Miesten salibandymaajoukkueen MM-kultajuhlista on kulunut 3,5 kuukautta, mutta vasta tällä viikolla tuli virallinen vahvistus Esa Jussilan jatkosopimuksesta.
Toki heti kisojen jälkeen kerrottiin, että Jussila tulee jatkamaan pestissään MM-kotikisoihin 2026 (2+2-vuotinen sopimus), mutta Salibandyliiton hallitus antoi siunauksensa vastikään. Jussila toki tiesi, että työt tulevat jatkumaan. Hän kiittää erityisesti sitä, että saa jatkaa lähes samalla taustaryhmällä Tampereen kisoihin.
Salibandyliiton uutisessa oli kiinnostava kommentti Jussilalta. Suomi nappasi MM-kullan kirittyään 0-4-tappioasemasta Ruotsin ohi jatkoaikavoittoon, mutta Jussila kommentoi, että ”potentiaalista saatiin pintaraapaisu ulos Malmön MM-areenalla”. MM-kultaa parempaa tulosta ei voi vaatia, niin mitä tällä kommentilla tarkoitettiin?
– Kun mietitään sitä meidän kisarupeamaa ja kuutta peliä, niin ajoittain pystyttiin pelaamaan sellaista peliä, mitä me parhaimmillaan pystytään pelaamaan. Sitä oli vain ajoittain. Totta kai kentällä on vastustaja, joka laittaa pelaamisen aina ajoittain vaikeaksi. Kokonaisuutena meidän pitää pystyä ehjempiin otteluihin.
– Sillä tavoin se oli vähän pintaraapaisu. Aina välillä pystyttiin pelaamaan, sillä tasolla, millä meidän pitäisi pystyä pelaamaan enemmän. Totta kai se pitää ymmärtää, että peleihin tulee välillä heikompia jaksoja. Niitä tuli noissa kisoissa liikaa.
Viittaatko tällä pallolliseen peliin tai hyökkäyspeliin, vai mikä oli semmoinen asia mikä jäi mielestäsi vielä vaillinaiseksi?
– Jos mietitään pallollista pelaamista, niin se ei ollut tarpeeksi aloitteellista. Siten miten itse haluan, että peliä pelataan. Ei vaan pyritä pysymään pallossa, vaan silloin kun ollaan pallossa, niin pyritään myös hyökkäämään ja olemaan vaarallisia ja sitä kautta saamaan pelin hallintaa.
– Oman pään puolustuspelaamiseen pitää olla koko turnauksen osalta tyytyväinen. Neljä maalia taisi olla isoin määrä mitä missään pelissä meni omiin. Joku viisas on sanonut kansainvälisten pelien osalta, että jos päästät yli neljä, niin et voi voittaa. Se on tuntunut pitävän paikkansa arvokisoissa. Hirveästi enempää kuin neljä ei saisi päästää.
– Pallollinen pelaaminen on tietysti aina työläämpää ja hankalampaa saada jengoilleen. Siinä on enemmän muuttujia kuin oikeastaan missään muussa tekemisessä. Siihen pitää saada parannusta ehdottomasti, Jussila linjaa.
Jussila sanoo, että katsoi kisapelit kisojen aikaan jo useamman kerran, pois lukien finaalin, jota hän ei heti kisojen jälkeen katsonut. Kaksi vuotta sitten alkaneesta kisaperiodista Jussila ei löydä isossa kuvassa asioita, joita tekisi toisin, mutta joitain nyansseja oli, joita voisi viilata liittyen esimerkiksi peleihin valmistautumiseen.
Maajoukkue ei ole kokoontunut MM-kisojen jälkeen ainakaan virallisesti, eikä kokoonnu ennen kesää. Siinä mielessä tilanne on sama kuin kaksi vuotta sitten Jussilan aloittaessa.
– Kyllä se tällä hetkellä on eniten pelien katsomista. Me oltiin kisoissa 20 pelaajalla, joita oltiin pitkään ja paljon tarkkailtu. Se pakka, jota tarkkaillaan, tiivistyy aina mitä lähemmäs kisoja mennään. Nyt on taas isompi pakka, jota katsotaan, ja siinä mielessä ollaan hyvin samassa tilanteessa kuin kaksi vuotta sitten.
Paluu arkeen ei ollut helppo
Suomen MM-kulta keräsi paljon positiivista huomiota. Vaikka MM-kultamitaleja on tullut Suomeen aiemminkin, oli voittotavalla merkitystä. Suomen nousu sillasta voittoon juuri Ruotsia vastaan tuntui lämmittävän kansalaisten mieliä. Jussilan omassa elämässä menestyksen vaikutus ei kasvanut hurjan suureksi.
– Ei se hirveästi näkynyt. Muutamia tapahtumia oli missä sai olla mukana sitä kautta. Sen verran se näkyi. Ihmiset tulivat ehkä vähän enemmän jutulle ja siten se näkyi omassa arjessa.
– Kotona lapsille, joista toinen on niin pieni, ettei vielä ymmärräkään, olen isä ja aviomies. Siellä sille ei ole juurikaan merkitystä, että onko tullut menestystä vai ei. Kodin ulkopuoliseen elämään toi jonkin verran vaikutusta, mutta muuten aika vähän, Jussila kertoo.
Jussila ei ole täyspäiväinen maajoukkueen päävalmentaja, kuten Petteri Nykky oli aiemmilla periodeilla. Paluu joensuulaisen tilitoimiston palvelukseen tuli yllättävän nopeasti sunnuntaina pelatun MM-finaalin jälkeen.
– Kun kisoista tultiin pois ja tiistaina tuliin kotiin, niin kyllä mä torstaina töihin menin. Kyllä siinä silti aikaa kesti palautua. Työteho ei ollut varmasti parhaimmillaan siinä kohtaa. Sanotaan nyt näin, että viikko kesti, että pystyi niin sanottuun normaaliin elämään, mutta kyllä siinä takki oli totaalisen tyhjä.
– Ihailen noita kollegoita, jotka siitä lähtivät vetämään SPV:tä (Jori Isomäki) ja Indiansia (Antti Vartiainen). Siinä hattu nousee korkealle näille herrasmiehille ja Ihmeen Jarno on tietysti Indiansin maalivahtivalmentaja. Heille ei montaa huilipäivää tullut siinä kohtaa.
Kisat kun on tosiaan keskellä kautta, niin siinä ei pahemmin etelänmatkoille lähdetä tai muita isompia juhlia pidetä, joten arkeen palaaminen tapahtuu nopeasti kaikille.
– Olen aika monessa kohtaa sanonut sitä, että voi toki olla jokin muukin laji missä tämä kontrasti on näin iso, mutta salibandyssa tilanne on se, että pelaat yli 10 000 katsojan MM-finaalissa ja seuraavassa pelissä voi olla 200 katsojaa. Se on hurja se ero mikä siinä on. Tällainen voi siis tapahtua viikon sisällä tai jopa muutaman päivän sisällä. En ainakaan tiedä, että missään muussa lajissa olisi tällaista, Jussila pohtii.
Kisakuormitus vaikuttaa luonnollisesti myös pelaajistoon.
– Totta kai se heijastui ja se on inhimillinen juttu. Mitä nuorempi pelaaja on ja on ollut MM-kisoissa, ja kun tuli vielä voitto sieltä, niin sen positiivisempi se vaikutus näytti olevan liiga-arkeenkin. Samanlaisella innolla ja flowlla tuntui menevän kisoissa, mutta kokeneemmalla pelaajalla saattaa olla haastavampi paluu arkeen.
– Kokenut pelaaja myös herkemmin aistii sen, että nyt pitää antaa itselleen aikaa ja olla armollinen. Tärkeimmät pelit ovat alkamassa vasta nyt. Jos sen jälkeen olisi 2,5 kuukautta polttanut täydellä höyryllä menemään niin todennäköisesti takki olisi tällä hetkellä tyhjä. Toivottavasti kaikki ovat ottaneet tarvittavaa lepoa kisojen jälkeen.
Omalta osaltaan Jussila sanoo, että niin kovaa lajiähkyä ei tullut, etteikö hän olisi pelejä seurannut heti kisojen jälkeen. Sen hän kuitenkin myöntää, että määrä väheni, eikä hän katsonut 2-3 ottelua päivässä, mikä on ollut kovimmillaan tahtina. Jussila sanoo, että siinä vaiheessa hän saattoi katsoa pelejä ihan lajifanin näkökulmasta.
Erilaisille pelitavoille kiitosta
Miesten liigasalibandy on Jussilalla tiukan seurannan alla. Runkosarja päättyi viime viikon keskiviikkona ja pelillisten asioiden suhteen maajoukkueen päävalmentaja kiittelee joukkueiden erilaisia pelitapoja.
– Hienoa, että kärjessä oli tasaista. Toki aika odotetut jengit sinne kärkinelikkoon meni. Oli toki joitain joukkueita, joilta odotti vähän enemmän siinä kärjessäkin ja myös häntäpäässä oli tällaisia joukkueita. Osalla jengeistä meni paremmin mitä ennakkoon mietin.
– Pelin suhteen on ollut hienoa, että siellä on monella joukkueella oma tapa pelata, josta on pidetty kiinni. Pelitavat ovat olleet myös hyvin poikkeavia toisistaan.
Erityismaininta lähtee TPS:lle, jonka pelitapaa on arvosteltu merkittävän paljon kauden aikana.
– TPS:n voi nostaa ihan esimerkkinä pelitavallisesti. On satanut muilta joukkueilta avoimesti kuraa, että miten tuolla tavalla voi pelata. Omasta mielestä he ovat pelanneet erittäin hyvin ja erittäin fiksusti. Varsinkin runkosarjan jälkimmäisellä puolikkaalla TPS:n ykköskenttä on ollut pallollisessa pelissä liigan kärkeä suurin piirtein.
– Alkuun oli varmasti tärkeintä saada kivijalka taas kuntoon, että miten puolustetaan ja se näkyi, että pallollinen peli ei lähtenyt niin hyvin soljumaan, mutta kun ketjut saatiin lyötyä läjään, niin sen jälkeen pallollinen peli on ollut mallikasta. Mun mielestä on hienoa, että on pidetty omasta tavasta kiinni ja lähdetty pelaamaan noin, eikä ole mietitty sitä, että tässä pitää jotakuta miellyttää, Jussila paaluttaa.
Pudotuspelit lähtivät käyntiin tiistaina. Maajoukkuepelit ovat harvassa vuonna 2025, joten pudotuspelit ovat tärkeä näyttöpaikka pelaajille.
– Pudotuspelit ovat hienointa aikaa seurajoukkue-elämässä ja siellä on taas näytön paikkoja myös maajoukkueeseen. Se on se klassinen klisee, että näissä peleissä päästään lähimmäksi maajoukkuetasoa. Henkinen stressi ja kuorma on sellainen, että he, jotka näissä peleissä pärjäävät ovat yleensä myös kansainvälisempiin peleihin valmiimpia.
– Itse näen nämä todella hyvinä näytön paikkoina maajoukkueen suuntaan. Näillä näkymin tänä vuonna pelataan 14 pelaajan World Gamesin lisäksi vain yksi EFT-turnaus marraskuussa. Kun mietitään kansainvälisen pelin näyttöpaikkoja ihan kansainvälisissä otteluissa, niin niitä on julmetun vähän, niin kyllä nämä pudotuspelit ovat tosi tärkeitä tilaisuuksia pelaajille, Jussila toteaa.