F-liigan pudotuspelit alkavat tänään sekä Espoossa että Tampereella. Oilers kohtaa Happeen ja Classic saa vieraakseen EräViikingit.

Classic voitti runkosarjan ja EräViikingit sijoittui kahdeksanneksi päästen viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin. Tästä huolimatta Classicin kapteeni ja ikänestori Janne Lamminen odottaa tiukkaa sarjaa.

– Mosa on aina paha paikka pelata, ei siitä mihkään pääse. Tässä on osittainen Daavid vastaan Goljat -asetelma jo pelkästään runkosarjasijoitusten perusteella. Mutta niin kuin tämänkin kauden peleissä on nähty, tässä lajissa kaikki on mahdollista. Kärkiyksilöt heillä on kovia, joten tietenkään ei aliarvioida vastustajaa.

Kärkiyksilöistä kun puhutaan, katse kääntyy EräViikinkien maalin suulle. Tšekkivahti Lukas Kriz kellotti eniten torjuntoja koko runkosarjassa kaikista maalivahdeista ja on isoin yksittäinen syy siihen, että EräViikingit on pudotuspeleissä.

– Kaksi viimeistä peliä taisi seistä päällään meitä vastaan. Hoiti oman tonttinsa hyvin ja kaverit kävi laittamassa palloa pussukkaan. He pelasivat hyvää puolustuspeliä niin ei vain ollut aseita siinä tokassa pelissä mikä hävittiinkin, Lamminen analysoi.

Classicin runkosarja starttasi hieman takellellen, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä vakuuttavammaksi tamperelaisten peli muuttui. Nico Salon saapuminen Sveitsistä Tampereelle kesken kauden nosti joukkueen tekemistä entisestään. Tätä mieltä on myös Lamminen.

– Nousujohteinen. Syksy jätti parantamisen varaa ja sitä parantamista tehtiin loppua kohti. Salon paluu sentteriosastolle sai palaset loksahtamaan kohdilleen.

Johtajuus ei tarvitse kapteenin nauhaa

Lamminen kantaa kädessään Classicin kapteenin nauhaa. Hän kuitenkin uskoo, että johtaminen tapahtuu esimerkillä, ei nauhalla.

– Itse toivon, että joukkueessa olisi 20 kapteenia, jotka kaikki johtavat omalla esimerkillään. Olen itse pyrkinyt aina johtamaan edestä esimerkillä, se ei välttämättä tarvitse sitä nauhaa. Viime vuosilla kuitenkin valmennuksen kanssa päätettiin, että mulle nauha annetaan, enkä tietenkään koskaan sitä vastaan ole. En ole vain kokenut tarvitsevani nauhaa, että voisin johtaa tai johtaa eri tavalla, Lamminen avaa kapteeniutta ja johtajuutta.

– Ehkä se on annettu mulle sen takia, että mulla on oikeus purnata enemmän tuomareille, Lamminen heittää naurahtaen.

Lammisen mukaan kyseinen oikeus on tullut välillä tarpeeseen.

– Joukkuekaveritkin luonnehtii, että mulla on sellaista italialaista verta joka aina välillä kuohahtelee.

Classicin päävalmentaja Juha Kivilehto kehuu kapteeniaan ja pitää häntä tärkeänä palasena mestaruusjahdissa.

– Joukkueen kapteeni ja erittäin tärkeä osa meidän joukkuetta varsinkin näissä kevään peleissä. Johtajan ominaisuudet kentän ulkopuolella ja luotettava pelaaja kentällä, joka voi pelata tilanteessa kuin tilanteessa. Ei luultavasti tule tilannetta mitä hän ei olisi urallaan vielä kokenut, Kivilehto kommentoi Lammista.

Tampereen salibandylegenda

Lamminen pelaa jo 21. kauttaan liigassa. Viimeiset 14 kautta hän on edustanut Classicia, ja sitä ennen hän pelasi niin ikään tamperelaisissa Gunnersissa ja Kooveessa. Yhtä Sveitsissä vietettyä kautta lukuunottamatta Lamminen on aina pelannut Tampereella. Lammisella on 470 runkosarjan ottelua vyöllään, joka oikeuttaa kaikkien aikojen tilastossa sijalle 7.

– Mihkä muualle sitä täältä lähtis. Ulkomaatkin kävin katsomassa. Classiciin kun menin, se oli sen verran kilpailukykyinen joukkue, eikä ollut intressejä pelata muualla. Sitten tuli Classicin dynastia-aika, ja onhan Classic organisaationa yksi maailman parhaita. Ja tietenkin, sukulaiset ja perhe asuu käytännössä kaikki täällä Tampereen alueella, joten on ollut aika helppo valinta pysyä täällä, Lamminen kertoo.

Huippusalibandyn ja siviilielämän yhdistäminen ei ole aina helppoa. Lamminen jakaa kiitosta puolisolleen, tuttavapiirilleen ja lähisuvulleen heidän avustaan.

– Oma puoliso jeesaa paljon, kun hän näyttää vihreää valoa ja suhtautuu positiivisesti mun uraan. Ja tietenkin tuttavapiiri ja lähisuku kun on täällä, niin saa tarvittaessa apua lapsen hoidossa sun muussa.

– Ehkä nuorempana se oli helppoa, kun ei ollut kuin työt, pelaaminen ja tyttöystävä, se oli sitä nuoren pojan kulta-aikaa, Lamminen naurahtaa.

Pitkä ura loppusuoralla, mutta ei välttämättä vielä maaliviivalla

Viime kausi päättyi Classicin ja Lammisen osalta karvaaseen finaalitappioon Oilersia vastaan finaalisarjan seitsemännessä ottelussa. Moni luuli, että se oli Lammisen viimeinen ottelu ja onnittelut hienosta urasta hämmensivät Classic-kapteenia.

– Tosiaan viime vuonna tuli pelin jälkeen viestejä ja taisi muutama Oilersin pelaaja kättelyissä onnitella hienosta urasta. Siinä vähän häkellyin, mutta kuulin sellaista, että oma tytär oli jossain vaiheessa seiskapelissä huudellut, että tämä on isin viimeinen peli. Hän kyllä ymmärsi, että kauden viimeinen peli, mutta sen oli sitten osa ostanut vähän eri lailla, Lamminen muistelee nauraen.

Uran mahdollista jatkoa tai päättymistä Lamminen ei ole vielä miettinyt.

– En ole vielä päätöksiä tehnyt ja toisaalta en ole niitä halunnut pohtiakaan. Ollaan keskitytty aikalailla vain tähän oleelliseen juttuun, eli sählyn pelaamiseen ja perhearjen pyörittämiseen.

Uran jatko ei kuitenkaan ole poissuljettua.

– Pitkälti viimeiset vuodet ollaan menty kausi kerrallaan. Lopettamispäätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty, Lamminen sanoo.