Miesten salibandyliigaan tulee ensi kaudeksi kaksi sarjan tasapainoa muokkaavaa muutosta, joista toinen perustui pitkälti sattumaan ja toinen on järjestelmätason muutos.
Ensinnä on selvää, että sarjassa on ainakin kahden tason joukkueita, kuten aiempinakin vuosina. Nyt jako on vain sellainen, että kärkeen jää viisi kovempaa joukkuetta, ja niin sanotulle pohjaosostolle jopa seitsemän joukkuetta. Varsinkin lähtökohtaisen häntäseitsikon järjestystä on vaikea ennakoida.
Jos viime kaudella oli selkeä kärkiseitsikko, niin se kadonnee kahdesta syystä: Happee ei saanut liigapaikkaa ja TPS menetti ykkösvahtinsa, ykkösviisikon ja muutaman muun tärkeän pelaajan.
Happeen poistumisen myötä ainakin kolme liigajoukkuetta hyötyi selkeästi: EräViikingit, Jymy ja LASB ovat saaneet Happeen raunioilta hyviä vahvistuksia. Isoin hyötyjä on ollut kuitenkin O2-Jyväskylä, joka on kerännyt itselleen melkoisen armadan ensi kauden divariin.
Mutta Happee-vahvistusten osalta pitää katsoa asian toista puolta: nämä joukkueet myös tarvitsivat vahvistuksia menetysten vuoksi. Jokainen joukkue menetti edellisen kauden ykkösvahtinsa. Lisäksi LASB menetti tärkeimmän pelaajansa (Santtu Pohjonen) lisäksi kaksi parasta pistemiestään. Jymy ei varsinaisesti paikannut ykkösvahdin menetystä ainakaan lähtökohtaisesti samantasoisella maalivahdilla. On hyvä muistaa, että erityisesti maalivahdeilla on ollut iso merkitys viime kausina alemman kastin voimasuhteissa.
EräViikingit menetti kolme viidestä viime kauden runkosarjan parhaasta pistemiehestään, parhaan maalintekijän ja parhaan pistemiehen. Lisäksi Jens Beijarin pitää pystyä yhtä hyviin otteisiin kuin Lukas Krizin edelliskaudella. EräViikingit on kaikkinensa kasannut hyvän ryhmän tulevaisuutta ajatellen. Joka tapauksessa pitkästä aikaa kärkijoukkueiden ulkopuolelta pohjapuolen joukkueet saivat hyviä vahvistuksia. EräViikinkien ja LASBin siirtokesä oli pitkästä aikaa muutakin kuin miinusmerkkinen.
Yleisesti ottaen liigassa on hyvin vähän joukkueita, jotka vahvistuvat ensi kaudeksi. Vaikka esimerkiksi Oilers on tehnyt erinomaisia hankintoja, menetti se kerralla kaksi maailman parasta pelaajaa. Tämän vuoksi merkittäväksi seikaksi runkosarjassa tulee nousemaan uusi pelijärjestelmä, jossa joukkueet on jaettu maantieteellisesti pohjois- ja etelälohkoon.
Tässä jaossa LASBille jäi seiskahai käteen, sillä se lahtelaisena joukkueena paikkaa Happeen pohjoislohkossa. Tämän hetken tiedoilla pohjoislohko on kovempi lohko, eikä Lahti pääse juuri nauttimaan lyhyistä vierasmatkoistakaan. Lohkoon on aseteltu Classic, Nokian KrP, SPV, OLS, Nurmon Jymy ja LASB.
Etelässä pitää ottaa huomioon, että sen viime kauden kovimmat joukkueet Oilers, Indians ja TPS ovat kaikki heikentyneet enemmän kuin pohjoisen kärkijoukkueet. Lohkossa ovat näiden lisäksi FBC Turku, EräViikingit ja Happeen sarjapaikan ottanut Hawks, joka ei ole juuri vahvistuksia julkaissut kauden alla.
Miksi lohkojaolla on väliä? Se, että vain kaksi kierrosta pelataan kaikkia vastaan. Saman lohkon joukkueita vastaan tulee pelejä kaikkiaan 20, ja toisen lohkon joukkueita vastaan vain 12. Tällöin 62,5% pelataan lohkon sisällä, ja se on todella paljon.
Paikalliskierrosten takana on hyvä ajatus, mutta kuten jo aiemmin keväällä kirjoitin, niiden painotus tulee olemaan liian iso urheilullisesti. Nyt kun Happee poistui sarjasta, voidaan nähdä liian iso merkitys sillä, että missä lohkossa joukkueet pelaavat. Ihan koko sarjataulukon mitalla.
P.S. Hawksin sarjapaikan myötä yksi asia jäi vähäiselle huomiolle. Nyt peräti sarjassa on peräti viisi paikallispeliä tai -derbyä. Ainoastaan LASB ja OLS jäävät tämän jaon ulkopuolelle.