Karppanen hyökkää Classic-paidassa yli 15 vuoden tauon jälkeen: ”Oli vähän sellainen P22-meininki”

Teemu Karppanen (vas.) kuunteli Janne Lammisen ohjeita nelosfinaalissa. Kuva: Akseli Uppala/F-liiga

Tampereen Classic tasoitti lauantaina finaalisarjan tilanteeksi 2-2 kaatamalla Esport Oilersin Metro Areenalla maalein 7-5.

Classic oli kaksi erää selkeästi parempi joukkue ja vei peliä pääosin selkeästi. Oilers sai kolmanteen erään vielä hyvän vaihteen silmään, mutta Classicin 5-1-johtoa se ei saanut kirittyä voitokseen, vaikka päätöserän voittikin 4-2.

– Lähdettiin aika hyvin peliin mukaan. Oltiin kerätty joukkueena vähän rahkeita häviöpeleistä ja nyt oltiin omalla tasolla taas, Classic-laituri Teemu Karppanen kommentoi pelin jälkeen.

Classicin kaksi viimeistä esitystä oli heikohkoja, ja varsinkin kolmospelissä myös hermokontrolli petti. Karppanen arvioi, että keskittyminen olennaisiin asioihin kumpusi jäähalliympäristöstä, mikä toi erilaisen finaalitunnelman. Neljännessä finaalissa yleisöä oli paikalla 2421 silmäparia.

Molemmat joukkueet ovat nyt vieneet kaksi peliä siten, että ne ovat olleet otteluissa selkeästi vastustajaa edellä. Lauantaina tosin Oilers pelasi hyvän kolmannen erän. Karppanen uumoilee, että ottelun aloitus on tärkeä seikka, ja paremman alun saanut vie lopulta voitonkin.

Vuonna 2005 syntyneen laiturin liigakausi on uran ensimmäinen. Runkosarjassa otteluita merkattiin 27 ja niissä tehot 9+7. Pudotuspeleissä rooli ja vastuu on ollut vaihtelevaa. Finaalien kolmospelin viimeisessä erässä Karppanen pääsi kunnolla irti ja osui kahdesti, Classicin kolmosen pelatessa ennakkoluulotonta ja hyvää peliä.

Nelospelissä Karppasen kolmoskenttä oli hyvässä iskussa alusta lähtien. Viljami Virtanen (2+1) sekä Ville Hietaranta (1+1) pääsivät maalien makuun. Maalien lisäksi kentällinen aiheutti päänvaivaa Oilersin kolmosviisikolle varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä.

– On ollut vähäinen rooli, mutta koko ajan olen ollut kytiksellä ja valmentajalta kun tuli luottamusta, niin oli pakko antaa takaisin, Karppanen kertaa kolmos- ja nelospelin otteitaan.

Yksi Suomen mestaruus taskussa

Karppanen on pelannut tällä kaudella myös P22-ikäluokan SM-sarjaa ja pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta huhtikuussa.

– Eniten tässä on ollut kyse siitä, että oli miesten mukana koko kauden, niin oli aika vaikeaa mennä sinne P22-peleihin. Oli ihan erilainen tempo ja nyt on taas päässyt siitä P22-huumasta eroon ja pääsee miesten peleihin, niin on tämä kivaa.

– P22-peleissä saa enemmän palloa ja rooli on vähän erilainen. Tuossa kolmoskentässä pitää saada se pallo riistettyä. Oli kiva pelata Virtasen ja Hietarannan kanssa. Oli vähän sellainen P22-meininki, kun päästiin tekemään maalejakin, Karppanen vertaa.

Mestaruuden varmistuttua Oulussa, oli Karppanen jo seuraavana päivänä miesten välieräpelissä SPV:tä vastaan, joten mestaruusjuhlat jäivät lyhyeen.

– Oli vähän yllättäviä sairaspoissaoloja miehillä. Oli kaikki panokset siinä P22-pelissä, mutta sen jälkeen piti ruveta taas keskittymään miesten peliin. Tälläista tämä urheileminen on.

Karppanen on salibandyn seuraajille tuttu sukunimi pitkältä aikaväliltä. Isä Tero Karppanen niitti mainetta liigapelaajana niin Oilersissa, Classicissa, Kooveessa kuin Gunnersissakin sekä edusti Suomea 67 kertaa maajoukkuetasolla ja pelasi kolmissa MM-kisoissa. Liigaura päättyi kaudella 2008-09 juuri Classicissa.

– Pienestä lähtien ollut mun valmentajana. Sitä kautta on tullut vähän samanlaista pelituntumaa. Ei se enää niin hirveästi vaikuta. Tietysti katsoo mun pelejä ja se on kiva, nuorempi Karppanen toteaa.

Karppasen mukaan isältä tuli ohjeita nuorempana ja niistä tuli myös oppia. Mitään suurempia muisteloiltamia Karppasilla ei ole järjestetty isän uran osalta.

– Ei olla hirveästi puhuttu isän urasta. Ollaan tietysti kohokohdat käyty läpi, mutta ei mitään sen kummempia asioita.

Finaalisarja jatkuu sunnuntaina klo 16 Hakametsän jäähallissa Tampereella tilanteessa 2-2. Suomen mestaruuteen vaaditaan neljä voittoa.