Tässäpä alkuun TOP3. TPS mielestäni oletusarvoisesti selkeä finaalijoukkue. PSS ja Classic kisaavat toisesta paikasta.
1. TPS
Mestari lähtee kauteen ennakkosuosikkina. Pelasi viime kaudella tärkeimmät ottelunsa pääsääntöisesti kahdella viisikolla, koska päävalmentajan mukaan laatu ei riittänyt lopussa ryhmässä. Joukkueen rosteriin on sittemmin haalittu peräti 24 (!) kenttäpelaajaa, joten tuosta joukosta voisi kuvitella löytyvän nyt kolmen pelaavan ketjun verran kyvykkäitä pelaajia.
Hyökkäysosasto on erittäin vahva: Nordlund, L.Rantanen, Saario, Leino, Höynälä ja O.Pietilä ovat pelaajia, joiden voisi olettaa pelaavan säännöllisesti, ja niin paljon kuin jaksavat. Loput yhdeksän (9) hyökkääjistä taistelee sitten lopuista kolmesta pelipaikasta. Ei tarvinne kummoinen oraakkeli olla ennustaessaan, että joillekuille voi kauden aikana tulla paha mieli, sillä haasteellista tulee olla löytää riittävästi peliaikaa kaikille.
Puolustusosasto tilanne on stabiilimbi; N.Rantanen, E.Pietilä, Leminen, Virta, Maikola pitäisi olla vakikalustoa, ja loput neljä (4) Suomela, Niemi, Kaasalainen ja Siirilä rotatoi.
Maalivahtiosastollakin tilanne on selkeä; Vuorela pelaa lähtökohtaisesti aina, ja muut käy stunttaamassa tarvittaessa.
Rosteri on nyt niin syvä ja leveä, että muu kuin finaalipaikka olisi tälle joukkueelle totaalinen epäonnistuminen. Tämän junan voi mielestäni suistaa raiteiltaan ainoastaan sisältäpäin - jos pelaajien tyytymättömyys alkaa syödä yhteishenkeä.
TOP6:
Vuorela (mv)
N.Rantanen - E.Pietilä
Nordlund - Saario - L.Rantanen
Arvio: varma finaalijoukkue
2. PSS
Porvoossa puhaltaa muutoksen tuulet moniltakin osin; merkittävin on luonnollisesti päävalmentajavaihdos Jukka Kouvalaisen siirryttyä sapaattivapaalle. Valmentajamarkkinat ovat olleet jo pidemmän aikaa sen verran kuivat, että PSS päätyi nostamaan päävalmentajaksi Kouvalaisen apuna toimineen Tiia Ukkosen. Aika näyttää tuoko tämä valinta joukkueen pelaamiseen ja toimintaan jatkuvuutta vai uudistusta. Joka tapauksessa jonkinlaisen kysymysmerkin valmentajavaihdos aina luo - niin myös tällä kertaa.
PSS julkaisi joukkueensa Instagramissa heinäkuussa; julkaisussa suurimman huomion kiinnitti pelaajien määrä - joukkueella oli tuolloin kasassa sopimuksia 9 hyökkääjän, 7 puolustajan sekä 2 maalivahdin kanssa. En tiedä asian taustoja, mutta PSS:n kannalta huolestuttavaa on mielestäni se, että joukkueen perälauta on alkanut vuotamaan nuorison osalta; Kalpana Tarvainen lähti vuosi sitten, nyt vuorossa olivat Taimi Mikkola, U19-naisten maailmanmestari Alisa Kettunen sekä nykyisessä U19-naisten maajoukkueessa pelaava Aada Heikkinen. Etenkin kaksi viimeksi mainittua olisivat tuoneet tärkeää leveyttä kokoonpanoon.
Terävyyttä kokoonpanossa toki on sen verran, että PSS tulee samaan kaksi erittäin tulivoimaista ketjua kasaan, mikäli mahdollisia poissaoloja (loukit, korona jne.) ei suuremmin tule. Kolmas kenttä jää täydelläkin rosterilla sarjan taso nähden heikommaksi - mahdolliset poissaolot luonnollisesti heikentäisi sitä entisestään.
PSS:ää ei sovi kuitenkaan missään nimessä aliarvioida. Joukkueella on riveissään Holmbergien, Sundströmin, Westerlundin, Lampisen ja Mannisen kaltaisia "tähtipelaajia", jotka tekee joukkueesta edelleen yhden sarjan vahvimmista.
Päävalmentajavaihdos sekä rosterin kapeus jättävät tällä hetkellä sen verran kysymysmerkkejä ilmaan, ettei PSS ole omasta mielestäni tähän sarjaan ennakkosuosikki vaan haastaja.
TOP6:
Salo (mv)
Lampinen - Manninen
F.Holmberg - Sundström - Westerlund
Arvio: potentiaalinen finaalijoukkue
3. CLASSIC
Kausilla 2007-2018 11 vuotta putkeen mitaleilla (8 kultaa, 3 hopeaa) olleen Naisten Salibandyliigan kestomenestyjän viime vuodet ovat olleet laihoja. Ulkopuolisen silmin on näyttänyt siltä, että organisaation panostukset ovat kohdistuneet pääsääntöisesti miesten edustusurheiluun, ja naiset ovat jääneet vähemmälle. Viime kausien rosterit ovat olleet suhteellisen kapeita, ja valmentajiakin on tullut ja mennyt vuoron perään. Jatkuvuus sekä selkeät satsaukset joukkueeseen ovat jääneet puuttumaan.
Tuleva kauden rakennus näyttäisi kuitenkin kääntävän joukkueen kurssia. Joukkue on vahvistunut kevään ja kesän aikana merkittävästi - kiitos etenkin naapuri Kooveen sekoilujen.
Maalivahtiosasto on tulevalla kaudella erittäin vahva: joukkueen haaviin tarttui yksi sarjan parhaista maalivahdeista, U19-naiset maailmanmestaruuteen torjunut Juulia Kataja (Steelers). Häntä kirittämään saapui naisten maajoukkueen harjoitusringissäkin nähty Noora Laakso (Koovee).
Kenttäpelaajien osalta joukkueen materiaali oli jo viime kaudella suhteellisen terävä, joskin kapea. Tulevaksi kaudeksi joukkue vahvistuu merkittävästi, kun joukkueeseen ovat siirtyneet mm. naisten maajoukkuerinkiin kuuluvat Elli Kylmäluoma (Koovee) ja Veera Vilenius (Koovee). Uusina kasvoina leveyttä rosteriin tuovat puolestaan Mila Manninen (Koovee), Sofia Sinkko (Koovee) sekä Sofia Lahti (Blue Fox). Omista junioreista mukaan on nostettu myös U19-leireillä mukana ollut Ida Kattilakoski.
Edellä mainittujen siirtojen myötä Classic tulee samaan tulevalla kaudella kasaan kolme laadukasta kentällistä, jonka lisäksi maalinsuulta löytyy yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Lähtökohdat ovat siis jopa erinomaiset.
Classicin osalta isoin kysymysmerkki osoitettakoot penkin taakse, sillä joukkue on saanut kaikessa hiljaisuudessa uudeksi päävalmentajakseen liigatasolla (toistaiseksi) nimettömän Jarkko Rinteen. Classicin uutisessa kuitenkin kerrotaan, että Rinne on valmentanut Classicissa tyttöjunioreita lähes kymmenvuoden ajan, joten tältä osin seura tietänee mitä valinnalla saa. Rinne puolestaan pääsee aloittamaan liigavalmentajauransa varsin mukavissa merkeissä, sillä joukkueen rosterista mahdollinen menestyminen ei pitäisi jäädä kiinni.
TOP6:
Kataja (mv)
Laitila - Jokinen
Pöllänen - Hämäläinen - Vilenius
Arvio: potentiaalinen finaalijoukkue
Muut joukkuearviot tulossa omalta osaltani myöhemmin.
Jatketaan kahdella seuraavalla.
4. Rankat Ankat (SSRA)
Ankkalinnaa voi hyvinkin kutsua F-liigan naisten sarjan väriläiskäksi, sillä sen verran paljon on Oulussakin viime vuosina tapahtunut ja sekoiltu. Toki jos oululaisen naissalibandyn historiaa katsoo pidemmällä aikavälillä, niin sekoilu ja dramaattiset juonenkäänteet tuntuvat kuuluvan oululaisen naissalibandyn perinteisiin.
Kauden 2020/2021 tapahtumat olivat kuitenkin niin poikkeuksellisia, että mainittakoot ne vielä tässäkin yhteydessä; joukkue oli pelannut seurahistoriansa parhaan runkosarjan, sijoituttuaan sijalle 2. tasapistein runkosarjan voittaneen SB-Pron kanssa. Puolivälierissä EräViikingit oli vastaantulija, Ankkojen viedessä sarjan voitoin 3-1 ja maalierolla 34-19. Välierissä vastaan tuli PSS. Kotietu sarjassa oli Ankoilla, ja voitot kahden pelatun ottelun jälkeen olivat 1-1. Sitten tapahtui jotain mystistä ja ulkopuolisen silmiin täysin käsittämätöntä; päävalmentaja Petri Turunen sai potkut. Syiksi kerrottiin joukkueen ja päävalmentajan näkemyserot pelitavallisista sekä valmennuksellisista asioista. Tilastojen valossa sekä joukkueen peliesitysten perusteella tämä oli täysin absurdi peruste, sillä joukkue pelasi seurahistorian parasta peliään, ja oli matkalla jopa mestaruuteen saakka. Todelliset syyt jäivät tuolloin piiloon, eikä niitä ole kerrottu julkisuuteen tähänkään päivään mennessä. Sisäpiiristä kantautuneiden
huhujen (uskoo ken tahtoo) mukaan Turusen potkut olivat sinällään pienen, mutta sitäkin vaikuttavamman pelaajajoukon masinoimat, ja liittyivät pitkälti henkilökemioihin. Valtaosalla joukkueen pelaajista ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, eikä valittamista.
Mikäli nämä huhut pitävät sellaisenaan paikkaansa, osoitti tämäkin tapaus jälleen kerran sen, millaista vaikutusvaltaa yksittäinen pelaajaa / yksittäiset pelaajat voivat parhaimmillaan/pahimmillaan joukkueurheilussa käyttää. Ja kuinka tuhoisat seuraukset sillä voi olla koko joukkueen menestymisen kannalta. Ankkojen tapauksessa se tarkoitti mestaruushaaveiden lipeämistä käsistä, sillä joukkue hävisi sarjan PSS:lle lopulta 1-4. Joukkue sai kuitenkin pientä lohtua kaudelleen voittamalla pronssiottelussa Classicin.
Kauden päätyttyä
huhutut "kapinakenraalit" poistuivat vihreimmille niityille ja korkeammille alpeille, jonka myötä tilanne Ankkalinnassa jossain määrin rauhoittui - haasteet kuitenkin jatkuivat tai paremminkin muuttivat muotoaan, sillä kapinakenraalien lisäksi joukkueesta lähti myös muutamia muita avainpelaajia. Ja kun Ouluun ei tällä(kään) kertaa löytynyt ulkopuolelta tulijoita, oli joukkue osittain hallitsemattoman nuorennusleikkauksen edessä. Kaudesta 2021/2022 muodostuikin Ankoille jälleen yksi selviytymistaistelu, sillä etenkin kauden alku oli vaikea; nuori joukkue hävisi 8 ensimmäistä otteluaan, ensimmäinen sarjapisteen jäädessä sarjataulukkoon vasta marraskuussa. Joukkue kuitenkin onnistui keräämään loppukaudesta tarvittavan määrän pisteitä, ja väisti sen myötä jumbosijan, välttäen näin kohtaamisen SaiPan kanssa pudotuspelikarsinnoissa. SaiPaa merkittävästi heikompi Helsinki United kaatui lopulta selkeästi voitoin 4-1, jonka myötä Ankat saavutti kauden tavoitteensa varmistamalla paikkansa tasolohko A:ssa myös kaudelle 2022/2023. Tämä oli nuorelta joukkueelta erinomainen suoritus.
Kaudelle 2022/2023 joukkue lähtee varsin mielenkiintoisista asetelmista. Joukkueen päävalmentajaksi on nimetty kokenut kehäkettu Seppo Pulkkinen. Pulkkinen tunnetaan hyvänä tarinoijana, joukkueen virittäjänä ja tiiminjohtajana, mutta itse lajiosaaminen on kuulemani mukaan hänen heikkoutensa. Tätä puutetta on aiemmilla kausilla menestyksekkäästi kompensoinut esimerkiksi Jyri Korsman Happeessa, ja Janne Kainulainen Australian maajoukkueessa. O2-Jyväskylän naisten edustusjoukkueessa vastaava tuki oli puutteellista, jonka myötä (mitä ilmeisemmin) tuloskin jäi laihaksi. Viimeisin kahdeksi vuodeksi solmittu valmennuspesti sveitsiläisen Unihockey Berner Oberlandin kanssa päättyi puolestaan ennenaikaisesti jo 8 pelatun ottelun jälkeen. Tuolloin kymmenen joukkueen sarjassa 8.sijalle olleen seuran tiedotteessa annettiin ymmärtää, että seuran ja Pulkkisen yhteiset odotukset eivät täyttyneet. Johtuiko tämä(kin) nimenomaan tuosta väitetystä Pulkkisen heikkoudesta - sitä ei tarina kerro. Ankoissa Pulkkinen saa joka tapauksessa avukseen Jani Lipsasen, jolla CV ainakin on kunnossa; miesten Divaria Welhoissa ja SB Vaasassa, sekä miesten Salibandyliigaa OLS:ssa valmentanut Lipsanen tuonee tarvittavaa lajiosaamista pöytään. Lipsasen osalta jonkinlaisia kysymysmerkkejä ilmaan jätti nimitysvaiheessa hänen ajankäyttönsä, sillä päätyönään OLS:in lajivastaavan tehtäviä hoitanut Lipsanen toimii sillä (ja vielä tälläkin) hetkellä myös U19-naisten päävalmentajana. Salibandyliitto teki kuitenkin päätöksen olla jatkamatta tuota pestiä, joten Lipsanen vapautuu täysin OLS:in ja Ankkojen käyttöön tulevien U19 MM-kisojen jälkeen. Lipsasella on myös aiempaa kokemusta naisten liigajoukkueen valmentamisesta Kajaanin Papasissa, joten tältäkin osin tarvittavaa tietotaitoa pitäisi takataskussa olla. Ainakin paperilla Pulkkinen & Lipsanen kombolla pitäisi olla varsin selkeä työnjako, jonka voisi olettaa myös toimivan.
Joukkueen pelaajajulkistukset alkoivat näyttävästi jo maaliskuussa, kun joukkue toivotti tervetulleeksi takaisin jo lähes kulttipelaajien asemaan nousseen Niemelöiden trion.
Huhujen mukaan Niemelöillä on ollut myös merkittävä myötävaikutus Pulkkisen valinnassa ja nimityksessä. Tästä kielii myös H.Niemelän antaman kommentit pelaajasopimuksen julkistuksen yhteydessä. Voitanee siis olettaa, että myös valmennusjohto saa luottamuksen ja työrauhan, eikä uusia skandaaleita tulla tulevalla kaudella näkemään.
Niemelöiden sopimusten julkaisua seurasi sveitsiläisen Annique Meyerin sopimus. Tämän jälkeen pelaajauutiset kuitenkin tyssäsivät aina kesäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen someen on tipahdellut yhteensä 14 jatkosopimusta. Oletettavaa on, että sopimuksia on vielä lisää manageri Laukon piirongin laatikossa, sillä julkistettujen sopimusten joukosta uupuvat mm. viime kauden kärkipelaajien Liinu Koiviston sekä Sanni Uimarihuhdan sopimukset, jotka ovat oletettavasti Oulussa jatkamassa.
Ankkojen todellista iskukykyä onkin tässä kohtaa vielä hieman haasteellista arvioida, kun kaikki kortit eivät ole viedä pöydällä. Se on kuitenkin selvää, että joukkueen lähtökohdat ovat alkavaan kauteen merkittävästi edellistä paremmat. Maajoukkueen vakiokasvoksi noussut Hanna Niemelä on pelitaitojensa myötä todella merkittävä vahvistus Ankoille. Samaa voidaan sanoa maalivahti Flavia Niemelästä. Jos/kun Koivisto ja Uimarihuhta jatkavat joukkueessa, on Ankoilla riittävästi tulivoimaa pelata itsensä vahvempaan keskikastiin, ja kiusata myös kärkijoukkueita.
TOP6
F.Niemelä
Baer - ? (vaikea sanoa kuka)
H.Niemelä - Uimarihuhta (?) - Koivisto (?)
Arvio: sijat 4-5 (mutta ei asiaa mitaleille, ellei saa merkittäviä vahvistuksia)
5. EräViikingit
"Tahdomme olla salibandyn ensimmäinen Real Madrid tai Barcelona." Näistä kuuluisista Kurt Westerlundin sanoista on kulunut reilu 6 vuotta, mutta vielä ei ole EräViikinkien meno siltä näyttänyt - tuloksena ainoastaan kaksi pronssimitalia edellisen kuuden kauden aikana. Mukaan on mahtunut myös jos jonkinlaista sekoilua, jonka seurauksena joukkue kävi jopa yhden yläriman päässä putoamisesta tasolohko B:hen kaudella 2020/2021.
Kaudelle 2021/2022 seura teki ryhtiliikkeen, ja vahvisti merkittävästi joukkuettaan; tuolloin joukkueeseen liittyivät mm. naisten maajoukkueen vakiokalustoon kuuluneet Daniela Westerlund sekä Trine Sällström, joiden lisäksi rosteriin tuli leveyttä myös muiden aikuispelaajien osalta. Tuloksena nappisuoritus, joka päättyi seurahistorian toisiin pronssimitaleihin.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että yhden onnistuneen kauden jälkeen ErVin kurssi on jälleen lähtemässä laskuun, sillä joukkueen pukuhuoneen ovi on käynyt varsin dramaattisesti ulospäin; lähtijöiden joukossa mm. koko liigan kolmanneksi paras maalintekijä Sofia Mittentag (21+7), joukkueen kapteeni ja maajoukkueen vakiokalustoa oleva Daniela Westerlund (10+14) sekä runkosarjassa koko liigan toiseksi parhaalla torjuntaprosentilla torjunut Laura Loisa (81,08%). Edellä mainittujen "tähtipelaajien" lisäksi joukkue menetti mm. myös aina niin tärkeää leveyttä rosteriin tuoneet Jenni Rautasen (7+7), Vladka Mladerovan (9+1) sekä Emma Hartwallin (4+4).
ErVin kannalta huolestuttavaa on se, että joukkue ei ole kyennyt (ainakaan toistaiseksi) houkuttelemaan tulevaksi kaudeksi riveihinsä yhtäkään merkittävää vahvistusta, vaan uudet pelaajat menevät lähinnä jonon jatkoksi. Nimekkäin hankinta on Classicissa viime kaudella 2.maalivahdin asemaan taantunut Elsi Kangasharju (78,21%). Sveitsiläinen Iriss Brünn (s.2000) on ulkomaalaisvahvistus -statuksensa myötä luonnollisesti mielenkiintoinen kortti, joskin ainakin itselleni täysin tuntematon sellainen. Mikäli joukkueen rosteri ei nykyisestään enää vahvistu, niin joukkueen menestyminen tulee valitettavan paljon nojaamaan yksittäisten pelaajien onnistumisten (Nordman, Paajanen, Ylikojola jne.) varaan.
TOP6
Kangasharju
Ylikojola - Sällström
Nordman - Paajanen - ? (joku lopuista)
Arvio: sijat 4-5 (mutta ei asiaa mitaleille, ellei saa merkittäviä vahvistuksia)
Arvioni lopuista A-lohkon joukkueista tulossa lähiaikoina. Mahdollisesti myös B-lohkosta, jos aika antaa periksi.