Yksi kysymys voi joskus aukaista mielenkiintoisia sivupolkuja.
Tällainen tuli eteen lokakuussa Suomen maajoukkueen päävalmentajan Esa Jussilan haastattelun yhteydessä. Kysymys kuului näin:
Edelleen keskustellaan vasempien laitojen tilanteesta maajoukkueessa. Mikä on näkökulmasi siihen, että juuri tuo pelipaikka aiheuttaa päänvaivaa?
Vastauksen alku oli looginen ja selitti asian yksinkertaisimman kautta.
– Varmaan ihan se simppeli asia, että on lähtökohtaisesti totuttu näkemään vasemmalla kaistalla rightin pelaaja ja tietysti heitä on matemaattisestikin aika paljon vähemmän kuin leftejä. Se on yksi asia.
– Jos mietitään isossa kuvassa, niin tämä on asia minkä kanssa on painittu viimeiset 20 vuotta. Aikoinaan sinne löytyi Karppanen (Tero) ja sitten löytyi Tiitu (Tero) ja Järvi (Mikael). Tällöin löydettiin pitkäksi aikaa huippupelaajat sille paikalle. Nyt Salin (Eemeli) on pelannut sillä paikalla vuodesta 2014 alkaen kisoja. Toki righteja saisi tulla enemmän kilpailemaan paikoista.
Sitten Jussila tarjoilee konkreettisen ajatuksen, jota moni muukin on pyöritellyt.
– Yksi syy tässä on varmasti se, että aika usein nuori rightin pelaaja istutetaan tiettyyn muottiin. Laitetaan tiettyyn kohtaan seisomaan ja tietynlaista monipuolisuutta ei vaadita juniori-iässä. Tämä voi hyvinkin olla syy mikä on jossain määrin aiheuttanut sitä, että osalle pelaajista on aivan huipulle murtautuminen saattanut jäädä vajaaksi.
– Joku on saattanut tutkia asiaa enemmänkin, että tämä on enemmän oma tulkinta. Joku toinen voi olla toista mieltä. Itse olen sitä mieltä, että junioripelaajana right istutetaan helposti tiettyyn muottiin. Se sopii sillä hetkellä pelisysteemiin, että mene vasempaan laitaan seisoskelemaan ja tietynlainen monipuolisuus häviää pelistä, Jussila arvioi.
Eri tavat lähestyä
Jussilaa edeltänyt miesten maajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky (2004-2010, 2017-2022) ei osannut sanoa tehdäänkö junioreissa juuri noin kuin Jussila arvelee, mutta ”nykkymäiseen” tapaan hän käänsi asiaa myös toisin päin.
– Onko se siis murheenkryyni, vai antaako vain mahdollisuuden ajatella hieman toisella tavalla peliä? Monesti hyvä vasen laita on erityisen hyvä puolustamaan vasenta kaistaa, jos mennään oikea laita korkeammalla ja joutuu ottamaan hyökkäyksiä vastaan, Nykky sanoo ja ohittaa pallolliseen peliin liittyvän näkökulman.
Oikeastaan jokaisen haastatellun valmentajan puheissa nousee se esille, että se, että löytyykö rightia vasemmalle laidalle vai ei, ei ole ongelma, vaan näkökulmakysymys. Silti, vaikuttaisi siltä, että sekä Jussila että Nykky halusivat vasemmalle nimenomaan rightin. Jussila kokeili vasemmalla useita eri righteja, Nykky haaveili vielä pitkään Henri Johanssonin paluusta maajoukkueeseen.
Jussi Jäntti oli pitkään Nykyn tiimissä ja on valmentanut salibandya jo 1990-luvulta lähtien nähden myös junioripuolen valmentamista unohtamatta. Hän näkee kätisyyksien käytössä valmennusfilosofisia eroja.
– Osa valmentajista haluaa roolittaa joukkueensa niin, että siellä on se minimi kuusi rightia. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että kätisyydet saadaan kuntoon erikoistilanteiden kannalta ja vaikka tulee loukkaantumisia, niin niitä löytyy sieltä sitten. Se on pelitavallinen lähestymistapa, että miten haluat niiden kätisyyksien menevän.
– Osalle sillä ei ole mitään väliä. Ei katsota vain kätisyyksiä, vaan sitä miten joukkue löytää synergian. Sitten ne löytää myös henkisellä tasolla sen synergian ja alkaa puhaltaa samaan hiileen. Siinä on kaksi eri tapaa lähestyä, Jäntti pohtii.
Esimerkeissä nousee esille paljon poikkeuksia. On ollut righteja, jotka ovat pelanneet oikealla (Alexander Galante Carlström). Hyviä leftejä on pelannut vasemmalla, kuten Rasmus Kainulainen. Righteja on pelannut myös senttereinä. Leftin pelaajat ovat onnistuneet myös ylivoimassa vasemmalla, kuten Sami Koski SPV:ssä.
”Rightiuden” erikoisryhmä oli Falun 2010-luvulla, joka pelasi kolmen huippurightin hyökkäyskentällä menestysvuosinaan. Parhaimmillaan nähtiin jopa viiden rightin kenttä.
Nokian KrP:ta vuodet 2017-22 valmentanut ja Suomen U19-maajoukkuetta vuodet 2019-23 vetänyt Jarmo Härmä korostaa myös sitä, että pelaajien paikattomuus on hyvä lähtökohta.
– Kyllä pelaamisen pitää pääosin perustua paikattomampaan peliin. Totta kai righteja pitää olla esimerkiksi ylivoimapelissä, mutta esimerkiksi Rasmus Kainulainen, Oskari Heikkilä tai Mikko Laakso ovat olleet tosi hyviä vasemmassa laidassakin.
Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että osaako left pelata vasemmalla. Se on silti hyvä ja tärkeä näkökulma ottaa huomioon laajassa kontekstissa. Tärkein kysymys liittyi siihen, että miksi Suomesta puuttuu kansainvälisen tason vasemman laidan rightin pelaajia, ja onko Jussilan väitteessä perää. Kaksi henkilöä oli Jussilan teorian kanssa selkeästi eri mieltä.
Oppositio
– En kyllä itse näe tuota. En ole nähnyt tuollaista maailmaa juniorikentillä ainakaan nuoremmissa ikäluokissa. 1990-luvun alkupuolen tekijöistä en osaa sanoa, että miten se siellä oli, Härmä linjaa omiin tietoihinsa nojaten.
Härmä näkee myös hyvien rightien puutteen osin harhaanjohtavana väitteenä.
– Olen sitä mieltä, että kyllä sieltä hyviä löytyy, mutta ne ovat vielä melko nuoria. Kyllähän meillä nuorisomaajoukkueessa on hyviä. Jos ajatellaan 2002-syntyneitä ja siitä nuorempia, niin kyllä meillä on hyvä määrä righteja. Se on sitten eri asia, kuinka monesta niistä tulee kansainvälisen tason osaajia, Härmä tyrmää ajatuksen hyvien rightien puutteesta ja heittää puolittain kritiikkiä Nykylle.
– Toinen asia on se, että eihän rightit ole saaneet tässä viime vuosina ihan liikaa näyttöpaikkoja tuossa kansainvälisillä kentillä. Varsinkin Nykyn aikakaudella oli niin stabiilit jengit, että sinne ei yksinkertaisesti mahtunut mukaan antamaan näyttöjä. Politiikka ei tukenut sitä, että saisi näytönpaikkoja. Sekin on hidastuttanut osan kehitystä.
Härmä sanoo myös, että hänen nähdäkseen Jussilan monet kokeilut vasemmalla laidalla johtuvat siitä, että niitä ei tehty aiemmin tarpeeksi. Hän puhuu ”Jussilan tiimin epäkiitollisesta tehtävästä”.
Toinen liian yksipuolisten rightien ajatuksen kanssa erimielinen on Joonas Naava, joka toimii tällä hetkellä tshekkiläisen Florbal MB:n päävalmentajana. Naava kuuluu myös Tshekin miesten joukkueen valmennusryhmään ja hänellä on pitkä kokemus juniori- ja aikuisvalmennuksesta Suomessa. Hän oli Suomen U19-maajoukkueen valmennustiimissä, kun se voitti MM-kultaa 2015 ja 2017.
– En jotenkin koe omalla kokemuksellani, jota on kertynyt yli 30 vuotta suomalaisesta seuratyöstä ja juniorivalmennuksesta, että Suomessa tehtäisiin näin juurikaan. Päinvastoin: suomalainen pelitapa on ollut vuosien saatossa enemmänkin liikkuvampi, paikattomampi ja monipuolisempi, kuin muissa kilpailijamaissa.
– Kenties juuri tämän takia pelaajatyypit, joita Suomessa arvostetaan, ovat monipuolisia pelaajia, joiden on oltava monessa asiassa ja ominaisuudessa riittävän hyviä. Aika vähän miesten maajoukkuetasolla on pelaajia, joilla on loistava yksittäinen ominaisuus esimerkiksi erinomainen laukaus, mutta vajavainen muu osaaminen, esimerkiksi puolustus- tai kamppailutaidot (vrt. muutamien kisojen MVP Galante Carlström).
– Ja kun pelaajapooliin pistetään kaikki pelaajat pelipaikoista riippumatta (joista valtaosa on leftin pelaajia), prosentuaalisesti enemmän on pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan sillä tavalla kun maajoukkueessa halutaan pelata, tulee leftin puolelta, Naava pohtii.
Prosentit
Kuten jo ihan alussa tuli esille, niin se, että righteja on vähemmän kuin leftejä selittää osin asian. Osin se myös selittää Jussilan teoriankin, eli jos righteja on vähän, voi olla, että se ajaa rightin pelaajien väärinkäyttöön.
Hetkellisesti voi saada väärän kuvan, että Suomessa olisi jotenkin huonoja rightin pelaajia. Ei, Suomessa on nimenomaan paljon liigatasolle hyviä rightin puolen pelaajia, jotka eivät ole syystä ja toisesta menestyneet kansainvälisellä tasolla. Suomen kaikkien aikojen tehokkain liigapelaaja on right (Henri Johansson) sekä runkosarjassa (Johansson) että pudotuspeleissä (Järvi).
Tilastollisesti löytyy mielenkiintoinen Jyrki Paajasen kirjoitus kaudelta 2017-2018. Silloin liigapelaajista 16,6% oli righteja. Nämä kuitenkin tuottivat kaikkiaan 22% kaikista pisteistä. Tämä kertoo osiltaan rightien tärkeydestä liigajoukkueille.
Pääkallo kaivoi tuoreet tiedot NHLFinns-sivuston avulla. Selvisi, että righteja on nykyään reippaasti enemmän suhteessa tuohon aiemmin viitattuun tietoon. Kenttäpelaajista kaikkiaan 29% pelaa rightin puolelta kaudella 2024-25. Myös pistesaldo on näillä vahva, sillä rightit ovat tehneet 34% tehopisteistä tällä kaudella. Tässä tilastokoonnissa ei ole huomioitu siis sitä pelaako right pakkina vai hyökkääjänä, laidassa vai keskellä.
Salibandyliitossa valmentajana ja kouluttajana operoivan Härmän mukaan Suomessa havahduttiin jossain vaiheessa rightin puolen pelaajien puutteeseen.
– On tota paljon mietitty valmennuspiireissä ja kyllä tällä hetkellä ainakin ne määrät näyttää paljon valoisammilta. Voisin ohuesti väittää, että laadunkin puolesta näyttää positiiviselta. Toivotaan, että se suuntaus pysyy samana.
– Huomaa, että valmentajat, mutta myös vanhemmat ovat huomanneet, että kannattaa tarjota sitä rightin mailaa myöskin. Opetella futistakin potkimaan molemmilta puolin. Ymmärrys asiaa kohtaan on kehittynyt vähän.
Kun sen noin sanoit, niin tiedätkö ihan faktisesti, että tähän asiaan on kiinnitetty huomiota juuri tuolla tavoin?
– Tiedän, että monissa seurayhteisöissä on ihmisiä, jotka sanovat, että siellä on kiinnitetty huomiota. Pienten lasten kerhoissa ja junioreissa on painotettu sitä, että kokeilkaa ihmeessä molempia puolia.
– Valveutuneimmat koutsit työntää omille lapsilleen rightin mailan käteen. Kyllähän tätä tapahtuu paljon. Se on myös nähtävissä, että sitä oikeasti on tapahtunut, Härmä vakuuttaa.
Poikkeus
Top4-maiden suhteen Suomi ei ole poikkeus. Aiemmin Sveitsissä maajoukkuevalmennuksessa toimineet Jussila ja Nykky vahvistavat, että Sveitsissä oli ongelmia saman asian kanssa. Tshekissä operoiva Naava kertoo, että Tshekissä tilanne on paranemassa, mutta:
– Ongelma Tsekin miehissä on ollut sama kuin Suomessa: mitat täyttäviä, riittävän monipuolisia, fyysisesti kansainväliseen peliin valmiita pelaajia ei ole ollut riittävästi, joten on päädytty ajoittain pelaamaan leftin pelaajilla vasemmalla laidalla. Olemme kokeilleet myös kahta rightin pakkia samassa kentässä hyökkääjien puuttuessa, kokemus oli hyvä, Naava sanoo ja lisää että Tshekin maajoukkueessa arvostetaan monipuolisuutta, kuten Suomessakin.
Jussilan kommentti Sveitsistä avaa oman sivupolkunsa.
– Uskoisin, että saman ongelman kanssa kamppailevat kaikki maajoukkueet paitsi Ruotsi. Siellä tuntuu välillä, että asia menee vähän toisinpäin. Jos on kahdeksan laituria jengissä, niin niistä on suurin piirtein kuusi righteja. Se on tämän hetken tuntemus asiaan, että siellä on enemmän ylitarjontaa sille pelipaikalle. Miksi se on heillä kääntynyt noin päin, niin siihen en osaa sanoa. Kaikilla mailla on lähtökohtaisesti ollut se sama ongelma, että vasemmalle laidalle ei löydy rightin jätkiä.
Falun mainittiinkin jo, mutta kyllä, Ruotsi on tosiaan poikkeus sääntöön. Osa syystä liittyy myös matematiikkaan. Ruotsissa on lähes 120 000 lisenssipelaajaa, mikä on reippaasti enemmän kuin Suomessa (n. 50 000). Tämän sanoo heti myös Ruotsin maajoukkueen toinen päävalmentaja Niklas Nordén, kun häneltä kysytään syytä siihen miksi Ruotsin tilanne poikkeaa muista kärkimaista, eritoten Suomesta.
Sanoo hän toki muutakin.
– Meillä laitetaan vasen käsi alhaalla pelaavat aikaisin vasempaan laitaan ja leftit oikealle, koska noin yksi viidestä on right. Tällöin kätisyydet ovat luonnollisia. Tämän jälkeen pelaajat harjoittelevat paljon näissä rooleissa ja pääsevät myös usein kärkikenttiin ja ylivoimalle. Siksi uskon, että myös heidän itsevarmuutensa kasvaa tietyille pelipaikoille jo aikaisin, Norden miettii.
Naava on itse asiassa osin samoilla linjoilla Nordenin kanssa, mutta näkee asiassa myös negatiivisen puolen.
– Ruotsissa pelitapa on perinteisesti on nimenomaan huomattavasti strukturoidumpi ja seisovampi. Rightin pelaajilla on hyvinkin selkeät sävelet: Et juuri näe edes SSL:n peleissä, että rightin pelaajat tulevat oikeaan laitaan, vaan pysyvät vasemmalla laidalla tai tulevat keskustaan pistäytymään palatakseen takaisin omaan laitaansa. Pelataan nimenomaan niillä ”kiskoilla”.
– Samanaikaisesti valtaosassa ruotsalaisista joukkueista läpi linjan on useimmiten kaksi rightin pelaajaa/kenttä: vasen pakki ja laituri. Se kuuluu yksinkertaisesti pelaamisen kulttuuriin. Kun peli ei ole niin liikkuvaa, on oltava kätisyydet kunnossa, koska pelaajat pysyvät selkeästi enemmän ”alueillaan”, jotta pystytään pelaamaan syöttöpeliä yhdellä kosketuksella ja kämmenellä, siinä missä Suomessa pelataan enemmän syötä-liiku ja paikatonta salibandya laajemmalla liikelaajuudella.
Onko kätisyydellä mitään väliä?
Oikeastaan koko kysymykseen tai kysymyksiin, ei ollut hakusessa suoria ja oikeita vastauksia. Lähtökohta oli kartoittaa sitä, että miksi Suomessa keskustellaan vasemmista laitahyökkääjistä kisaprojektista toiseen ja onko tämän keskustelun pohjalle joitain konkreettisia syitä. Jussilan teoria on varmasti osatotuus, mutta kokonaiskuvassa sitä ei voi pitää ainoana oikeana näkökulmana.
Oikeastaan syy miksi vasemmalla pitäisi olla right ja oikealla left, liittyy yleensä pelin jouhevuuteen. Kun kätisyydet kohtaavat, pallo liikkuu mahdollisesti nopeammin ja laukaukset lähtevät nopeammin. Tämä onnistuu kyllä muutenkin kuin kätisyyksiä painottamalla. Jutussa usein mainitussa ylivoimapelissä tarvitaan useimmiten sekä righteja että leftejä juuri jouhevuutta ajatellen.
Tilastot osoittavat, että righteja on jopa enemmän kuin voisi äkkiseltään ajatella. Vasenkätisiä on vain noin 10% populaatiosta. Jos mietitään sitä tilastoa, niin se että 29% liigapelaajista on righteja, on todella iso lukema. Tällöin luulisi kilpailun kasvaneen.
Joka tapauksessa maajoukkueessa on pelannut useita huippuja vasemmalla kaistalla vuosikymmenten saatossa. Viime vuosina Salin on ollut selkein valinta, mutta oli Peter Kotilainenkin monta vuotta varma valinta. Nyt täysin uutena toisen rightin paikan otti Luukas Hyvärinen, jota Härmä kehuu modernin rightin prototyyppinä.
Kisajoukkueen ulkopuolelle jääviltä righteilta on usein tuntunut puuttuvan jotain pelistään. Ehkä se on se kuuluisa monipuolisuus. Valmentajat haluavat korostaa sitäkin, että leftin puolelta pelaava voi myös jäädä hyvin yksipuoliseksi jos pelaa vain oikealla.
Jäntillä on monipuolisuuskysymykseen lääke.
– Ehkä voisi kannustaa sen tyyppiseen, että heittää niitä righteja vaikka sentteriksi, niin siinä pitää pelata monipuolisesti. Siinä pitää oppia puolustamaan ja siinä pitää oppia hyökkäämään ja pelata kahteen suuntaan, konkarivalmentaja ehdottaa.
Viimeisen sanan saa MM-kisojen jälkeen Ruotsin maajoukkueen peräsimestä lähtevä Nordén.
– Molemmissa maissa tehdään asioita useimmiten siten kuinka on aina ennenkin tehty. Itse uskon, että sen ajattelun on muututtava meidän molempien maiden osalta, Nordén viittaa Suomeen sekä Ruotsiin.
—
Huom. Tekstissä viitataan monta kertaa righteihin ja lefteihin ja rightin tai leftien puolelta pelaamiseen. Right tarkoittaa sitä, että pelaaja pelaa oikea käsi alhaalla ja laukoo oikealta puolelta. Leftin kohdalla tilanne on toisin päin. Näin ilmaistuina termit ovat varmuudella tutumpia.