Miesten liigan välieräsarjassa Classic-SPV on nähty toistaiseksi kaksi tamperelaisvoittoa.
Classic voitti ensimmäisen pelin 5-2 kotikentällään ja oli siinä pelissä selkeästi parempi. Toinen peli sunnuntaina venyi aina jatkoajalle asti. Siellä ratkaisijaksi nousi konkarisentteri Jami Manninen, 37.
Manninen on ottanut välierissä Eetu Sikkisen paikan ykköskentän keskellä ja suorastaan johdatellut joukkuetta tärkeillä tehoillaan (4+1).
– Ensimmäisessä pelissä ensimmäinen erä oli tasainen tai jopa hippaisen SPV:n pelisuunnitelman mukainen. Kaksi erää vietiin sitä sen jälkeen ja määrättiin kenttätapahtumia aika hyvin.
– Sunnuntaina Seinäjoella tiedettiin, että siellä tulee varmasti vaikea ilta ja Classicin historia Seinäjoelta ei ole hirveän hyvä viime ajoilta, joten valmistauduttiin vaikeaan iltaan ja pyrittiin olemaan kärsivällisiä. Tiedettiin, että tulee myös hetkiä, jolloin joudutaan olemaan ilman palloa ja puolustamaan. Paikka paikoin onnistuttiin ihan hyvin, mutta enemmän olisi pitänyt saada palloa itselle ja pelata rohkeammin sen kanssa, Manninen arvioi maanantaina.
SPV hallitsi paljon palloa, mutta ei ollut sen kanssa erityisen vaarallinen kakkospelissä. Classicin kannalta toinen ottelu oli silti enemmän puolustustaistelua.
– Ihan hyvin puolustettiin kyllä joo, ei siinä mitään. Muutama harmillinen virhe sattui, joista SPV pääsi tekemään maalin ja pääsi vähän edellekin siinä, mutta saatiin aika hyviin hetkiin tehtyä itse maaleja, ja se pysäytti pahinta hurmosta siinä vaiheessa. Päästiin lähtemään tasoissa toiselle erätauolle, mikä oli siinä vaiheessa ihan hyvä tilanne meille.
– Kolmoserässä annettiin yksi paha kääntö ja jouduttiin taas takaa-ajajiksi. Onneksi saatiin kuitattua. Jatkoajalla voi käydä aina mitä vain, että se on yhden vedon peli. Tällä kertaa saatiin onneksi käännettyä meille se, Manninen pohtii.
Ajassa 58.50 SPV sai rankkarin, jossa Riku Hakanen ei kuitenkaan ohittanut Lassi Torisevaa. Mannisen äänestä kuulee, että hän ei ihan ”osta” rankkaria, jonka oli itse aiheuttmassa.
– Ensin tuli tietysti pieni epäusko, että siitä rankkari vihellettiin. En ota siihen sen enempää kantaa, se on ollutta ja mennyttä.
– Toriseva otti siihen hienon torjunnan ja piti meidät siinä vaiheessa pelissä mukana. Päästiin jatkoajalle ja oltiin luottavaisin mielin kuitenkin koko ajan, että peli kääntyy meille.
Paluu Classiciin
Classicin kausi on ollut vahva. Joukkue voitti runkosarjan, kaatoi ErVin 4-1 puolivälierissä ja ainakin tällä hetkellä johtaa SPV:tä välierissä 2-0. Syyskaudella pelin taso heitteli jonkin verran enemmän, mutta tulostaso on ollut varsin vakaa koko kauden. Erityisen hyvä se on ollut Nico Salon palattua tammikuussa Classiciin.
– Syksyllä oli aika tärkeillekin pelipaikoille uusia pelaajia ja testailtiin paljon erilaisia ketjuja. Paljon erilaisia pelipaikkoja ja muutenkin ajettiin uusia pelaajia sisään siinä, niin ailahtelevuutta oli enemmän. Oikeastaan sen jälkeen kun Nico Salo tuli ja saatiin lyötyä ketjut kasaan ja pikku hiljaa sovittua asioista siitä eteenpäin, niin ollaan oltu sen jälkeen tosi vahva joukkue, Manninen kertaa.
Mannisen voi peliurallaan yhdistää vahvimmin Happeeseen, jossa hän pelasi 2008-2010, 2012-2015 ja 2017-2024. Uralle mahtuu kuitenkin yksi aiempi Classic-kausi 2011-12. Manninen on pelannut myös Sveitsissä (kahdesti) ja Ruotsissa. Ruotsissa Manninen pelasi Helsingborgissaa, mitä myös nykyinen päävalmentaja Juha Kivilehto silloin edusti. Manninen kertookin, että Classicissa on Kivilehdon lisäksi useita tuttuja pelaajia maajoukkueesta.
Siirto Happeesta Tampereelle on osoittautunut erinomaiseksi niin Classicin kuin Mannisen kannalta. Sopeutuvainen konkari on ollut välillä kolmosen sentteri ja välillä ykkösen sentteri, milloin missäkin on tarvittu. Manninen on tuonut myös selkeää parannusta joukkueen ylivoimapeliin.
Millä myyntipuheilla 36-vuotias pelaaja houkuteltiin vaihtamaan seuraa?
– Kyllä se oli yhteinen päätös. Classicilla oli tarve keskushyökkääjälle ja itellä oli vielä kipinää pelaamiseen ja tosi vahva halu voittaa vielä. Edelleen haluan ja jaksan kilpailla, niin se oli molemmille aika lailla hyvä juttu.
Manninen on liigassa pelatessaan ollu aina huippupelaaja, mutta kansainvälinen ura on kiinnostava. Hän on maailmanmestari vuodelta 2016 ja edustanut Suomea kaksissa kisoissa (2014 ja 2016). Siihen nähden maaotteluiden määrä, 80, on todella paljon. Manninen on kaikkien aikojen listan sijalla 22.
Hyökkääjä selittää, että ehti olla nelisen vuotta maajoukkueen mukana ennen ensimmäisiä kisojaan. Vuoden 2016 MM-vuoden jälkeen kutsuja tuli edelleen, mutta MM-paikkoja ei enää auennut.
Pelipaikka
Manninen oli vielä 2010-luvulla tunnettu maalintekijänä ja hyökkäysorientoituneena laiturina. Viime kausillaan Happeessa löytyi uusi pelipaikka, ja Manninen siirtyi keskelle. Sitä muutosta ei ole tarvinnut katua.
– Koen sen niin, että se on toinen osa peliuraa. Joutui miettimään ja katsomaan peliä ihan eri kannalta. Tietysti ikäkin sen tekee ja kokemus, mutta paljon analyyttisemmin katsoo nykyään ja silloin jo pelejä. Tulee vähän enemmän tutkittua, että miten se sentterin peli meneekään.
– Oon kyllä tykännyt tosi paljon olla sentteri. Se on vähän sellaista kokonaisvaltaisempaa. Näkisin, että laiturin paikalla oli aika lailla selkeä snaipperi, niin nyt pääsee vähän monipuolisemmin pelaamaan, Manninen analysoi.
Kuten jo aiemmin todettua, Manninen on vahva erikoistilannepelaaja varsinkin ylivoimalla. Pelaaja itse löytää syyt siihen.
– En ole keskittynyt siihen ikinä normaalia pelaamista enempää. Omat vahvuudet sopii hyvin erikoistilannepelaamiseen. Suoraan syötöstä laukaus on ihan hyvällä tasolla ja sijoittuminen oikeisiin väleihin ja liikkuminen alivoimaa vastaan. Muutenkin näkee sitä hyökkäystilannetta sellaisesta staattisesta tilanteesta jollain tavalla hyvin. Ehkä omat vahvuudet vain on sellaisia, että ne on sopineet ylivoimaan hyvin.
Mannisen kohdalla kiinnostaisi myös miten peliura jatkuu, jos se jatkuu. Hän kuitenkin toteaa, että ei aio kommentoida asiaa tässä vaiheessa kautta, vaan keskittyy kevään peleihin täysin rinnoin.
—
Classic-SPV tiistaina klo 18.30 Bläk Boksissa
Oilers-Indians tiistaina klo 18.30 Tapiolan Urheiluhallissa