Porilainen FBT Karhut on onnistunut tällä kaudella erittäin harvinaisessa tempussa: se on pystynyt tuplaamaan yleisökeskiarvonsa.

Tällä kaudella Karhujen yleisökeskiarvo 488 on miesten Divarin paras, ja se on yli tuplasti parempi kuin viime kauden lukema 233. Tämän kauden paras yleisömäärä, tammikuun paikallisottelussa SalBaa vastaan ollut 926, on seurahistorian paras lukema runkosarjaottelussa.

Karhujen ottelutapahtumavastaava Toni Ranne kertoo nousun olleen kovan työn tulosta, jolla otteluista on saatu rakennettua isoja tapahtumia.

– Olemme rakentaneet kokonaisen ottelutapahtuman, ettei se ole pelkkä divariottelu Porissa. Siellä pitää tarjota jokaiselle jotakin.

– Erityisesti lapset ja nuoret on huomioitu tapahtumissa. Siellä on temppurataa, minikaukalo ja laukaisututkaa, joissa kaikissa on ohjaajat.

– Aikuisille on myös ohjelmana arpajaiset, ja otteluisännyydestä riippuen myös muuta. Se ei ole enää pelkkä pelitapahtuma tai ottelun tulos. Se on kokonaisvaltainen kokemus, missä jokainen saa jotakin, Ranne kertoi Karhujen menestyksestä kaukalon ulkopuolella.

Kaukalossakaan Karhuilla ei ole mennyt huonosti. Pitkälti Karhujen omista kasvateista koottu joukkue on Divarin neljännellä sijalla ja liitää seitsemän ottelun voittoputkessa. Menestystä ei ole kuitenkaan lähdetty ostamaan, vaan kaikki on tapahtunut paikallisten pelaajien johdolla.

– Meillä keskeinen pointti tässä on, että olemme porilainen joukkue. Tällä hetkellä Santeri Kimpanpää on ainoa ulkopuolelta tullut pelaaja edustusjoukkueessa, sekä päävalmentaja Jani Jormakka tuli Kuopiosta. Muuten koko rosteri on porilaisia jätkiä. Haluamme panostaa paikallisuuteen.

– Haluamme luoda sellaisen yhteisöllisyyden, että väki haluaa sinne tulla. Sen takia olemme pystyneet tuplaamaan yleisömäärän viime kauteen verrattuna. Toki peliesityksetkin auttavat, nythän on seitsemän ottelun voittoputki.

Tärkeänä osana yleisömäärän kasvattamista Ranne näkee erilaisten ryhmien kutsumisen otteluihin. Kutsujen on tarkoitus toimia ensikosketuksena salibandyyn, jonka jälkeen ihmiset haluaisivat nähdä lajia lisää. Ilmiö on toiminut Porissa.

– Kutsumme aina jonkin uuden ryhmän paikalle, jotka eivät mahdollisesti ole lajin seuraajia. Sillä olemme pyrkineet lisäämään tunnettavuutta.

– Kun olemme siinä onnistuneet, on nähtävissä viime kauteen verrattuna, että muutamat ovat ostaneet tällä kaudella kausikortin, kun viime kaudella he kävivät ensimmäistä kertaa katsomassa salibandya.

– Se on ollut meidän teema: salibandy on parasta Porissa paikan päällä. Siihen on aina joku ryhmästä tarttunut, ja sitä kautta olemme pystyneet kasvattamaan yleisömäärää pysyvästi.

Ranne tuli alun perin Karhujen toimintaan mukaan poikansa Eeron kautta, joka pelaa Karhujen edustusjoukkueessa. Hän on yhdessä urheilukentän ulkopuolelta ensin seuran hallitukseen ja sittemmin puheenjohtajaksi valitun Jani Vuorion kanssa rakentanut Karhujen ottelutapahtumia paremmiksi, ja saaneet yleisömäärän kasvuun.

– Me ajattelemme asioista samalla tavalla. Olemme vuoden hänen kanssaan ideoineet, mitä voisimme tehdä Karhujen kanssa paremmin kuin ennen ja viedä edustusjoukkuetta liigatasolle. Me ollaan pyritty rakentamaan kivijalka niin hyväksi kuin mahdollista.

Vaikka liiganoususta ei ole tarkkoja suunnitelmia, luodaan sille pohjaa jo nyt. Tarkoitus on olla valmis liigaorganisaatioksi, kun sen aika koittaa.

– Meidän ajatus on se, että tämä kausi katsotaan näin, ja ensi kausi valmistaudutaan seuraavan kauden mahdolliseen nousuun. Pohja on tehty jo nyt, mutta haemme edelleen kokemuksia ja pyrimme tekemään asiat paremmin. Ensi kausi toivottavasti johtaisi mahdollisesti ylös.

– Siihenhän urheilu perustuu, että siinä on niin paljon muuttujia. Me pyrimme tekemään kaiken siihen kuntoon tämän- ja ensi kauden aikana, ettei liiganousu olisi mikään pikavisiitti vaan pysyvä ratkaisu. Tämänkokoinen kaupunki tarvitsee liigaseuran salibandyyn.

Pori on Suomen kaupungeista suurin, jossa ei ole miesten tai naisten F-liigassa joukkuetta.

Mestari areenalla

Tammikuun paikallisottelu SalBaa vastaan oli erityinen Karhujen historiassa muutenkin, kuin yleisöennätyksen kannalta. Kyseisessä ottelussa seura muisti maailmanmestarikasvattejaan Eemeli Akolaa ja Juuso Aholaa.

Heistä Ahola oli myös paikan päällä ottelussa ottamassa kuvia ja jakamassa nimikirjoituksia. Myös toista maailmanmestaria oli koitettu saada paikalle tuloksetta.

– Eemeli oli ollut niin paljon joukkueen toiminnasta pois MM-kisojen takia. Heillä oli todella paha viikko juuri silloin, sillä heillä oli sekä liiga- että cup-peli silloin. Yritin kaikkeni hänen saamiseksi tänne. Puhuin heidän päävalmentajansa Jyri Korsmanin kanssa ja otin vielä Petri Kettusen siihen avuksi, ja Juuso (Ahola) viestitteli myös Akolan kanssa.

– Sitä ei saatu mitenkään sopimaan, mutta kutsuimme sitten hänen äitinsä juhlatilaisuuteen, Ranne kertoi.

Ranne antoi 21-vuotiaalle Aholalle kiitosta siitä, kuinka hyvin hän otti homman hoitaakseen. Palaute tapahtuman jälkeen oli ollut erittäin positiivista.

– Kaikki, jotka halusivat hänen kanssaan kuvan, siihen pääsivät ja saivat kortin muistoksi. Yksikin 13-vuotias poika laittoi viestin illalla, että saisipa tämän kokea uudelleen.

– Yksi entinen liigapelaaja Porista soitti minulle seuraavana päivänä, ja kertoi kokeneensa tapahtuman aikamatkana omiin pelivuosiinsa. Olot olivat hieman poikkeukselliset, kun oli paljon porukkaa ja värivalot, mutta jotenkin hän läpi eli sen oman peliuransa ja jälkeiset vuodet, ihmetellen mihin kaikki vuodet on menneet. Hän kiitti, että pääsi elämään sen ohikiitävän hetken, Ranne avasi.

Talkootyön tärkeys korostuu

Ranteen puheesta välittyy intohimo Karhuja, salibandya ja vapaaehtoistoimintaa kohtaan. Hän ei myöskään unohda antaa kunniaa talkoolaisille, joiden kanssa hän ottelutapahtumia luo. Hän myös muistuttaa, että talkootoiminta ei ole pelkästään antamista, vaan siitä saa paljon irti itsekin.

Ranne kertoo Karhujen saaneen jopa lisää halukkaita vapaaehtoisia, joka tuntuu olevan nykypäivän suomalaisessa urheilussa harvinaista.

– Meillä on talkooporukka kunnossa, olemme jopa saaneet heitä lisää ja kaikki ovat innostuneita siitä hommasta. Yleisömäärien kasvu on yllättänyt heidätkin, ja se motivoi heitä. Se yleisömäärä ei pysy, jos sitä työtä ei tee joka viikko. Koko Suomessa tarvittaisiin tuota, että olisi vähän porilaista hulluutta, jotka jaksavat tehdä sitä työtä ja laittavat sitä sanaa liikkeelle.

Ranne heittääkin haasteen muille siitä, että lajin kasvu saataisiin jatkumaan. Tunnustusta jo hyvin tehdystä työstä hän antaa paikallisvastustajalle.

– Raumalla tehdään todella hyvää työtä salibandyn eteen, ja heidän kanssa olemme tehneet paljon hyvää yhteistyötä. Haastaan sekä liiga- että divaripaikkakuntia siitä, että lajin tunnettavuutta pitäisi saada lisää, ja luoda uusi noste lajille. Yksinkertaisilla jutuilla pystyy asioita viemään eteenpäin, kunhan löytyy tekijät. Siitä saa hyvän fiiliksen. Nyt eletään haastavia aikoja, mutta lähtemällä mukaan saa hyvää viihdykettä arkeen, hän toteaa.