Viikon kysymyksessä haetaan miesten liigan parasta paikallispeliparia ensi kaudella.
Urheilussa usein korostetaan paikallispelien merkitystä. Salibandyssa on pelattu paikallispelejä ja derbyjä jo vuosikymmeniä, mutta kovin pitkäikäiseksi niistä mikään ei ole yltänyt. Nykyliigan pitkäaikaisin paikallisvääntö on Classic-Nokian KrP ja sen juuret ovat 2000-luvun loppuvuosilla, mutta todelliseksi derbyksi se muuttui vasta 2010-luvun loppupuolella.
Espoon derbyä Oilers-Indians on pidetty merkittävänä, mutta sekin syttyi nykyliekkiinsä vasta viime vuosikymmenen lopulla. Loput ovat kaikki vasta tämän vuosikymmenen perua, kun Seinäjoen herruudesta on pelattu SPV:n ja Jymyn välillä, Turun paikallisessa FBC Turku on viime vuodet haastanut TPS:n ja ensi kauden uusi Helsingin paikallisvääntö on EräViikingit-Hawks.
Mikä tekee paikallisväännöstä hyvän? Onko se tasaisuus? Vai jopa se, että selkeä altavastaaja voi yllättää? Yhteinen historia ja sen merkitys? Yleisömäärät ja yleinen kiinnostus?
Ensi kaudella on siis viisi paikallisvääntöä, ja joukkueet lähtevät kauteen lähes kaikissa tapauksissa kohtuullisen tasaisista lähtökohdista. Pienenä poikkeuksena SPV-Jymy, jotka eivät ole ihan samoista sijoista mitelleet toistaiseksi liigassa. Ei toki TPS ja FBC Turkukaan, mutta TPS:n heikennyttyä tulee Turun derbyyn uutta värettä.
Tänä vuonna paikallispelejä sattuu myös olemaan enemmän kuin aiemmilla kausilla. Aluelohkojaon vuoksi eteläisen ja pohjoisen lohkon sisällä pelataan kaksi erillistä kierrosta normaalin kahden täyden kierroksen lisäksi. Siksi paikallisvääntöjä kertyy kaikkiaan neljä.
Keskustelua käydään tuttuun tapaan foorumilla ja somessa. Vastausten perustelu on suotavaa.
P.S. Samaan ketjuun voi halutessaan muistella viime vuosikymmenten paikallisvääntöjä. Olivatko esimerksi Erän ja SSV:n, Classicin ja Kooveen, Josban ja NST:n tai Steelersin ja LASBin kohtaamiset nykyderbyjä kovempia? Entä löytyikö 1990-luvun pääkaupungin derbyistä vielä kovempia paikallisotatuksia?