Muutamaa joukkuetta läheltä seuranneena läpi tämän karsintarumban C2-ikäisistä A-ikäisiin, niin mielestäni selkeä parannus olisi esim. lyhyet yksinkertaiset ylialueelliset sarjat syksyllä. Näistä sitten SM-sarjaan tai divariin. Tämä olisi parempi vaihtoehto ainakin C-ikäisille kuin yhden tai kahden viikonlopun lyhyet pelit, joilla ratkaistaan koko kauden sarjapaikka. Se on tietysti toinen keskustelu, pitäisikö C2-ikäisten edes pelata koko kautta kestävää valtakunnallista sarjaa vai olisiko pelkät valtakunnalliset, keväiset loppuhuipentumat riittävät. Näinhän taitaa tämän ikäiset Ruotsissa pelata.
B-ikäluokassa myös kauden kahtia jakaminen voisi olla hyvä vaihtoehto. Tätähän ehdotettiinkin tuolla B-junnujen SM-karsintaketjussa. Tähän voisi yhdistää vaikka periytyvän sarjapaikan. Kauden puolessa välissä esim. SM-sarjan neljä alinta alas ja divarista ylös, joko suoraan tai pelaamalla keskenään. Voisiko tähän yhdistää myös aluesarjojen ykkösille mahdollisuus päästä divariin kauden toiselle puolikkaalle? Näin sarjoihin tulisi vaihtuvuutta, ei tarvitsisi koko kautta samojen vastustajien kanssa pelata. Isommalle joukkuemäärälle saataisiin myös omalle tasolle sopivia pelejä. Ehkä myös C-ikäisillä kauden jakaminen syys- ja kevätkauteen voisi olla hyvä ratkaisu.
Yksi suurimpia ongelmia elokuisissa karsinnoissa on niiden vaikutus junioripelaajien kauden pituuteen ja vuosittaisiin treenimääriin. Tässä on varmasti eroja seurojen ja joukkueiden välillä, mutta pahimillaan saattaa olla keväällä vain muutama viikko vapaata kauden jälkeen ja sitten aloitetaan valmistautuminen seuraaviin karsintoihin. Kesällä sitten lisäksi joku viikko omatoimista harjoittelua, muuten mennään 3-4 treeniä viikossa läpi vuoden. Kuitenkin myös sekä fyysinen että henkinen lepo olisi tärkeää nuorille, kasvaville pelaajille. Maltti olisi valttia tässäkin, kiire ei ole mihinkään.
Aikamoisella aasinsillalla vedit junnusalibandyyn liittyvään keskusteluun vasemmisto-kokoomus vastakkainasettelun.