Salibandyn Suomen Cup on ollut jälleen tapetilla, eikä ainakaan liiaksi positiivisessa mielessä.

Jälleen pohditaan miten cupista saisi kiinnostavan tai ainakin kiinnostavamman. Tätä keskustelua on käyty ainakin 15 vuotta ja todennäköisesti pidempäänkin. Isona ongelmana on ollut liigajoukkueiden mukanaolo ja sitouttaminen sekä kuormitus, jota tulee lisää 33 runkosarjan pelin vuoksi. Alkuun on hyvä todeta, että Suomen Cup ei kuitenkaan ole mikään lajin elinehto, siinä missä ei 33 runkosarjan pelin pelaaminenkaan.

Nyt liigajoukkueet tulevat miesten cupiin mukaan myöhään ja kohtaavat hyvin epätodennäköisesti alasarjajoukkueita. Se taas syö cupista sen normaalia kiinnostavuutta niin yleisön kuin alemmilta sarjatasoilta tulevien joukkueiden kannalta.

Äkkiseltään liigajoukkueita koskien helpoin ratkaisu löytyy kesäkaudesta, jota on käytetty hyväksi muissa salibandymaissa. Miesten liigajoukkueet voitaisiin jakaa kolmeen neljän joukkueen lohkoon alueellisesti. Aikavälillä heinäkuu-elokuu nämä joukkueet kohtaisivat kaikki toisensa.

Jokaisesta lohkosta kaksi parasta joukkuetta jatkaisi cupissa sen ensimmäiselle valtakunnalliselle kierrokselle, mikä oli tällä kaudella viides kierros, mutta voisi tässä mallissa olla jo neljäs kierros. Paras tapa mitata cupin kokonaiskiinnostusta olisi se, että liigajoukkueet tulisivat varhain mukaan vapaaehtoisesti.

Vaikka jokaiselle liigajoukkueelle tulisi vähintään kolme cupin peliä, olisivat ne kuitenkin varsinaisen liigakauden ulkopuolella. Jos cupin menestys ja sen kautta lisäkuormitus ei kiinnosta tai innosta, voi alkulohkovaiheeseen suhtautua sen mukaisesti. Myös harjoituspeleihin tulisi enemmän panosta lajin vähemmän kiinnostavalla kesäkaudella.

Ottelut voitaisiin pelata turnauksina tai yksittäisinä peleinä siten miten liigajoukkueet itse haluaisivat. Kyse lienee sekä aikataulutuksesta että kustannuksista.

Olisi tärkeää, että alempien tasojen joukkueet voisivat oikeasti kohdata liigajoukkueita. Se tekisi cupista taas cupin, eikä pelkän kompromissien yhteenliittymän. Luonnollisesti tämä on alasarjajoukkueiden kannalta vain yksi kohennus nykyiseen cupiin.

Onkin hyvä huomioida, että tämä malli ratkaisisi vain yhden cupin ongelmista. Markkinoinnin ja myynnin ammattilaisten pitäisi kehittää eritoten cupin finaaleita, jotka ovat olleet viime vuodet turnauksen huipennuksina pliisuja.

Pohtisin eritoten sitä olisiko cupin finaali yhdistettävissä johonkin muuhun isoon tapahtumaan, kuten Suomi-Ruotsi -maaotteluun tai ihan esimerkkinä vaikka Espoon tai Seinäjoen derbyyn finaalijoukkueista riippuen tietysti. Tällöin ”samalla rahalla” saisi kaksi keskisuurta tapahtumaa ja mahdollisesti lisää yleisöä paikalle, joka saisi myös nähdä kaksi isompaa peliä kunnolla järjestetyllä tapahtumalla höystettynä.

Esimerkki cupin uudesta mallista:

Pohjoislohko
OLS, Happee, Jymy, SPV

Keskilohko
TPS, FBC Turku, Classic, Nokian KrP

Etelälohko
EräViikingit, LASB, Indians, Oilers

Yksinkertainen sarja ja jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta jatkaa cupissa. Liigajoukkueet liittyvät muiden joukkueiden mukaan siinä vaiheessa, kun alueellinen vaihe muuttuu kansalliseksi.

P.S Jos liigajoukkueilla on tahtoa, niin ne voisivat olla mukana jo alasarjojen aluekierroksilla, jolloin mahdollisuus alasarjakohtaamisiin kasvaa. Samalla se voisi olla liigaryhmille mahdollisuus markkinoida joukkuettaan alueellisesti.

P.P.S. Vaikka esimerkki on miesten liigasta, on samanlainen systeemi toteuttaa myös naisten puolella, jos se koetaan mielekkääksi.