Suomalaisvalmentaja Jyri Korsmanin valmentaman Växjö Vipersin kausi päättyi keskiviikkona Ruotsin Superliigassa, kun Falun otti Vipersista 4-1 voiton sarjan välierissä.
Växjö sijoittui Ruotsin Superliigan runkosarjan kolmanneksi, kolme pistettä runkosarjan voittanutta Storvretaa perässä ja tasapisteissä kakkossijalle päätyneen Falunin kanssa.
Pudotuspelit alkoivat joukkueelta hyvin, sillä Växjö otti jo 3-0 johdon Linköpingiä vastaan. Linköping kiri sarjan vielä tasoihin, mutta Växjö otti seiskapelistä tiukan 2-1 voiton.
Välierissä Växjö aloitti voitolla, mutta Falun otti neljä perättäistä voittoa edeten Ruotsin Superliigan finaaleihin Storvretaa vastaan.
‒ Meidän kapteeni Ludwig Persson summasi aika hyvin pelin jälkeen haastattelussa, että kaudesta jäi hyvin kaksijakoinen fiilis. Pelattiin hyvä kausi, mutta oli vähän fiilis eilen päättyneen välieräsarjan jälkeen, että olisi ollut mahdollisuuksia enempääkin.
‒ Meillä oli tosi hyvä runkosarja ja oltiin kaikilla mittareilla tuo top 2-3 joukkue. Jäätiin Storvretasta, joka vei runkosarjan, yhden voiton päähän, Växjö-valmentaja Jyri Korsman summasi Vipersin kautta.
Korsman kertoo joukkueen kärsineen loukkaantumisista ja sairasteluista pudotuspelien ajan. Suurimman loven joukkueen vahvuuteen teki viime kaudella pistepörssin voittaneen, ja tällä kaudella runkosarjassa pistepörssin neloseksi pudonneen Jesper Sankellin loukkaantuminen kaksi viikkoa ennen pudotuspelejä.
‒ Täytyy tunnustaa, että se oli liian iso isku meille. Falunia vastaan onnistuttiin kollektiivisella pelaamisella tasoittaa vähän puntteja kyllä sitten vaan sen kaverin pelaajiston laadukkuus, mikä on varmaan paperilla paras nippu tähän sarjaan, oli vaan tällä kertaa liikaa.
‒ Jäi kyllä hampaankoloon, vielä välieräsarjassakin viimeistä peliä lukuun ottamatta kaikki ihan maalin pelejä. Olisi voinut vähän terävämmällä viimeistelyllä ne hommat kääntyäkin.
Ruotsin liigassa puolivälierät olivat historiallisen tiukat. Neljästä sarjasta kolme meni aina seitsemänteen peliin asti. Niissä ei kuitenkaan yllätyksiä nähty, vaan välierissä nähtiin runkosarjan neljä parasta joukkuetta.
Korsmanin mielestä se kertoo Ruotsin Superliigan kovasta tasosta, ja siitä, kuinka helppoja pelejä ei ole.
‒ Täällä joutuu joka pelin suorittaa parastaan, jos haluaa tässä sarjassa pärjätä. Sijoilla 5, 6 ja 7 Kalmarsund, Mullsjö ja Linköping on erittäin hyviä ryhmiä. Olisi ihan niin tai näin voinut mennä monikin niistä sarjoista. Kyllä se kertoo siitä sarjan tasosta ja kilpailullisuudesta, ja myös siitä, että miksi ite täällä on. Tää on haastava ympäristö, ja se on toisaalta sitten myös se, mikä motivoi itseäni.
Eri sarjojen erot
43-vuotias Korsman on ehtinyt nähdä valmennusurallaan paljon erilaisia ympäristöjä. Hän on toiminut ennen Växjö-pestiä päävalmentajana niin Suomessa kuin Sveitsissäkin.
Ruotsin liigaa hän pitää selvästi fyysisimpänä sarjana. Ominaisuus, joka on tarkoituksellista, mutta jossain määrin sen kanssa mennään liiallisuuksiin.
‒ Täällä Ruotsissa peli on hyvin, hyvin fyysistä ja se tarkoittaa myös sitä, että pelaajien fyysisyyden vaade, fyysisen harjoittelun vaade ja hallitun aggressiivisuuden vaade yksittäisessä pelissä on todella korkea. Täällä on tehty muistaakseni noin 5 vuotta sitten päätös, että sarjasta halutaan fyysisempi, ja nyt aletaan pikkuhiljaa puhumaan, että ollaan ehkä menty vähän yli.
‒ Se tuo tavallaan semmosta tunnetta myös siihen pelaamiseen, et saa mennä vähän kovempaa. Se monesti heijastuu sinne pallollisessa pelissä, että ei hirveästi malteta miettii niitä ratkaisuita, vaan mennään enemmän se tunnepohja edellä.
Fyysisyyden takia nuorten pelaajien on Korsmanin mielestä hankalampi murtautua liigatasolle Suomeen verrattuna. Myös taktinen osaaminen on Suomea perässä.
‒ Siellä joutuu kamppailemaan ja varsinkin huomaa siinä, että kun nuoret pelaajat tulee ensimmäistä kertaa tähän sarjaan, että se ei ole ihan helppo tulla sisään. Pelaajat on henkilökohtaiselta taitotasolta erittäin hyviä. Ehkä sitten missä Suomeen verrattuna ollaan jäljessä täällä, niin kyllä se semmoinen pelin taktisuus. Täällä ehkä tunne vie enemmän kuin pelitaktinen puoli monesti.
Korsman ei osaa sanoa, onko sallivampi linja hyvä vai huono asia. Hän kuitenkin toteaa, että suomalaisvalmentajana hän pyrkii tuomaan nimenomaan taktista osaamista, ja sitä kautta luoda joukkueelleen etua muita kärkijoukkueita vastaan.
‒ Itse kyllä tykkään, että joutuu oikeasti joka hetki olemaan valppaana ja joutuu jokaiseen peliin tosi hyvin valmistautumaan ja valmistaa sen joukkueen. Ei oo yhtään semmoista iltaa tai peliä ollut tällä kaudella, johon voisi vähän lähteä puolivaloilla katselemaan. Siinä mielessä se on mukava haaste.
‒ Sitten toisaalta mitä me yritetään täällä tehdä, niin on tuoda siihen pelaamiseen vähän sitä taktista puolta enemmän, että saataisiin sitä kautta myös sitten kilpailuetua ennen kaikkea näitä kärkijoukkueita Pixbota, Storvretaa ja Falunia vastaan.
Talvella 2023 tuolloin Sveitsissä valmentanut Korsman kertoi Sveitsissä joutuvansa perustelemaan asemaansa jatkuvasti. Vaikka hän oli kuullut ennen Växjössa aloittamista Ruotsin olevan hankala maa ulkomaalaisvalmentajalle, on Växjössä otettu hänet vastaan hyvin.
‒ Täytyy sanoa, että olen ollut kyllä todella onnekas. Lähtökohtaisesti tänne Ruotsiin ei ole ylipäätänsä helppo tulla. Täällä se valmennuskulttuuri on aika lailla erilainen mihin ehkä muualla ollaan totuttu, ja hyvin voimakas semmoinen sisäänrakennettu ajatus, että tiedetään miten tätä lajia pitäisi pelata.
‒ Täytyy sanoa, että tässä ympäristössä ja seurassa missä itse oon ollut, niin on ollut kyllä äärimmäisen lämmin vastaanotto. Täällä on aika voimakastahtoisia pelaajia, Jesper Sankell, Ludwig Persson ja (Niklas) Ramirez, joiden kanssa hommat olisi voinut kyllä mennä vaikeamminkin. On ollut päinvastoin, he on toivottanut kyllä avosylin vastaan.
‒ Oikeastaan se on myös miksi minut on tänne hommattu, että on haluttu vähän uutta uudenlaista toimintaa ja sillä tiellä nyt tässä ollaan.
Sankell ja Ramirez ovat Ruotsin maajoukkueen paidassa tulleet myös suomalaisyleisölle tutuiksi erittäin vahvoina persoonina. Se ei kuitenkaan heijastu negatiivisesti oman seurajoukkueen pukukopissa. Päinvastoin, nämä vahvat persoonat ovat Växjössa kantavia voimia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
‒ Monesti se mitä pelikentällä näkee ja sitten mitä tuolla pukukopissa tulee vastaan, on kaksi eri ihmistä. Varsinkin Jesper Sankellista saa täysin väärän kuvan jos katsoo häntä, minkälainen hän on kentällä ja minkälainen hän on sitten tuolla pukukopissa ja siviilissä. Yksi sydämellisemmistä ihmisistä, joka välittää joukkuetovereistaan enemmän kuin itsestään.
‒ Samaa voisi sanoa kyllä näistä kahdesta muusta herrasta, Ramirezista ja Perssonista. Molemmat isoja nimiä ja maajoukkueen kantavia voimia, mutta sen huomaa että tää Växjö Vipers ja tää yhteisöllisyys täällä on myös heille tosi tärkeä asia.
Jatkoa tulossa
Korsman aloitti Växjön peräsimessä kesällä 2023 kahden vuoden sopimuksella. Sopimus on siis katkolla tänä kesänä. Korsman paljastaa, että jatkosopimus Växjön kanssa on työn alla.
‒ Me ollaan tossa jo oikeastaan ennen joulua asioista sovittu, että ei olla vielä vaan saatu nimiä alle. Tähän mun toimenkuvaan kuuluu myös opetustyötä tuosta koulusta ja niitä on tässä nyt jumppailtu. Toivottavasti ensi viikolla saadaan sitten ihan virallisestikin nimi paperiin. Ajatus olisi, että ainakin vuosi vielä täällä oltaisiin.
Pidemmän tähtäimen suunnitelmissa Korsmanilla on paluu Suomeen muutaman vuoden päästä hänen poikansa aloittaessa koulunkäynnin. Sitä, viekö matka ennen sitä vielä uudestaan Ruotsin ulkopuolelle, ei hän halua varmaksi sanoa.
‒ Olisiko se sitten vielä Sveitsissä kaksi vuotta ennen kuin poika menee kouluun ja Suomeen paluuta, vai ollaanko täällä vielä sitten neljäskin vuosi vai onko sitten Suomeen paluu? Mutta vuosi täällä nyt ainakin vielä näillä näkymin menee, Korsman pohdiskelee.
Korsman on aiemmin puhunut avoimesti haaveestaan valmentaa maajoukkueessa. Tuo haave pitää edelleen. Suomen maajoukkueen hän nostaa listan kärkeen, mutta kertoo olevansa avoin myös muiden maiden maajoukkueen valmentamiseen sopivan tilaisuuden tullessa.
‒ Varsinkin kun tässä on jo nähnyt niin kuin Suomen ja Sveitsin, ja nyt pääsee toimiin ruotsalaisessa huippuseurassa, niin totta kai sitä aina uusia haasteita haluaa valmentaa. Kyllä se varmaan se maajoukkuetoiminta olisi sitten se seuraava askel.
‒ Totta kai suomalaiselle salibandyvalmentajalle Suomen maajoukkue täytyy olla se ykköskohde. Näen itseni kuitenkin myös ammattivalmentajana ja sinne mennään ehkä enemmän sitten semmoisen projektin mielenkiintoisuus edellä. En nyt missään nimessä poissulje, etteikö se voisi olla joku muu kuin Suomen maajoukkue.