SPV onnistui viime kaudella ja selätti KrP:n puolivälierissä ollen lopulta neljäs. Se oli pohjalaisten paras sijoitus tällä vuosikymmenellä.

Viime kauden ehdoton komeetta oli maalivahti Teppo Liukkonen, jonka suhteen myös odotukset nousevat tulevalle kaudelle. Liukkonen lähtee nyt ensimmäistä kertaa liigakauteen selkeänä ykkösvahtina, ja se on hyvä ottaa huomioon. SPV:n kohdalla maalivahtitilanne on hyvällä tolalla ja kokenut Rasmus Hasu on kakkosvahtina kelpo korvaaja Liukkoselle.

Puolustuksessa ei tullut isompia muutoksia, vaikka Viljami Järvikangas siirtyi Happeen kautta Jymyyn. SPV:n kannalta on vahvuus, että sen puolustus on pysynyt hyvin samanlaisena. Viime kauden onnistujista Juho Repo ottanee vielä entistä isomman roolin pallollisena puolustajana. Osan viime vuoden puolustuspelin onnistumisesta voi laittaa myös Liukkosen ansioksi.

SPV:n puolustuspään puolustuspeli oli hyvällä tasolla, ja kesällä fokus on ollut erityisesti pallollisen pelin kehityksessä. Pallollinen peli otti viime kaudella steppejä, ja nousujohteisuutta on ollut myös harjoituskaudella. Kysymysmerkin voi kuitenkin heittää vielä puolustajien pallollisen tason perään, sillä materiaali ei ole sarjan kärkeä. Puolustuspäässä SPV on pelannut fiksusti, mutta joukkueen puolustuspään viisikkopelin asenne on myös ollut esimerkillisen hyvällä tasolla, mikä on tärkeä piirre maalinestopelissä.

SPV-konkarit Jukka-Pekka Pelto-Arvo ja Sami Koski lopettivat, ja samalla lähti aimo annos kokemusta, mutta pelillisessä mielessä roolit eivät olleet viime kaudella enää aiempien vuosien tasolla. Peter Kotilainen on hyvä hankinta, jahka salibandytaitelija pääsee parempaan iskukykyyn. Riku Hakanen on hyökkäyksen ykköstykki ja johtaja. U19-maailmanmestari Joona Kajaalalta odotetaan läpimurtoa tulevalla kaudella harjoituskaudella onnistuneen kakkosviisikon laiturina.

Pallollisen pelin kehitys koskee luonnollisesti hyökkäyspeliä, mikä monipuolistui jo viime kaudella. Erityisesti Hakasen johtama kentällinen pystyi monipuoliseen peliin, mutta nyt Seinäjoella pyritään rakentamaan kolme tasaisempaa ketjua, mikä on tarkoittanut sitä, että Kotilainen ja Konsta Haukkala ovat pelanneet kolmoskentällisessä. SPV:llä on hyökkäyksessä hyvä materiaali, jos kaikki ovat kunnossa, mutta särkymävaraa ei ole juurikaan. Pelillisen prosessin kehitys on hidasta, kuten Seinäjoella on huomattu ja kauden aikana voi tulla vielä takapakkeja.

Jori Isomäki osoitti viime kaudella, että on pystynyt kehittämään SPV:tä viime vuosina. Seinäjoella on pelaajiston pienen vaihtuvuuden vuoksi erinomainen tilanne kehittää peliä ja joukkuetta. Rehellisyyden nimissä joukkue ei välttämättä ollut koko kauden mitalla selkeästi sarjan neljänneksi paras joukkue, joten kehitystä pitää tulla edelleen, jos joukkue mielii mitalipeleihin. Valmennukselle kuuluu myös ansio, jos isoin tähti Kotilainen saadaan pienemmässä roolissa hyödyttämään koko joukkueen menestysmahdollisuuksia. Laiturilla on edelleen potentiaalia olla sarjan parhaita pelaajia.

Ensi kaudella Seinäjoella ollaan pitkästä aikaa tilanteessa, jossa joukkueessa ei ole yhtäkään aikuisten Suomen mestaria. Uusi SPV on kuitenkin kasvanut yhtä sinnikkääksi kuin edeltäjänsä, jonka se myös osoitti viime kauden pudotuspeleissä. Joukkueen materiaalista mitattiin lähes maksimit irti. Korvien välin toimivuudesta sopii kehua sekä Isomäkeä että Tommy Koposta. SPV on tulevalla kaudella mestaruustaiston musta hevonen, ja ei ole haihattelua ajatella, että joukkue voidaan nähdä jopa ensi kevään finaaleissa asioiden mennessä nappiin.

—

Kaikki liigajoukkueet on arvioitu viidessä kategoriassa arvosanoin 0-99. Joukkue-ennakoiden jälkeen julkaistaan artikkeli, jossa joukkueille on annettu kokonaisarvosana ja joukkueet on rankattu sen perusteella 1-12.

Tekstiennakoiden lisäksi liigaa ennakoidaan KalloCastissa, joka julkaistaan samalla viikolla kuin liigan runkosarja alkaa.