Viime perjantain Oilersin ja Classicin välinen ottelu oli kärkiottelun lisäksi juhlaottelu. Toinen erotuomari Vesa Vilkki vihelsi kyseisessä ottelussa uransa 500. liigaottelun.
Vilkin liigaura alkoi vuonna 2002. 44-vuotiasta tuomaria ei kiinnosta ottelumäärä, vaan kertoo kausimäärän kuvaavan salibandytuomaroinnin merkitystä hänen elämässään paremmin.
– Ottelumäärät eivät ole koskaan olleet minulle itseisarvo, tai sellainen asia, mitä tavoittelisin. Minulla on nyt menossa 23. kausi pääsarjassa, eli yli puolet elämästäni olen ollut liigaerotuomari, hän kertoi.
Tuomaroinnin Vilkki aloitti vuonna 1998, ollessaan itse vielä A-juniori-ikäinen. Vaikka hän pelasikin salibandyä, ei se ollut ainoa laji, jossa hän vihelsi otteluita. Vilkille tärkeää oli, että rakas laji pysyi elämässä mukana peliuran päättyessä.
– Samoihin aikoihin aloitin jalkapallotuomarina. Se on ollut viimeisiä vuosia, kun olen ollut vielä juniori-ikäinen. Salibandyn kohdalla pelasin ja tuomaroin yhden vuoden päällekkäin.
– Sen vuoden aikana se alkoi kirkastumaan, että pelaajana minulla ei ollut suuria tavoitteita tai realistisia mahdollisuuksia. Tuntui hyvältä, kun sai edelleen olla lajin mukana ja löysi merkityksellistä tekemistä.
Tuomarina toimiminen jalkapallossa näytti Vilkille, kuinka tuomarointia voidaan tehdä ammattimaisemmin. Vilkki nousikin tuomariurallaan nopeasti liigatasolle, sillä jo viidennellään tuomarikaudella hän vihelsi liigassa.
– Kun aloitin tuomaroinnin, minulla ei ollut silloin mitään ajatusta, että tähän sisältyisi tällainen urapolku, tai miten liigaan päästään. Aloitin ihan sen takia, että halusin olla lajissa mukana. Melko nopeasti se alkoi kirkastumaan, että tässä hommassa voi edetä.
– Jalkapallossa ajattelu oli viety pidemmälle jo siinä vaiheessa. Kun nähtiin potentiaalisia tuomareita, heitä alettiin hyvin varhaisessa vaiheessa valmentamaan ja mentoroimaan eteenpäin. Siltä puolelta olen saanut todella paljon, ja päässyt mukaan ryhmiin, jossa tuomarointia tehtiin hyvin tavoitteellisesti.
Pitkä ura saman parin kanssa
Parhaiten Vilkille on hänen omalta uraltaan jäänyt hänen ensimmäinen finaalisarja vuonna 2005. Myös superfinaalit jäivät hyvin mieleen. Kuten pelaajilla, myös tuomareita kiinnostaa isot ottelut ja suuret yleisömäärät.
– Olen saanut olla pitkään mukana korkeimmalla tasolla. Hyviä hetkiä uralta on todella paljon. Kaikki isot, ratkaisevat pelit ovat niitä, minkä takia olen halunnut näinkin pitkään mukana. Erityisesti on jäänyt mieleen ensimmäiset liigafinaalit keväällä 2005 SSV:n ja Happeen välillä, Vilkki muisteli.
– Myös Salibandyliigan superfinaalit, joista kolmesta saimme tuomaripari Mikko Alakareen kanssa viheltää kaksi, olivat hienoja tapahtumia. Ylipäätänsä aina kun halli on täynnä ja pelissä on mahdollisimman isot panokset, ovat mieleenpainuvia hetkiä.
Alakare ja Vilkki aloittivat tuomariparina vuonna 2006, ja he ovatkin kärkikaksikko vihelletyissä otteluissa. Heidän pitkän yhteistyönsä salaisuutena on ollut samanlainen ajattelutapa kentällä ja ystävyys sen ulkopuolella.
– Se kertoo jo paljon, että olemme viheltäneet niin pitkään yhdessä. Se on ollut älyttömän hienoa. Meillä ajattelemme erotuomaritoiminnasta hyvin samanlaisella tavalla. Viihdymme hyvin keskenämme myös kentän ulkopuolella. Sitä ei sovi väheksyä. Olemme myös siviilissä hyviä ystäviä, Vilkki kertoi.
– Kun on näin pitkään yhdessä viheltänyt, se mahdollistaa toiminnan kehittämisen pitkäjänteisesti, ja olemme pystyneet luomaan rakenteita, jotta olemme pystyneet toimimaan tällä tasolla.
Vaikka Vilkki ja Alakari ovatkin olleet tuomaripari todella pitkään, ei se tarkoita, etteikö otteluita myös muiden tuomareiden kanssa olisi tullut. Vilkki arvioi, että noin 70 prosenttia runkosarjaotteluista vihelletään tuomariparin kanssa, kun taas loput 30 prosenttia jonkun muun tuomarin rinnalla.
Tämä käytäntö poikkeaa muun muassa Ruotsin ja Sveitsin vastaavista, joissa tuomarit viheltävät aina parina. Pudotuspeleissä myös Suomessa vihelletään saman parin kanssa. Vilkki kokee vakituisesta parista olevan hyötyä, mutta pieni vaihtelu auttaa tasoittamaan eroja parien välillä.
– Yhden parin kanssa tiiviisti työskentely on mahdollistanut oman toiminnan kehittämisen ja toimintatapojen yhtenäistämisen. Väitän, että kun joukkueet näkevät minun ja Mikon olevan tuomareina, he tietävät aika hyvin mitä on odotettavissa.
– Tietysti vain ja ainoastaan oman parin kanssa työskentelyssä kääntöpuolena on se, että erot parien välillä saattavat korostua. Mielestäni Suomen järjestelmä, jossa jonkin verran pyritään sekoittamaan pareja, auttaa siinä. Eroja ihan varmasti on, mutta väitän, että näin niitä pystytään jonkin verran pienentämään.
Tuomariparilla on myös molemmilla taustaa jalkapallotuomarina. Vilkki kokee, että toisen lajin tuomarointi on auttanut häntä myös salibandyn parissa, ja kokee sen positiivisena, jos tuomarit toimivat useamman lajin parissa.
– Tarkoitus on pelisääntöjen mukaisesti johtaa peliä mahdollisimman hyvin. Loppupelissä kyse on ihmisten johtamisesta ja vuorovaikutuksesta. Kentän koko, ja onko mailaa vai ei, ei muuta sitä.
Pitkälle uralle ei näy vielä loppua. Mitään takarajaa ei ole, vaan Vilkki aikoo jatkaa tuomarina niin kauan, kuin hän siitä nauttii.
– Pelin alla jollekin totesin, että tässä on hyvä alku. Minulle ottelumäärät eivät ole olleet mittari tai tavoite. Tätä tekemistä on ohjanneet muut asiat. Jatkan niin kauan, kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja hyvältä, ja pystyn tuomaroimaan sillä tasolla, että olen itse tyytyväinen.
– Uskon, että kun olen itse tyytyväinen, niin sidosryhmätkin ovat tyytyväisiä. Ehdotonta deadlinea ei ole asetettu, minä vuonna tai mihin pelimäärään hommat loppuisi.