Viime kesänä nähtiin salibandyssä harvinainen siirto, kun FBC Loiston tähtipelaaja Ulla Valtola siirtyi puoleksi vuodeksi Ruotsiin. Joulutauolla hän palasi odotetusti vanhaan seuraansa FBC Loistoon.
22-vuotias Valtola vietti syyskauden Ruotsissa Karlstad IBF:n riveissä, hänen viettäessä syksyn opiskelijavaihdossa Karlstadin yliopistossa. Hän ehti pelata Ruotsin liigassa pudotuspelipaikasta kamppailevassa joukkueessa 11 ottelua, tehden niissä tehot 5+10=15.
Valtola kertoo olevansa tyytyväinen syksyn antiin länsinaapurissa.
– Sain hyvän roolin ja sitä kautta tuli paljon onnistumisia. Pääsin heti alusta mukaan joukkueeseen niin pelillisesti kuin ulkopuolellakin. En hirveästi parempaa olisi voinut toivoa, varsinkin kun ei ollut mitkään helpot lähtökohdat.
Hän kertoo lähtökohtien olleen vaikeat lyhyen aikaikkunan vuoksi. Jo Karlstadiin mennessä oli tiedossa, että Valtola palaa vuoden vaihteessa Loisto-paitaan. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä sopeutuminen sujui nopeasti.
– Mielestäni se meni aika kivasti, että heti alusta löytyi sellaisia, kenen kanssa peli kulki hyvin, eikä sen löytymiseen mennyt hirveästi aikaa.
Ruotsi-kokemus ei ollut Valtolalle ensimmäinen. Hän pelasi kaksi kautta KAIS Mora IF:n riveissä kausilla 2021-22 ja 2022-23. Jälkimmäisen kausista Mora pelasi Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Allsvenskanissa, ja Valtola pelasi tuplalisenssin turvin Karlstadissa kahdeksan ottelua.
Tuntuma Karlstadiin oli silloin jäänyt hyvin pieneksi, sillä hän kävi vain otteluissa pelaamassa. Siitä ei ollut suurta hyötyä nyt, vaan yhteys joukkueeseen piti rakentaa täysin nollista.
– En varsinaisesti tuntenut joukkuetta, ja joukkue on muuttunut paljon siitä, mitä se silloin oli. Tunsin muutaman pelaajan, joiden kanssa olin pelannut Morassa, mutta muuten käytännössä oli täysin uusi joukkue. Isoin ero oli se, että nyt olin itse toiminnassa enemmän mukana, Valtola kuvaili.
Tykkipaluu kasvattajaseuraan
Vaikka syyskausi Karlstadissa sujuikin hyvin, kertoi Valtola olevansa iloinen palatessaan kasvattajaseuransa FBC Loiston paitaan. Liigojen tasoeroa hän harmitteli, mutta totesi kotiinpaluun olevan siitä huolimatta iloinen asia.
– On se aina kiva tulla kotiin. Olen sitä odottanutkin, että pääsee läheisten ympäröimäksi. On ollut tosi kiva palata Suomeen ja Loistoon.
– Se on vaan fakta, että Ruotsin liiga on kovatasoisempi kuin Suomen. Siksi on harmillista jättää siellä kausi kesken, mutta samalla on tosi kiva palata Loistoon, ja kavereiden ja läheisten ympäröimäksi.
Valtola kertoo seuranneensa Loiston pelejä aina kun mahdollista, ja pysyneen joukkueen toiminnassa mukana etänä mahdollisimman paljon. Hän kertoi sen auttaneen paluussa, vaikka ympäristö olikin hänelle tuttu.
– Silloin tällöin pelit menivät päällekkäin, mutta muuten seurasin Loiston pelejä ja pyrin pysymään osallisena joukkueen toimintaan, kun tiesi olevansa tulossa takaisin. Oli hyvä kuulla, mistä on keskusteltu ja mitä on käyty läpi alkukaudesta, vaikka se ei juuri silloin itseä koskettanutkaan. Halusin koko kauden olla joukkueen mukana.
– Mitään ei tullut ihan uutena. Olen niin monta vuotta Loistossa pelannut, joten sitä kautta on myös tuttua. Jos tätä kautta ajattelee, oli todella tärkeää, kun kuuli kavereilta, mitä siellä tapahtuu. Olin kärryillä heti alusta asti. Ei tarvinnut stressata sellaisia, vaan pystyi keskittymään pelaamiseen.
Suomen maajoukkuepuolustaja teki väkevän paluun FBC Loiston riveihin viime lauantaina. Valtola otti turkulaisryhmän reppuselkään ja kantoi heidät 5-2 voittoon pudotuspelien kotiedusta heidän kanssaan taistelevaa Kooveeta vastaan, ollen mukana kaikissa Loiston maaleissa tekemällä tehot 4+1.
Valtola totesi olleensa hyvin rento ennen paluuotteluaan tuttuun Loisto-paitaan, kuten koko kauden ajan. Normaalista poikkeavana kautena hän on pystynyt unohtamaan tulostavoitteet ja keskittymään ainoastaan suorituksiin.
– Taisin siinä pelin jälkeen Turun Sanomille sanoa, että pystyi tulemaan aika rennosti peliin. Kun kausi on näin erilainen, on siihen ehkä henkisestikin valmistautunut eri tavalla ja jotenkin rennommin, eikä ottanut mitään paineita. On pystynyt keskittymään pelaamiseen, eikä ole keskittynyt niin paljoa tuloksiin.
Viiden pisteen iltaa hän ei kuitenkaan osannut odottaa.
– Itsekin hieman yllätyin, että maaleja tuli noinkin paljon. Jos olisi ennen peliä kysytty, olisin yhteen maaliin ollut tyytyväinen. En osannut odottaa, että tulisi 4+1, mutta kiva näin, Valtola naurahti.
Viime keväänä Valtola juhli Loiston kanssa ensimmäistä liigamitaliaan (pronssia). Valtola kertoi mitalin olleen upea kruunu pitkään Loiston päävalmentajana toimineen Matti Pienihäkkisen uralle.
– Se kruunasi sen, että se oli Pienihäkkisen viimeinen peli. Se teki mitalista vielä huikeamman. Olemme ihan alusta asti tehneet monta, monta vuotta töitä yhdessä. Hän on ollut minulle todella tärkeä valmentaja urallani. Vaikka se ei kultainen ollutkaan, pystyi siitä pronssistakin nauttimaan.
FBC Loisto on tällä hetkellä F-liigan neljäntenä, tiukassa taistelussa pudotuspelien kotiedusta. Taistelu on kiivas, sillä neljännen ja pudotuspelien ulkopuolelle jäävän yhdeksännen sijan erottaa vain seitsemän pistettä. Valtolan mielessä on mitalin uusiminen.
– Se on se minimitavoite. Mielestäni olisi tyhmää pelata, jos ei mitaleita tavoittelisi. Jos ei kultaista, niin vähintään pronssinen olisi mukava saada.