Perjantain pronssiottelussa, jonka Westend Indians voitti 5–1, päättyi useampi mahtava salibandyura. SPV:n Sami Kosken lopettamispäätös oli jo ennakkoon tiedossa, mutta ottelun jälkeen myös Jukka-Pekka Pelto-Arvo ilmoitti päättävänsä mittavan uransa.
Pelto-Arvo, 31, pelasi 12 liigakautta SPV:n riveissä eikä edustanut pääsarjaurallaan muita joukkueita. Runkosarjaotteluita kertyi 279 kappaletta, joissa hän teki tehot 180+80=260. Pudotuspelejä karttui 76, tehoin 28+16=44. Palkintokaapista löytyy yksi SM-kulta sekä kaksi SM-pronssia.
– Mahtava olo jäi urasta. Olen todella otettu siitä, kuinka moni on muistanut minua uran päätyttyä somessa ja viesteillä. Nyt vasta on konkretisoitunut se, että kuinka moni on mua seurannut ja kuinka kauan tätä on tullu tehtyä. Ei ole ajatellutkaan, että niin moni on ollut hengessä mukana, Pelto-Arvo kiittelee.
Lopettamispäätökseen ei ollut vain yhtä isoa syytä, vaan monta pienempää. Mutta yksi isoimmista syistä oli Pelto-Arvon oma vaatimustaso itseään kohtaan.
– Mun pelityyli on aina ollut sellainen, että aivan kaikki on pelissä ja valtava tsemppi koko ajan päällä. Vuodesta toiseen ollaan menty sillä tavalla äärirajoilla, että on jo muutaman vuoden miettinyt kuinka kauan sitä jaksaa. Nyt tuntu siltä, että kaikkeni olen antanut ja takki on aika tyhjä, Pelto-Arvo sanoo.
Pelto-Arvon pelityyli on fyysisesti raskas, mutta myös henkisesti.
– Molempia, on siinä aika lujilla oltu. Fyysisesti mun on pakko olla hyvässä kunnossa, että mun parhaat avut kentällä tulee esiin. Vaikka oon aina nauttinut treenaamisesta ihan hulluna, eikä se ole ollut vain sen takia, että pysyy mukana. Mutta silti se on ympärivuotista treenaamista, ja siellä taustalla on painanut se, että tietää ettei voi antaa yhtään periksi. Pakko olla koko ajan kunnossa, jotta minusta on hyötyä kentällä.
– Henkisellä puolella on se, että elämässä on niin monen moista ja on niin monessa asiassa mukana, niin sanotusti monta rautaa tulessa. Pikkuhiljaa tuli sellainen olo, ettei vaan tule mitään vakavampaa.
Viime syksynä Pelto-Arvo huomasi jo väsymyksen merkkejä.
– Olin syksyllä pari viikkoa pois treeneistä ja harkkapelin jätin välistä. Ei tullut mitään vakavampaa, mutta tuli semmoinen tilanne, että harkkapelin erätauolla meinasin nukahtaa vaikka oli hirmumoodi päällä. Tuli semmoinen pysähdys. Onneksi itse huomasin sen ja Jorin (Isomäki) kanssa puhuttiin, että parin viikon tauko voisi olla paikallaan. Se teki hyvää ja loppukausi meni ihan hyvin, mutta tietyllä tapaa rajotinta vasten ollaan menty jo monta vuotta, Pelto-Arvo paljastaa.
SPV kukisti puolivälierissä KrP:n ja raivasi tiensä välieriin, mutta siellä Classic oli liian kova vastus. Välieräkokemus oli kuitenkin arvokas nuorelle joukkueelle, eikä Pelto-Arvo kanna huolta SPV:n tulevaisuudesta, vaikka sekä hän että Sami Koski jättävät pelipaidan ensi kaudella naulaan.
– Oli tosi tärkeää päästä välieriin ja siitä joukkue sai kokemusta näistä peleistä, ja päästiin se vielä “Sämpyn” kanssa kokemaan. Tuntuu, että siinä on tosi kovia poikia, joten hyvillä mielin luovutan heille mun pelipaikan.
– Mun luonteelle ei sovi sekään, että olis vaan siellä roikkumassa eikä täysillä mukana. Koen, että tsemppasin loppuun asti niin hyvin kun pystyin ja nyt on hyvillä mielin. Nyt kun kausi ja ura on loppunut, tuntuu, että on ollut oikea päätös, Pelto-Arvo toteaa.
Mitä tulevaisuus tuo
Vaikka pelikentillä Pelto-Arvoa ei ensi kaudella nähdä, salibandya hän ei kokonaan aio jättää taakseen.
– Joukkueellekin sanoin, että on niin hieno nippu, että tuntuu pahalta ajattellakin ettei olis mukana jollain tavalla. Pitää katsoa mikä olisi se oikea rooli, mutta varmasti tulen mukana pyörimään. Seurassa olen markkinoinnin puolella ollut jo ties kuinka monta vuotta ja ollut aktiivisesti siinä mukana, ja se jatkuu.
Salibandyn ulkopuolellakin Pelto-Arvolla pitää kiirettä.
– Tennis on ollut suuri intohimo monta vuotta ja siinäkin tulee jotain kilpahommia mietittyä. Tietenkin sekin lähtee käsistä ja menee 15 vuotta tekemättä muuta, Pelto-Arvo naurahtaa.
Historiallinen sopimus
Vuonna 2019 Pelto-Arvo ja SPV tekivät 7+1-vuotisen jatkosopimuksen. Samanlaisia sopimuksia harvoin, jos koskaan, nähdään salibandymaailmassa. Pelto-Arvo avasi pitkän sopimuksen taustoja.
– Muistaakseni se meni niin, että Tommy (Koponen) heitti vähän vitsillä, että pitäiskö tehdä joku todella pitkä sopimus. Itse rupesin sitä heti pyörittelemään, ja olen aina tiennyt, etten mitään muuta seuraa haluaisi edustaa Suomessa. Kaikki täällä oli natsannut niin hyvin. Heti kun Tommy ton sanoi, mietin, etten keksi mitään syytä miksi en tekisi. Siitä päivästä heti kun se tehtiin, tunsi ettei ollut paineita sopimuksien suhteen ja sai vain keskittyä tekemään parhaansa.
Sopimuksessa oli myös ulkomaanoptio.
– Jos olisi halunnut ulkomaille mennä, niin mahdollisuus siihen olisi ollut. Olin yhdessä kohtaa lähellä Sveitsiin lähtöä, oli melkein jo soppari, mutta sitten siviilipuolella tuli monenmoisia juttuja. Ei ongelmia, mutta kuitenkin. Täällä Suomessa natsasi moni asia ja päätin etten missään nimessä lähde, eikä ole sekään kaduttanut päivääkään, Pelto-Arvo kertoo.
Pitkää sopimusta tehtäessä Pelto-Arvo oli 25-vuotias. Myös lopettaminen sopimuksen aikana tehtiin mahdolliseksi.
– Käytännössä se meni niin, ettei sitten vain Suomessa muualla pelaisi.
Pelto-Arvo tuntee, että sopimus oli hyvä molemmille osapuolille.
– Se antoi Tommylle rauhaa miettiä pelaajajuttuja ja kertoi hänelle, että on pitkää sitoutumista, joka auttoi joukkueen rakentamista. Jälkikäteen mietittynä koen, että se oli molemmille reilu sopimus. Ei käynyt niin, että ura olisi täysin sukeltanut tai vastaavasti lähtenyt hirveään lentoon. Sopimus oli molemmille koko ajan oikeanlainen oikeilla ehdoilla.
Koposta Pelto-Arvo kiittelee myös vuolaasti.
– Hänen kanssaan sopparit hoidettu ja aktiivisesti tehty noita markkinointijuttuja sun muita yhdessä. Tommy on hieno mies ja ollaan tosi paljon ehditty yhdessä kokea. Pronssipelin jälkeen kiittelin häntä kovasti, hän on aina luottanut muhun. Vaikka mitä on ollut, niin luottamusta on ollut molemmin puolin ja hienosti on asiat hoidettu. Ei voi kuin kiittää edelleen.