Osuvasti kirjoitettu. Olen pitkään ollut sitä mieltä, ettei sääntöjä pidä muuttaa sen takia, että sillä houkuteltaisiin enemmän katsojia paikalle. Saadaanko sääntöjä muuttamalla yhtäkään katsojaa lisää. Valistunut arvaukseni on ettei saada.
Laji on muuttunut vuosien aikana taktisemmaksi ja raikkaalla Coast2Coast -pelillä voi yksittäisiä otteluja voittaa, muttei mestaruuksia. Salibandypelin evoluutio on vienyt tilanteen tähän, että jotkut joukkueet hinkkaa alakolmiossa ja peli saattaa olla tylsää. Mielestäni on ihan normaalia joukkueurheilussa, että pelejä voi voittaa monella eri pelityylillä. Näkisin sen lajin rikkautena. Voitte käydä kysymässä liigavalmentajilta tai vaikka Jussilan Esalta, miten siinä käy jos aletaan kolmella miehellä karvaamaan hyökkäysalueella maalin takana. Tai kannattaako joka tilanteessa hakee nopeata vastahyökkäystä puolustamisen kustannuksella. Jokainen meistä voi opiskella ammattivalmentajaksi salibandyssä ja alkaa toteuttamaan pelillisiä ajatuksiaan, jos kokee, että laji on ajautumassa pelitavan takia kriisiin.
Näkisin ongelman olevan siinä, että lajipiireissä, kv- ja kansalliset liitot mukaan lukien on epäonnistuttu pahasti markkinoinnissa. Salibandyn mm-kisat lajin huipputuotteena ei vedä katsojia ja tapahtuma on epäonnistunut, koska lipun hinnat ja huono mainonta. Samaa voi sanoa monen liigaseuran osalta. Todennäköisesti ei kaikilta osin kyetä kilpailemaan ottelutapahtumien toteutuksessa isompien lajien kanssa, mutta aika monella seuran ottelutapahtuma on raikas tuulahdus kahdeksankymmentä luvulta mukaanluettuna hallimakkarat.
Olen samaa mieltä
@joelsiltanen kanssa, että syylliset katsojamäärän vähyyteen löytyy niistä samoista henkilöistä, jotka ajavat sääntöihin muutoksia. Ei ole mahdollista nopealla aikataululla luoda hokkuspokkus sääntömuutosta, jolla väki saadaan salibandyä katsomaan. Näkisin, että tässä ajassa on hallinnon ja markkinoinnin aika lyödä kroppaa likoon, jotta väki löytää halleille.
paakallo.fi
