Pääkallo.fi

Divarin joukkueiden parhaat pelaajat

#1
FBC Turku:

Jani Hyytiäinen. FBC Turku porskutti syyskauden komeasti, kun joukkueen nimekäs ykköskenttä sai pelata ehjänä kimpassa. Sittemmin Mikko Stenforsin loukkaantuminen näkyi heti kentällisen pelissä, ja joulutauon jälkeen kun Jani Hyytiäinen on pelannut vain parissa pelissä on joukkueen peli ollut aikamoista takalukkoa. Hyytiäisen vahvat tunnetilat vaikuttavat myös omiin pelaajiin uskoa antavasti, ja Hyytiäinen on sarjan parhaita pelaajia hoksaamaan esim vapareista nopeita poikkisyöttömahdollisuuksia ja on maalin edessä ilmapalloissa kova. Hyytiäinen osaa olla myöskin sopivasti rottamainen, ilman että hän istuu siitä jäähyllä. Hyytiäinen ei myöskään kaihda keinoja lämmittää vastustajia, eli on aika kokonaisvaltainen paketti. Lievä hitaus ei tällä tasolla haittaa yhtään.

Loviisan Tor:

Andreas Hietala. Iki-tor Hietala vaan jaksaa painaa. Hietala on valmentajan unelmapelaaja, sillä harvalla koutsilla on käytössä näin monipuolista pelaajaa. Pelipaikka kuin paikka käy, ja Hietalaa voidaan käyttää välillä ihan vastustajan mukaan hyökkäyksen juonikkaana syöttelijänä tai alimpana jakajana jossa Hietalasta huokuu itsevarmuus. Ylivoimapelissä Hietalan juonikkuus pääsee oikeuksiinsa , kun kentälle avautuu tilaa. Lisäksi Hietalan pallonmenetykset ovat ihan minimissä, kokemus näkyy hienona pallovarmuutena. Hietalan kokemus myöskin auttaa kevään kovissa peleissä, sillä hän on näihin kinkereihin jo tottunut. Ainut pikku miinus on Hietalan lievä kiltteys, joten hänen tasapainoaan voi koittaa heikentää laittamalla sopivan rottamainen pelaaja "päällystakiksi". Loviisan timantti, ilman muuta.

Rangers:

Samuli Alaluusua. Joukkueessa on paljon hyviä pelaajia, mutta Alaluusuan peliä kun katsoo hetken, huomaa että kyseessä on joukkueen pelillinen johtaja. Alaluusua ei pakene vastuuta, vaan ottaa sitä. Paljon samaa johtajuutta kuin esim aikanaan Kovjoki Blue Fox- ikoni Jori Isomäessä. Vakuuttavan rauhallinen peliä rakentaessaan, ja lähes jokainen ratkaisu vie peliä eteenpäin, ja onnistumisprosentti pelin eteenpäin viemisessä kovaa luokkaa. Löytää myöskin peliälyllään poikkisyötöt mainiosti, ja osaa peittää syöttösuuntansa loppuun saakka. Myös Alaluusuan laukaus lähtee tarvittaessa kovaa, joten monipuolisuutensa ansiosta ylivoimainen ykkös-Ranger koska miehestä on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Melkein liian hyvä divariin, hyvin lähellä sarjan parhaan pelaajan titteliä allekirjoittaneen mielestä.

Tiikerit:

Joakim Lund. Nuori Lund ei hyydy, vaan on parantanut kevätkaudelle edelleen. Osaa hakeutua keskelle tekopaikkoihin niin jäätävän ja helpon näköisesti, ettei onnistu ihan joka ukolta. Laukaus on vaarallinen, ja sen vaarallisuutta korostaa se- että veto on monipuolinen: välillä kova ja välillä tarkka. Todella monipuolinen laukoja, mutta ei kuitenkaan pelkkä maalintekijä. Lundin eduksi laskettakoon myös se, että hän ei kerää pistesaldojaan valtaosin sarjan alemman kastin joukkueita vastaan, vaan onnistuu yhtä hyvällä prosentilla myös sarjan kärkijoukkueita vastaan. Ansaitusti palkittu kaksi kertaa divarin kuukauden pelaajana. Jos liigahuhut pitävät paikkansa, on Tiikereillä iso työ löytää edes puoliksi näin kovan luokan paikkaaja.

ÅIF:

Kasper Tähkä. Loviisan nutun tälle vuodelle Sipooseen vaihtanut Tähkä on käsistään maaginen. ÅIF:lta on puuttunut juuri Tähkän kaltaisia pelaajia, nuoria- eteenpäinmeneviä ja ennenkaikkea Tähkä on tuonut ÅIF- puolustukseen taitoa ja leveyttä . Tähkä pystyy tarvittaessa pelaamaan isoja minuutteja, ja silti pystyy jalalla sekä mailaharhautuksilla kiertämään vastustajan karvaajat pelottavan helposti. Tähkää on myöskin hyvin vaikea saada mottiin, sillä liike jatkuu aina vaan pienessäkin tilassa. Myöskin rankkarit uppoavat hyvällä prosentilla. Tähkä on päässyt hyvin sisään ÅIF - ryhmään, ja näyttää viihtyvän joukkueessa. Joskus ihmetyttää vastustajien karvaustaktiikka, eli tuntuu että moni joukkue pyrkii antamaan Tähkälle kovaa painetta. Tämä on usein iso virhe, ja se avaa sarjan yhdelle parhaista vastahyökkäysjoukkueista tuntuvan lisäedun.

NST:

Jarkko Nurmela. Nurmela tuli kesken kauden takaisin NST-paitaan, ja joukkueen täydellinen profiilinnosto henkilöityy pitkälti tähän mieheen. Syksyn Lappeenrantalais-ryhmän esityksiä Seppo Talo aiemmin ei juuri kehunut, mutta Nurmela on nimenomaan omien hyvien esityksien päälle nostanut nuorien Ere Laitimon ja Juuso Kekin tasoa. Tämä on syy siihen miksi NST:n pistepussi on alkanut karttua, ja joukkue kamppailee jopa playoffien kotiedusta. Seppo nostaa käden pystyyn virhearvion merkiksi, NST ansaitsee paikkansa playoffissa, eikä vähiten Nurmelan paluun vuoksi. NST:ssä on paljon pelaajia jotka ovat taitavia kovien poikkisyöttöjen antajia, ja Nurmela on yksi heistä. Hän on kokonaisvaltainen pelaaja, ja siksi vaikeampi pideltävä kuin sellainen pelaaja joka on profiloitunut joko vain maalintekijäksi tai syöttelijäksi.

LNM:

Aki Karjalainen. Jos unohdetaan ennen joulutaukoa olleet LNM:n kotiottelut O2:sta ja Rangersia vastaan niin LNM:n päästetyt maalit sarake olisi 22 kihausta pienempi. Joukkue on pystynyt pitämään vastustajat muita joukkueita useammin pienissä lukemissa, ja se on myös hyvän maalivahtipelin ansiota. Karjalainen on erinomainen maalivahti joka antaa Niittareille mahdollisuuden taistella voitosta aina. Lisäksi kun joukkueen hyökkäyspää on erittäin tasainen, niin valinta on helppo suunnata kohti omaa maalia. Karjalainen on lisäksi vielä nuori maalivahti, joka kehittyy edelleen ja hänen paras pelinsä on vielä edessäpäin.
Karjalaisen varmuus auttaa joukkuetta menestymään välillä myös vaikeissa vieraspeleissä, hän on sarjan ehdottomasti parhaita maalivahteja.

M-Team.

Janne Makkonen. Ikinuori Janne Makkonen jaksaa painaa Tiimin hyökkäyksessä. Makkonen pitelee tutkaparinsa Antti Itkosen kanssa Meikkua playoff-viivan yläpuolella lähes kahdestaan. Valinta kohdistuu näiden kahden herran keskinäisessä vertailussa Makkoseen juuri "kylmemmän pään" vuoksi. Makkonen on taitojensa lisäksi myös todellinen herrasmiespelaaja, jonka näkee harvoin räyhäämässä tuomareille. Makkonen osaa maalinteon lisäksi olla myös erittäin juonikas syöttäjä, ja ylivoimapeliä ei M-Teamille juurikaan kannata tarjoilla tämän herran olemassaolon vuoksi. Makkonen on myöskin siitä harvinainen pelaaja, että hän hyvin harvoin jää divarin ottelussa ilman tehopisteitä, tasaisuus kuuluu tämän herran adjektiiveihin ilman muuta. Makkonen ei ole sarjan nopeimpia, mutta laukaukset jäävät silti harvoin peittoon, siitä iso sulka hattuun.

O2:

Iiro Kinnunen. Kinnusen tehot olivat syyskaudella odotuksiin nähden hieman piipussa, mutta kevätkaudella Kinnunen on rallatellut vanhaan malliin. Kinnunen on ottanut oman paikkansa Amppari-ryhmän pistepörssin liiderinä, ja ollut suurimmassa roolissa kun 02 on ruvennut napsimaan kevätkaudella isoja voittoja.
Kinnunen on O2:sen ainoita pelaajia, joilta voi odottaa realistisesti 3-5 pisteen iltaa yhdessä pelissä, ja se tekee hänestä joukkueelleen kultakimpaleen. Isotehoisia iltoja usein viettäviä hyökkääjiä 02:selta puuttuu, mutta Kinnunen on tässä tärkeä poikkeus. Jos Kinnusen rinnalle saataisiin vaikkapa joku muu tämän listan pelaaja, Kinnunen pystyisi parantamaan tehojaan vielä reilustikin nykytilanteesta.

Merikoski SBT:

Mika Heiskanen. Moni voisi tässä nähdä myöskin Vesa Heikkisen nimen, mutta Heiskasen kokonaispelaaminen on hieman allekirjoittaneen mielestä Heikkistä edellä- joskin vain hyvin marginaalisesti. Siinä missä Heikkinen profiloituu erittäin kovana ja juonikkaana syöttelijänä, Heiskanen on timanttia kaikilla osa-alueilla. Heiskanen on erittäin nopea, ja osaa peittää syöttönsä erittäin hyvin sekä myöskin laukoo kantista tulisesti. Ylivoimalla sarjan parhaita pelaajia juuri sen vuoksi, että jos puolustaja lähtee ottamaan kantin pois- Heiskasella on kyky kääntää oikealta kenttäpuoliskolta lähtevä kantti juonikkaaksi poikkisyötöksi takaisin oikealle laidalle (usein Vesa Heikkiselle) jos tila vedolle ei aukene, ja tehdä puolustavan pelaajan työ tätä kautta erittäin vaikeaksi. Ainut lääke tähän lienee se, että Heiskasen kanttia peittää tarpeeksi nopea ja ulottuva pelaaja, ja kun kantti lähtee niin alivoimanelikko ennakoi myös Heikkisen mahdollisena piilosyöttösuuntana ja riskillä jätetään muut pelaajat vähemmälle huomiolle, sillä heidän kätisyytensä eivät tässä formissa ole enää niin suurena vaarana ainakaan suoraa laukausta ajatellen.

EV Akatemia:

Miikka Martikainen. Martikainen oli jo viime kaudella Miikka Kareisen kanssa Akatemian parhaimmistoa. Martikainen on kokeneempaa Akatemia-kalustoa ja pystyy tekemään pisteitä divarissa tasaiseen tahtiin. Martikainen löytää myöskin ylivoimapelissä sävelen etenkin Lauri Laineen kanssa, joka hiipii keskustaa kohti Martikaisen antaessa laidalta ovelia syöttöjä keskelle pieneen tilaan. Martikainen on myöskin fyysisesti Akateemikkojen parhaimmistoa, joukkueesta uupuu kokoa sekä isähahmoutta, ja sitä Martikainen pystyy tarjoamaan. Martikainen kärsii siitä, että ErVi Akatemian kokoonpano elää niin paljon, hän on niitä harvoja jotka ovat paikalla joka ikinen ilta- mutta kysymys kuuluu miten löytää yhteinen sävel kun pelikaverit ympärillä muuttuvat usein.

Josba:

Eetu Lehtiniemi. Josban valopilkkuina ovat tuikkineet Lehtiniemen veljekset, joita ei voi Josban alakulosta syyttää. Lehtiniemi menee ennakkoluulottomasti ja rohkeasti pieneen tilaan, ja on yllättävän röyhkeä kokoonsa nähden. Plusmiinustilasto kertoo, että Lehtiniemeen Josba ei ole tällä kaudella kaatunut, saldot reippaasti plussan puolella. Maalejakin on syntynyt jonkin verran, joskin joukkue on pelannut aika ailahtelevasti joten supertehoihin ei ole yltänyt juurikaan kukaan. Lehtiniemi on ehdottomasti yksi niistä Josban pelaajista joihin katseet kääntyvät, nyt kun sarjapaikka on liipasimella. Lehtiniemeltä uupuu kuitenkin vielä toistaiseksi kyky viettää esim 4-5 tehopisteen iltaa usein, toisin kuin useiden tällä palstalla esiintyvien muiden joukkueiden pelaajien erikoisominaisuus on. Syyskauden röyhkeiden otteiden on nyt syytä jatkua kun pelataan isoista asioista.

NJ:

Hannu Palomäki. Kiistaton kuningas tämän kauden Jymyssä. Tuli talkoisiin mukaan kun tilanne oli jo epätoivoinen ja näytti että NJ valuu vääjäämättä karsintoihin. Palomäki nostaa joukkueen tasoa kymmenen pykälää mukana ollessaan, ja pystyy ratkaisuihin. Lisäksi Palomäki on hieman Jani Hyytiäismäinen siinä mielessä, että hän pystyy tunnetiloillaan (esim. tuuletukset) saamaan joukkuekavereille hengen päälle. Tälläiset pelaajat ovat sarjassa kuin sarjassa erittäin harvassa, Palomäki tekee ketjukavereistaan huomattavasti parempia pelimanneja. Jos Palle olisi pelannut koko kauden, uskallan väittää että NJ olisi playoff-kamaa. Hattu päästä, kova pelimies.

Salba:

Veli Peltonen. Vaikka Peltosen plusmiinus on häkellyttävän heikossa hapessa, Peltosen peliesitykset ovat kuitenkin aina tasaisen varmoja ja vaarallista suorittamista. Peltosen röyhkeys ja liigakokemus näkyy, mutta monesti paljon hittiä ottavassa joukkueessa kärkipelaajien plusmiinustilastot valuvat pakkaselle kaikesta huolimatta. Tähän kierteeseen johtaa iso vastuu, ja Peltonen joutuu monesti kentälle väsyneenäkin kantamaan vastuuta. Peltonen osaa myöskin erinomaisesti "filmaamisen" jalon taidon, hän saa paljon rangaistuksia vastustajille pelitavallaan. Peltonen laittaa kroppansa likoon uhrautuvalla ja näkyvällä tavalla, ja on valmis ottamaan myöskin iskuja vastaan. Peltonen on divariin erittäin hyvä pelaaja, saa nähdä onko ensi kauden osoite FBC Turku?
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
683
#3
Josballahan olisi niitä liiga aikojen ihan huippuvuosien pelaajia periaatteessa, jotka silloin olivat nuorimpia, olisivat nytkin vielä alle 40-vuotiaita eli periaatteessa siellä parhaat lopettaneet tai organisaatio ei hyödyntänyt heitä eli ehkä parhaat siellä reservissä, jotka tekisivät ne 4-5 pistettä per peli tai muuten pelin kulkua helpottaisivat tekemisillään.
 
#4
LNM:

Aki Karjalainen. Jos unohdetaan ennen joulutaukoa olleet LNM:n kotiottelut O2:sta ja Rangersia vastaan niin LNM:n päästetyt maalit sarake olisi 22 kihausta pienempi.
Kun puhutaan Karjalaisesta, niin todellakin kannattaa unohtaa nuo pelit, koska ne taitavat olla ainoat LNM:n pelit, joissa hän ei ole pelannut maalissa.
 
Viestejä
683
#5
Loviisassa myös Tatu Könönen mielenkiintoinen siitä ettei Josbaan tainnut enää muutama kausi sitten mahtua, kun heillä oli nuorennus linjaus. Pelasi Lebassa silloin, mutta nyt näyttänyt Loviisassa mihin pystyy. En tiedä miten Josba toisella strategialla silloin olisiko jopa liiganousu ollut mahdollinen?
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.