Tampereen Classic palasi perjantaina kahdeksan vuoden tauon mestaruuskantaan naisten salibandyliigassa kaatamalla TPS:n kuudennessa finaalissa 6-3 ja voittamalla finaalisarjan 4-2.
Kuudennen finaalin ratkaisun avain oli tiivis puolustuspeli ja vahva maalivahtipeli Julia Saarisen toimesta. ”Hyvissä fiiliksissä” ollut mestarivalmentaja Juho Syvänen piti ottelua yhtenä kauden parhaista.
– Pystyttiin pelaamaan jopa kauden paras peli tänään tällaisessa ikään kuin tiukassa paikassa, kun kaveri oli ruvennut vähän ottamaan kiinni meidän 3-0-johtoasemaa. Tasapainoisin ainakin, Syvänen pohti pelin jälkeen.
TPS oli voittanut kolme edellistä mestaruutta ja kaiken mahdollisen Suomessa. Syväsen mukaan puolustuspelaaminen oli riittävän tiivistä monessa ottelussa, mutta kamppailut ratkesivat tehokkuuteen. Classic oli eittämättä huomattavasti tehokkaampi finaalisarjassa kuin TPS.
Syvänen voitti pelaajana kuusi mestaruutta putkeen Classicissa (2016-2022). Peliuran jälkeen meni pari kautta Jarkko Rinteen apuvalmentajana, ja nyt oli ensimmäinen kausi päävalmentajana naisten liigassa. Eikö mies osaa hävitä lainkaan?
– Kyllähän me tuossa pari vuotta kokeiltiin onneamme tämän joukkueen kanssa ja kasvettiin siinä pikku hiljaa. Mun mielestä aika osuva kommentti oli vastustajan päävalmentajalta, että me ei olla valitettu, me ei olla kitisty, me ollaan tehty hommia, että saadaan ero kiinni. Tässä hetkessä me pystytään olemaan jopa edellä, Syvänen pohti.
Vaikka Syvänen on kokenut mestaruusjuhlija, oli 29-vuotias jäädä pois virallisesta mestaruuskuvasta. Kun päävalmentajaa ei näkynyt, alkoi joukkue laulamaan hänen nimeään.
Miksi Syvänen oli jäämässä kuvasta pois, oli miehelle itselleenkin pieni mysteeri.
– Mulla ei ole mitään hajua. Mä olin Ylen haastattelussa ja olen tällä hetkellä sen verran pihalla tässä kaikessa myrskyssä, että en huomannut, että mua huudeltiin, mutta sen jälkeen joku tuli repimään hihasta sinne kuvaan. Onneksi pyysivät, Syvänen naurahti.
Vilander oli tyytyväinen, että joukkue seurasi Classicin juhlintaa
TPS:n leirissä Aki Vilander joutui pitkästä aikaa nielemään tappion karvasta kalkkia arvo-ottelussa.
– Jos verrataan aiempiin kausiin, niin ei oltu finaalien arvoisella tasolla riittävän paljon. Taso heitteli yksinkertaisesti liikaa ja sellaisia maaleja päästettiin, mitä ei yksinkertaisesti voi tällaisissa peleissä päästää.
– Silloin kun joukkueen taso heittelee noin paljon, niin yleensä katseet kääntyy johtajaan ja se menee ihan oikein. En saanut tällä kertaa tämän enempää irti porukasta, turkulaisluotsi soimasi itseään.
Vilanderin mukaan Classicilla oli kauteen lähdettäessä hyvä ja leveä materiaali myös suhteessa hallitsevaan mestariin. Hän näki, että TPS:n olisi pitänyt onnistua ylärekisterissä mestaruuden eteen.
– Pulinat pois. He onnistuivat kovissa paikoissa yksittäisissä peleissä meitä paremmin ja oli oikeilla hetkillä tehokkaita. Sillon sitä ei tarvitse jossitella yhtään.
TPS:lla oli alla kolmen kauden mestaruusputki ja koko kaudella joukkue ei ollut hävinnyt peliäkään ennen finaaleita. Vilander näki tärkeäksi sen, että TPS katsoi tällä kertaa vierestä miten vastustaja juhlii.
– No ensinnäkin olen ylpeä, että koko joukkue oli katsomassa sitä, että kukaan ei pakene tätä tunnetta ja tätä hetkeä. Tämä pitää nimenomaan muistaa, kun lenkkarit lyödään seuraavan kerran jalkaan. Turha sanoa, että ”voi voi, kun nyt kävi näin”.
– Lähdetään siitä, että pelataan naapuri kiinni ja sehän tässä urheilussa on hienoa. Ei tahallaan hävitty, mutta joskus tulee se päivä, että joku tekee paremmin ja sen pitää ruokkia meitä tekemään paremmin, Vilander filosofoi.
Vilander ei ollut järin halukas ruotimaan kauden onnistumisia tässä vaiheessa, mutta totesi, että ajan kanssa varmasti onnistumisiakin löytyy. Päällimmäisenä hänellä oli kuitenkin raju pettymys siitä, että sarja ei jatkunut enää lauantain seitsemänteen finaaliin.