Salibandyliitto tänään 40 vuotta – näin perustajajäsen muisteli vuonna 2015: ”Rahaakin oli käytössä 450 markkaa”

Salibandyliitto täytti tänään pyöreitä vuosia. Arkistokuvassa lajin ensimmäiset Hall of Fame -jäsenet. Kuva: salibandy.fi

Suomen Salibandyliitto ry täyttää tänään tiistaina 23.9. 2025 40 vuotta.

Perustajajäseniin kuulunut Pekka Mukkala on muistellut lajin syntyä Suomessa tässä jutussa ja pidemmän kaavan kautta Jari Kinnusen Nostalgiapalojen avausjaksossa, joka julkaistiin tarkalleen viisi vuotta sitten 23.9. 2020. Löydät jakson Spotify-linkin artikkelin lopusta.

Suuremmat juhlat tullaan tiettävästi järjestämään vuoden 2026 MM-kotikisojen yhteydessä.

Näin Mukkala muisteli perustamista Salibandyliiton sivuilla vuonna 2015 liiton täyttäessä 30 vuotta:

Salibandyliiton perustamiskokous pidettiin 23.9.1985 Helsingin yliopiston hallintorakennuksessa Hallituskatu 4:ssä (nykyisessä Yliopistokatu 4:ssä). Toimin kokouksen koollekutsujana ja perustajaseuroina olivat Helsingin Yliopiston Urheiluseura (HYUS), SaPa ry ja Ylhäs ry, joiden puheenjohtajat allekirjoittivat perustamisasiakirjan. Perustajaseuroista Ylhäs oli ainoa lajin erikoisseura tai oikeastaan sählyn erikoisseura. HYUS oli yliopiston eri lajien urheiluseura ja SaPa puolestaan kruununhakalainen jalkapalloseura.

Itse pelasin tuohon aikaan sählyä HYUS:n joukkueessa ja jalkapalloa SaPa:ssa, mikä selittää näiden seurojen osallistumisen perustamiskokoukseen. Salibandy nimenä oli syntynyt edellisenä yönä pohtiessani nimeä uudelle lajille ja aamun tunteina lopulta päädyin suomen kielessä silloin hieman vieraaseen sanayhdistelmään salibandy. Liitolle valittiin hallitus, jonka puheenjohtajana aloitin. Nykyisestä dopingin vastaisesta työstään tunnettu lääkäri Tapio Kallio valittiin myös hallitukseen.

Salibandyliitto ei ollut kuin viisi päivää vanha, kun se kohtasi ensimmäisessä maaottelussa Ruotsin, jolla oli kova halu maaotteluiden pelaamiseen. Syy ei ollut ainoastaan urheilullinen, sillä Ruotsin keskusurheilujärjestö ei antanut lajiliitoille koviin suurta avustusta, jos heillä ei ollut kansainvälistä toimintaa.

Salibandyliitto pelasi maaotteluilla suoraa rahaa Svenska Innebandyförbundetin maaliin ja myös lajin arvostus Ruotsissa kohosi uudelle tasolle. Liittomme hallitus oli tästä kaikesta vielä onnellisen tietämätön, kun pelaajat asettuivat tyytyväisinä Scandicin hotellin huoneisiin. Maajoukkue koostui pääosin HYUS:n pelaajista, jotka olivat päätoimisia opiskelijoita, joten hotellimajoittuminen ei ollut heille aivan jokapäiväistä.

Ensimmäinen maaottelu pelattiin Sollentunassa Tukholman lähellä. Matkalla pelipaikalle joukkueemme pelaajat ihmettelivät bussin takana tulevaan peräkärryä. Perillä kärryn salaisuus selvisi, sillä sieltä kaivettiin esiin salibandykaukalo, jota yksikään suomalainen pelaaja ei ollut koskaan nähnyt. Meidän pelaajien paras ase eli väännöt puolapuiden väliin jääneistä palloista oli täten viety kertaheitolla pois.

Kaukalon pystytys oli kuitenkin mieltä nostattava, sillä ensimmäistä kertaa syntyi pelaajien keskuudessa sellainen tunne, että he olivat siirtymässä todelliseen urheiluun salibandyyn, sählyn pelaamisen sijasta, kun valkea kaukalo loisti hallin valaistuksessa.

Mieltä kuitenkin alensi hieman se, kun erään pelaajamme pelihousut ratkesivat verryttelyssä ja hän joutui käymään pukuhuoneessa hakemaan omat housunsa tilalle. Eka-Marketin alennusmyynnistä ostettujen pelihousun kokoja oli rajallisesti, joten kehonrakennusta harrastavalle pelaajallemme housujen koko oli aivan liian pieni.

Ensimmäinen maaottelu päättyi Suomen 1-13-tappioon, mutta seuraavana päivänä saimme kurottua maalieron 1-5:een, jota voitiin pitää kohtuullisena tappiona. Pekka Kainulainen Synkästä Uhmasta teki molemmat Suomen maalit.

Yhdessä viikossa Salibandyliiton perustamisesta se oli pelannut kaksi maaottelua, mutta sen jälkeen tuli hiljaisempi kausi, koska liitolla oli jäseninä vain kolme seuraa. Rahaakin oli käytössä 450 markkaa eli noin 75 euroa, eikä sillä kovin kummoista toimintaa järjestetty.