3v3-pelaamisen ”pilotti” alasarjajoukkueilla herättää edelleen negatiivisia tuntemuksia alasarjajoukkueissa ja niiden pelaajissa.
Ja syystäkin, sillä kyse on luottamuspulasta maksavien asiakkaiden (alasarjapelaajat) ja palveluntarjoaja Salibandyliiton välillä. Vaikka toiminnanjohtaja Riku Tapio puhui haastattelussa viestinnän epäonnistumisesta, niin se on vain yksi osa kokonaisuutta. Viestintä toki epäonnistui, mutta tärkeämpää olisi huomata, että viesti oli väärä jo lähtiessään.
Asian voi paketoida haluamallaan tavalla, mutta kyse on halusta uudistaa lajia ylhäältä alaspäin. Pääkallon tietojen mukaan liiton operatiivisella puolella eli kilpailusektorin suorittavalla tasolla ymmärrettiin 3v3-pakottamisen ongelmat, eikä siellä ollut halua uudistaa sarjatoimintaa väkipakolla. Halu uudistuksiin löytyi hallitustasolta ja muualta liiton johdosta. Kritiikki pitää suunnata päättävälle osastolle, sillä päivittäin seurojen kanssa tekemisissä olevat ymmärsivät päätösten sudenkuopat.
Oudointa pakottamisessa on se, että 3v3-pelaamista on tuotu esille voimakkaasti muutenkin: on järjestetty näytöspelejä, SM-kisoja ja hyvin menestystä keränneitä 3v3-pelin MM-kisoja. Miksi tätä mahdollista orgaanista kasvua sabotoidaan tällä tavoin? Uskotaanko tuotteeseen oikeasti vai ei? 3v3-pelaamiselle luulisi avautuvan markkinaa junioripuolella varsinkin ikäluokkien pienentyessä.
Pakko kysyä myös, että miksi juuri alimpien sarjatasojen joukkueiden pitäisi ”pilotoida” 3v3-pelaamista muun pelaamisen ohella? Eikö tähän löytyisi parempia ”asiakasrajapintoja” vaikkapa paremmin liikkuvista junioreista? Köntysikäisillä pelaajilla loukkaantumisriskikin kasvaa nopeiden käännösten lisääntyessä. Ehkä aikuispelaajien ei uskottu protestoivan, mutta junioreiden vanhemmilta olisi saattanut tulla palautetta, ja lompakko livahtaa muiden lajien pariin.
Toisekseen: miksi suomalaisen alasarjapelaajan pitäisi olla mukana edistämässä Kansainvälisen salibandyliiton projekteja ja liiton halua tuoda mukaan uusia pelimuotoja? Vaikka onkin luvattu, että lisämaksuja ei tule (tässä ei ole huomioitu esimerkiksi matkustamista) on kyse myös ajasta, ja ylipäänsä motivaatiosta pelata ylimääräisiä pelejä. Alimmissa harjoissa on oletettavasti pienin motivaatio pelata sarjapelien lisäksi ylimääräisiä otteluita. Kuten aiemmin todettua, nämä pääosin kokeneet alasarjapelaajat tuntevat jo 3v3-pelimuodon harjoituksista tarpeeksi hyvin.
Mikä tärkeintä: jos puhutaan tosiaan pilotoinnista, niin ihan ensimmäinen lähtökohta olisi ollut, että kokonaisuus hoidetaan avoimesti ja seuroille kerrotaan jo ennen sarjaan ilmoittautumista, että ”olette muuten mukana tällaisessa 3v3-pilotissa, jos ilmottaudutte sarjaan”. Jäi kuitenkin mielikuva, että asia hoidettiin siten, että alamaiset, joskin todellisuudessa asiakkaat, tanssivat silloin kun käsketään tanssia.
Liitossa kannattaisi nyt tosissaan miettiä, että miten tämä kokonaisuus meni, sillä vaikutukset voivat olla vielä kauaskantoisia. Salibandyliitto on juuri viime vuosina saanut taitettua pahimman koronakadon pelaajamäärissä, ja sitten se kirjaimellisesti ampuu itseään jalkaan päätöksenteolla. Vieläpä täysin samaan aikaan kun sarjamaksut nousivat. Mielikuvilla on merkitystä.
Kuten Tapio totesi, yleinen kustannustaso on noussut. Alasarjajoukkue voi hyvin ynnäillä yhteen, että tarvittavan 5v5-pelikokemuksen saa paikallisesta hallisarjasta huomattavasti halvempaan hintaan, eikä ole pakotettu osallistumaan 3v3-kehitysprojekteihin.