Classic kaatoi EräViikingit otteluvoitoin 4-1 ja jatkaa välieriin. Classicin terävin syömähammas oli runkosarjan tavoin Tiitus Salokangas. Viiteen otteluun hän teki tehot 9+6=15 joka oikeuttaa pudotuspelien pistepörssin kärkipaikalle.

Classic – EräViikingit -sarja oli melkoista maalijuhlaa. Viiteen otteluun tehtiin yhteensä 68 maalia. Mukaan mahtui myös historiallisen suuri Classicin 14-0 voitto.

– Aikamoista hurlumheitä, ei ollut sellasta tyypillistä playoffsählyä. Ketjukaveri Nico Salo sanoi hyvin, että oli sellaista pikkupoikasählyä. Vähän liikaa hyökkäyspään ehdoilla pelas molemmat joukkueet jonka takia sitten soi molemmissa päissä, Tiitus Salokangas ihmetteli.

Vaikka runkosarjan voittanut Classic meni sarjasta jatkoon, Salokankaan mukaan joukkueella on paljon parannettavaa.

– Parannettavaa on ehdottomasti. Runkosarjassa jo puhuttiin, että meidän kivijalka on oma pää. Kunhan pidetään vastustajan maalimäärät pienenä, niin meillä kyllä riittää maalintekovoimaa tehdä tarvittavat maalit.

Läpimurtokausi

Pudotuspelien hyvä pistetahti on jatkumoa Salokankaan runkosarjalle. Täksi kaudeksi Classiciin LASBista siirtynyt hyökkääjä takoi tehot 33+28=61, jolla hän sijoittui pistepörssin viidenneksi. Muutaman viime kauden lähes piste per ottelu- tahdilla pelannut Salokangas murskasi oman piste-ennätyksensä 25 pisteellä.

– Välillä LASBissa saattoi olla haasteita oman pääkopan kanssa, joten teki ihan hyvää itselle kun sai uuden ympäristön ja lähteä puhtaalta pöydältä. Kun alkukausi meni ihan hyvin, siitä sai sellaisen itseluottamusboostin mikä on kantanut, Salokangas ajattelee.

– Ja onhan tossa sellanenkin, mitään aikasempien kausien ketjukavereilta pois ottamatta, mutta on tossa aikamoisia kavereita ympärillä joiden kanssa on saanut pelata.

Alkukaudella Classicissa pyöri aikamoinen ketjuruletti, mutta Nico Salon tammikuisen saapumisen jälkeen kolmikko Salokangas – Salo – Lastikka – on pelannut yhdessä ja tulosta on tullut. Ketjuruletin loppuminen ja ketjujen muodostuminen on Salokankaan mukaan tärkeä asia, varsinkin kevättä kohti mentäessä.

– Onhan se tärkeää, alkukaudella oli itellä vähän takkuilua, kun saattoi kesken pelinkin ketjukaverit vaihtua. Eihän se ikinä ole optimi, mutta etenkin mitä pidemmälle kausi menee ja playoffeissa varsinkin näen tosi tärkeänä, että ketjut pysyy samana.

Salokangas – Salo – Lastikka -ketju on ollut tuhoisa. Lastikka naulasi tehot 34+15=49 ja Salo 12 pelaamaansa otteluun tehot 10+8=18.

– Tässä kentässä on vähän kaikenlaista tarjolla. Salo ja Lastikka tuo hyvää kokemusta, tasapainoa ja järkeä. Itse pyrin taas tuomaan räväkkyyttä, luovuutta ja nuoruuden intoa tietyllä tapaa. Kaukalon ulkopuolellakin tullaan hyvin juttuun, ollaan aika samanlaisia persoonia, Salokangas analysoi nykyistä ketjuaan.

Nuoresta iästään huolimatta Salokankaalla on jo 137 runkosarjaottelua liigakaukaloissa. Silti kahden kokeneen pelaajan vieressä pelaaminen jännitti alkuun.

– Vähän kyllä jännitti täytyy myöntää. Hauska sattumus, aika pian kun Salo tuli joukkueeseen, meidän piti reeneissä jokaisen pelaajan kirjottaa paperille oma unelmakenttä tästä joukkueesta. Mä satuin lyömään paperille tämän ketjun mikä meillä nyt on. En tiiä laittoko joku muukin saman ketjun vai onko Juha Kivilehto kuunnellu meikäläistä, Salokangas naurahtaa.

– Heti alusta asti oli halu näyttää ja tietyllä tavalla usko siihen hommaan. Jos ei näitten ketjukavereitten kaa lähde rullaamaan, ni sitten ei kyllä varmaan kenenkään kaa.

Salon merkitys joukkueelle ja kentälliselleen on totta kai merkittävä asia. Salokangas pyrkii myös oppimaan kaiken mahdollisen kokeneelta ja paljon nähneeltä Salolta.

– Tottakai yritän joka päivä oppia, muiltakin kun Salolta. Mutta kyllä Nisse on semmonen keltä on hyvä ottaa oppia. Satun istumaan Bläk Boksissa pukukopissa hänen vieressään. Siinä on ihan hyvä istua, Nisseltä jos joltain kannattaa mallia ottaa, hän hoitaa kyllä kaiken ihan viimesen päälle.

Vaikeudet ja itsekriittisyys

Salokangas haluaa kehittyä myös henkisellä puolella. LASB-aikoina pääkopan kanssa oli ajoittain vaikeuksia.

– En ole ikinä ollut se helpoin valmennetteva. Oon saattanut kiukutella ketjukavereille, itelleni, valmentajille ja millon kellekkin. Siinä tekee nopeasti omalle pääkopalleen hallaa, Salokangas myöntää.

– Oon tällä kaudella yrittänyt oppia siihen, että olisi vähän armollisempi itselleen. Oon aina ollut itsekriittinen. Jos on ollut yksikin peli vaikka kiikaritehoilla, on koko viikko saattanut mennä pilalle. Tietyllä tavalla itsekriittisyys kehittää, mutta rajansa kaikella. Tällä kaudella olen yrittänyt kiinnittää siihen huomiota. Pysyis mieli virkeänä, eikä menis liikaa itsekriittisyyden puolelle. Siitä olen joskus kärsinyt aika pahastikin, etenkin LASBin aikoina.

Salokangas on kuitenkin kiitollinen avusta jota hän saa niin perheeltä kuin valmennukseltakin.

– Eniten perheeltä on tullut apuja, heidän kanssaan pystyy puhumaan asioista, niin se helpottaa. Kivilehdon kanssa heti kesällä käytiin asioita läpi, ja hänkin puhu just sitä, että anna ittelles aikaa. Tuli heti alussa sellanen tervetullut olo, että on turvallinen ympäristö ja mulle annetaan mahdollisuus.

– Muutenkin pitää Juhaa ja muutakin valmennustiimiä siitä kiittää, että on oikeasti saanut näyttää ja pelata sellasessa roolissa jossa saa pelata omilla vahvuuksilla. Moni oletti, että kun hyppäsin tälläiseen kärkiseuraan ettei heti lähtis kulkemaan. Juha ja muut on kuitenkin roolittanut oikein ja saanut pelata pelaajien kanssa jotka on samalla aaltopituudella. Se on antanut mahdollisuuksia ja edesauttanut, Salokangas kiittelee.