Viime tammikuussa Yannick Lindroos, silloin 25-vuotias, siirtyi Turun sisällä TPS:n paidasta sarjajumbona olleeseen FBC Turkuun.
Siirto tuli Lindroosille tärkeään paikkaan. Kausi oli ollut vaikea niin kentällä, kuin sen ulkopuolellakin. Lindroos oli pelannut tuolloin hallitsevan mestarin riveissä 13 ottelua tehoin 3+1=4. Edellisestä ottelusta oli ehtinyt kulua jo kaksi kuukautta.
– Sen verran voin omasta puolesta sanoa, että se, mitä Tepsissä haluttiin minulta pelillisesti ei omasta mielestä sopinut minulle. Heidän pelitavassa on hyvin selkeä sapluuna, miten he haluavat pelata. En oikein päässyt siihen kiinni. Siinä tuli vähän vaikeuksia muutenkin, joten henkisesti se oli kova paikka.
Kentän ulkopuolisia vaikeuksia lisäsi Lindroosin hyvän ystävän ja pitkäaikaisen joukkuekaverin Niklas Laurilan menehtyminen.
– Niklas menehtyi silloin, ja vähän muitakin vaikeita juttuja, joita en sen enempää lähde avaamaan. Henkisesti aika rankka vuosi ja kausi. En tiedä, heijastuiko se pelikentille. En oikein saanut otetta siitä, Lindroos kertoi.
Lindroos siirtyi paikallisvastustajan riveihin. Peli alkoi sujumaan, kun siirto toi uuden alun vaikealle kaudelle. Putoamiskamppailussa olleen FBC Turun paidassa hän teki 9 otteluun tehot 4+3=7. Putoamiskarsinnoissa Lindroos oli isossa roolissa, kun FBC Turku säilytti sarjapaikkansa liigassa.
– Freesi, uusi startti teki ihan hyvää. ”BeeCeen” porukassa se lähti vähän paremmin käyntiin. Siinäkin oli haasteita, eikä se ihan helppoa ollut.
Tällä kaudella FBC Turku on ollut miesten liigakauden suurimpia yllättäjiä, ja se on kiinni viimeisessä pudotuspelipaikassa. Lindroos on joukkueen paras pistemies, ja hän on lähentelee pistepörssin kärkikymmenikköä.
Lindroos kokee alkukauden hyvän vireen kumpuavan joukkueen voitontahdosta ja itseluottamuksesta.
– Ollaan päätetty, että olemme porukka, joka menee joka ilta taistelemaan voitosta. Se näkyy siinäkin, että joku ilta kovempaa vastustajaa vastaan voi tulla vähän rumemmat lukemat, kun emme lähde peruuttelemaan, vaan yrittämään voittaa. Voittamisen kulttuuri on henkisesti iso juttu.
– Saimme pari onnistumista kauden alkuun. Kaikilla varmasti itseluottamus nousi omaan tekemiseen. Se on kantautunut tähän asti oikein hyvin, kun katsoo sarjataulukkoa.
26-vuotias Lindroos on asettunut Turkuun. Hän työskentelee ruotsinkielisellä ala-asteella kouluavustajana. Muuten elämä pyörii hyvin paljon salibandyn ympärillä, sillä myös tyttöystävä Eeva Heininen pelaa liigaa FBC Loiston riveissä.
Työ kouluavustajana tuo Lindroosille tasapainoa elämään.
– Se on ihan hyvä. Sopii aika hyvin urheilun ohelle tuollainen homma, hän totesi.
Pitkä matka liigapelaajaksi
Turkuun Lindroos siirtyi Sveitsistä, jossa hän oli pelannut kaksi kautta Unihockey Basel Region paidassa. Hän siirtyi Baseliin pitkäaikaisten joukkuekavereiden Niklas Laurilan ja nykyään Westend Indiansissa pelaavan Toni Rintalan kanssa yhdessä. Sveitsin kausia Lindroos piti hyvänä kokemuksena.
– Sveitsistä oltiin Laurilaan yhteydessä Baselista, ja hän kyseli meiltä, olisimmeko kiinnostuneita lähtemään. Teimme suhteellisen nopean päätöksen lähteä katsomaan, millaista meno siellä on. Tällainen mahdollisuus aukesi, ja kaikilla oli elämässä tilanne joka mahdollisti lähdön. Päätimme lähteä kolmistaan Sveitsiin katselemaan meininkiä.
– Pelillisesti siinä näki vähän erilaista peliä kuin Suomessa. Kulttuuri tekee sen, että siellä on vähän erilaista urheilijana kuin täällä. Kyllä se vähän avasi silmiä, ja siinä sai vähän lisää kokemusta vyölle. Jälkeenpäin ajateltuna todella hyvä kokemus kaikin puolin, Lindroos hehkutti.
Kolmikko oli pelannut yhdessä SSV:n ajoista asti. Vuonna 2016 SSV voitti Lindroosin 98-ikäluokan voimin B-junioreiden SM-kultaa. Samana vuonna polkaistiin käyntiin SSV:n ja Tapanilan Erän yhdistyminen EräViikingeiksi.
Joukkueen kapteenina toiminut Lindroos kertoo yhdistymisen olleen yksi syistä, miksi hän ja moni muu pelaaja jätti uuden jättiseuran ja siirtyi alueen muihin seuroihin.
– Oli se vaikeaa, ainakin meille SSV:n 98-ikäluokalle. Me olimme niin tiivis nippu. Se oli outoa, että yhdistyttiin pahimman kilpakumppanin kanssa. Sen takia iso osa SSV:n äijiä lähti muualle silloin tai myöhemmin.
– Meillä oli hyvä meininki SSV:ssä, enkä tiedä, olisinko lähtenyt, jos sitä ei olisi tapahtunut. Kyllä se vähän muutti kuvaa seurasta. Totta kai olin nuorikin silloin. Oli se vähän outoa, että aina oli ollut SSV ja Erä vastakkain eikä tykätä toisistamme ja sitä kuvaa yrittänyt rakentaa, ja sitten yhtäkkiä yhdistytäänkin, Lindroos muisteli.
Tie vei Oilersiin, jonka paidassa Lindroos teki liigadebyyttinsä miesten tasolla. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin vietti Oilersin A-junioreissa. Myös Oilers-paidassa tuli SM-kultaa kapteenina viimeisellä juniorikaudella. Kunnollista läpimurtoa liigaan sai kuitenkin odottaa.
– Ihan suoraan sanottuna en ollut valmis liigakaukaloihin, vaikka en ihan huonostikaan pelannut. Sen huomasi itsekin. Oli se niin erilaista junnupeleihin verrattuna.
– Miesten tasolla pitää aika paljon enemmän miettiä kuin mitä junnuissa. Ratkaisut pitää tehdä nopeammin ja fiksummin, ja se ei ehkä nuorella pojalla ollut silloin vielä hallussa, hän kuvaili.
Lopullinen läpimurto liigatasolle SSV-kasvatti teki Tiikereissä kaudella 2019-20. Nuori Lindroos oli vihdoin valmis liigapelaajaksi.
– Siellä annettiin heti alkuun isoa roolia. Ehkä se, kun peli lähti toimimaan heti, loi itseluottamusta. Kaveri oli kasvanut ja kilometrejä oli tullut enemmän.