsiin, suomalaisvalmentaja Jukka Ruotsalaisen valmentamaan Floorball Thurgauhun. Visiitti ulkomaille päättyi kuitenkin nopeasti, kun Sveitsin liigat laitettiin poikki lokakuussa. Einiö palasi tuttuun ympäristöön Steelersiin loppukaudeksi. Einiön muistot Sveitsistä ovat hyviä, eikä hän sulje pois ulkomailla pelaamista uudelleenkin.

– Hieno kokemus oli. Pelasimme paikallista divaria, mutta organisaatio oli todella vakaan oloinen ja sai ihan huippuvalmennusta Ruotsalaisen johdolla. Meillä oli sekä kokeneita pelaajia että nuoria, potentiaalisia sveitsiläisiä. Se teki siitä hyvän ympäristön kehittyä. Siinä lyhyessäkin ajassa opin todella paljon. Olisihan se hienoa vielä joskus tulevaisuudessa pelata ulkomailla, mutta se on tulevaisuuden kysymys.

LASBissa Einiö on pelannut vuodesta 2021 lähtien. Alun perin Lahteen hänet sai mahdollisuus ottaa seuraava askel urallaan, mutta hän tykästyi kaupunkiin, jota ennen sinne muuttoa Einiö piti huonomaineisena. Nyt hän kokee lahtelaistuneensa ainakin jollain tasolla.

– Lahdesta tuli silloin puhelua ja koin, että tämä voisi olla minulle hyvä paikka ottaa seuraava askel urallani. Lahdessa oli vähän kokeneempi ja vahvempi joukkue, ja koin sen olevan parempi paikka kehittyä. Lahdesta on tullut minulle koti, jossa on hyvä olla ja pelata. Jos ei olisi, olisin varmasti lähtenyt nopeasti pois.

– Jotenkin ihmeellisesti jo neljäs kausi ”Lahessa” menossa. Jollain tietyllä tavalla lahtelaistuminen on tapahtunut. Silloin kun Lahteen muutin, niin tuntui, että monella tutulla oli Lahdesta todella huono kuva ja Lahdella oli huono maine. Siihen verrattuna erikoinen fiilis, että olen täällä viihtynyt näinkin hyvin. Lahti on mainettaan parempi paikka. Sen on huomannut, että tänne on hankala hankkia pelaajia, ehkä kaupungin huonon maineen takia. Lahdessa ei ole myöskään yliopistoa, joka vetäisi pelaaja tänne. Oman kokemuksen mukaan Lahti on hyvä paikka asua. Monelle liigapelaajalle todella hyvä paikka kasvaa ja kehittyä. Siitä pisteet kaupungille ja seuralle.

Ajan salibandyn ulkopuolella Einiö on käyttänyt erilaisten kurssien käyntiin. Se on kuitenkin selvä, että Einiö tekee kaiken urheilun ehdoilla.

– Olen käynyt hierojakoulua ja niitä hommia pienissä määrin tehnyt. Nyt käyn liikunnanohjauksen perustutkintoa joukkuekaveri Saku Mäkimarttusen kanssa. Niitä hommia teen nyt, ja teen iltapäiväkerhojen ohjauksien sijaisuuksia. Urheilu-ura on tällä hetkellä se, mihin keskityn täysillä.

Kaikki irti isosta roolista

LASB on koko kauden ajan taistellut sarjan jumbopaikasta, mutta Einiö on ollut joukkueen valopilkku varsinkin hyökkäyspäässä. Jo aiemmin kovia maalimääriä lahtelaisjoukkueessa tehnyt Einiö on nauttinut suuremmasta roolista tällä kaudella verrattuna edellisiin. Viime kauden seitsemästä parhaasta pistemiehestä vain Einiö on edelleen joukkueessa.

– Jonkun verran minulta on kyselty, tuntuuko se stressaavalta, kun on niin iso vastuu joukkueen hyökkäämisestä. Minä olen nauttinut siitä, että on roolia ja vastuuta tehdä tulosta. Tiesin jo ennen kautta, että minulla tulee olemaan iso rooli, ja sitä kautta pitää hakea omia ratkaisuja paljon. Olen niitä uskaltanut hakea hyvin itse. Tiedän, että minulla on vastuuta siinä ja en ole sitä vältellyt. Saan olla ratkaisuhetkillä aina kentällä. En pysty vaikuttamaan muiden tekemiseen, niin en ole sitä hirveästi miettinyt, Einiö toteaa.

– Ei se voi olla näkymättä, kun seitsemästä parhaasta pistemiehestä lähtee kuusi. Olisihan se outoa, jos se ei näkyisi näin hyvässä sarjassa, kun heidän tilalleen tulee kokemattomia liigapelaajia. He saattavat kyllä pelata hyvän liigauran, mutta eivät vielä ole valmiita pelaajia.

Hän kuitenkin tunnistaa, että myös muualta tehoja on tultava, mikäli LASB haluaa säilyttää sarjapaikkansa suoraan. Varsinkin hyökkäyspelaamisessa F-liigassa tällä kaudella vähiten maaleja tehneen joukkueen on parannettava, mutta Einiö kertoo joukkueen olleen huono kaikilla osa-alueilla kauden alussa.

– Alkukaudella emme pärjänneet yhtään missään. Puolustuspää ei toiminut yhtään, karvauksesta tultiin läpi heittämällä ja pallolla olimme umpisurkeita. Kun kautta on menty vähän pidemmälle, olemme saaneet omaa päätä vähän kuntoon. Hyökkäyspelaaminen on edelleen aika köyhää. Aika vähän pystymme luomaan pitkiä hyökkäyksiä ja luomaan hyviä maalipaikkoja. En tiedä voiko sanoa, että meillä olisi maalinteko-ongelma, kun emme ole edes päässeet riittävän hyville maalipaikoille, Einiö sanoo.

Pelaajana Einiö kokee vahvuutensa olevan maalintekijänä. Tällä kaudella 24-vuotias hyökkääjä on keskittynyt lisäämään monipuolisuuttaan ja pelintekotaitoaan. Se on näkynyt myös tilastosarakkeessa, sillä maalinteon takkuillessa Einiö on syöttänyt jo tässä vaiheessa kautta enemmän maaleja kuin kahdella edellisellä kaudella yhteensä.

– Joskus räiskin vetoja vähän sinnepäin ja joskus ne menivät sisään. Nyt olen pystynyt kehittämään sitä heikkoutta, ja koen olevani paljon monipuolisempi pelaaja ja näkeväni kenttää ihan eri tavalla. Tiedän paremmin, milloin minun kannattaa hakea itse ratkaisua, ja milloin antaa pallo jollekin muulle, hän kuvaili.

Missä katsojat?

Viime sunnuntain voitto FBC Turusta oli LASBille ensimmäinen kolmen pisteen voitto tällä kaudella, ja se nostikin joukkueen OLS:n ohi pois sarjan viimeiseltä sijalta. Einiö kertoi ottelun olleen selkeä askel parempaan suuntaan.

– Varmaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella tuntui, että olimme parempi joukkue kuin vastustaja. Olimme jo ehtineet tottua siihen, että vastustaja on meitä pelillisesti edellä ja otamme vastaan koko ajan. Nyt pääsi kokemattomampia ja potentiaalisia pelaajia ihan eri tavalla irti, esimerkiksi Pietari Porttikivi, josta kaikki meidän joukkueessa ovat nähneet hänen valtavan potentiaalinsa. Nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla esiin lähemmäs sitä potentiaalia. Kyllä se loi uskoa, että joukkueesta alkaa löytymään pelaajia, jotka pystyvät vastuuta kantamaan.

Yleisömäärissä mitattuna LASB on ollut koronapandemian jälkeen yksi F-liigan pienimpiä seuroja, vaikka Lahden kokoisessa kaupungissa potentiaalia olisi enempäänkin. Alun perin Lammilta kotoisin oleva seura fuusioitui alueen muiden seurojen kanssa ja muutti päätoimintonsa Lahteen liiganousun yhteydessä. Einiö harmittelee, että LASB ei kiinnosta Lahdessa, ja pohtii, onko syynä joukkueen historia kaupungin ulkopuolella.

– Kyllähän sen kaikki näkevät, että ei peleissä käy katsojia. Jotain vanhoja katsojia Lammilta saattaa olla pari ja pelaajien tuttuja, mutta muuten ei oikein ketään. Onhan nuo katsojamäärät hälyttäviä. Muistan Steelers-ajalta paikallispelit ja muutenkin LASBin toimintaa silloin seuranneena, että porukkaa kävi peleissä aika hyvin ekoina liigavuosina. Koronan jälkeen se on lopahtanut ihan täysin. En tiedä, onko LASB saanut ihan jalkaa oven väliin Lahden kaupungilla. Kun kaikki vanhat, Lammilta lähtöiset olevat pelaajat ovat lähteneet, ei sieltäkään niitä alkuperäisiä katsojia oikein kiinnosta. Siirtyminen tänne ei ole isossa kuvassa oikein onnistunut, hän miettii.

– Kun katsoo vaikka koripallon puolella Lahti Basketballia, joka pelaa 1. divisioonassa, niin siellä käy hyvin väkeä peleissä, Pelicans vetää hyvin väkeä ja FC Lahti vetää väkeä. Olemme selkeästi joukkue, joka ei lahtelaisia kiinnosta.