Sinänsä outoa, että Kurronen on tämä uuden projektin aikan toistuvasti viitannut pelaajien puutteelliseen
urheilullisuuteen (mutta jossain vaiheessa kuitenkin oli käytössä
ryhmä joka on ollut parhaassa kunnossa ikinä) niin väitän, että tämä mystinen urheilullisuus ei ollut näiden kisojen ongelmana - isoin ongelma löytyy penkin takaa ja puutteellisesta pelitavasta ja käsittämättömästä ylireagoinnista ja panikoinnista mikä näkyi kummallisena hurrikaanipeluutuksena mm Sveitsiä vastaan.
Aina voidaan syyttää seuroja ja pelaajia siitä, että "tää on nyt se materiaali mikä on käytössä" (lue:
lähtökohdat vaikeammat kuin vuosiin, sillä ryhmä oli kokenut rajun ”nuorennus- ja kokemusleikkauksen”), tai
"pitää vaan tehdä enemmän töitä arjessa", unohtamatta sitä, että
"muut maat ovat ottaneet Suomea kiinni". Mutta tästä huolimatta, turnaus oli pettymys vaikka käytössä oli "
kaikkein taitavin joukkue ikinä" (toki sitä se oli
myös vuonna 2018)..
Kurrosella on ollut valmennuskaudellaan käytössä "
kokenut, hyvätasoinen joukkue (keski-ikä 26 vuotta)" ja nyt tämä "
nuori, taitava joukkue" ja molemmissa tapauksissa ollaan hävitty Ruotsille niin kisoissa kuin EFT-turnauksissa. Täten ehkä olisi syytä hakea uutta verta valmennukseen, sillä Kurrosen tilastot kaikilta näiltä vuosilta osoittaa, että hän ei ole pystynyt haastamaan Ruotsia ja lisäksi nämä kisat oli pettymys... Pitää muistaa, että Suomelle tässä turnauksessa oli kolme tärkeätä peliä: alkusarjan Sveitsi-peli jossa ratkotaan lohkovoittaja, välieräpeli ja mitalipeli. Näistä Suomi voitti vain yhden ja sekin ei niinkään vahvan viisikkopelaamisen myötä, vaan ylivoimaisten yksilöiden avulla (ei kuitenkaan
väärin voitettu). Ja Suomi kohtasi MM-kisoissa kaikki muut top 4-maata, eikä
voittanut yhtäkään niistä varsinaisella peliajalla.
Tämä, että Suomella oli "nuori, kokematon joukkue" on osin totta (Suomen joukkueen keski-ikä oli 23,85 vuotta ja mm
Ruotsin vastaava 24,35 vuotta!), mutta ei tätä voi kuitata ikään kuin selityksenä - kuten tämä leikkaus olisi jotenkin "tiedostamaton, tahdosta riippumaton asia mikä ei ollut tiedossa ja mihin ei olla voitu vaikuttaa edellisinä vuosina". ...kuten
Mika Hilska totesi Sveitsi-pelin jälkeen:
Pelaajien kokemattomuus ei käy selitykseksi, sillä eniten poissa omalta tasoltaan olivat juuri joukkueen tähdet, jotka ovat pelanneet isompiakin pelejä isommillakin areenoilla kirkkaammissakin valoissa ja kovemmassakin metelissä.
Ennen kisoja tavoite ei kuitenkaan ollut se, että
"lähdetään haastamaan Ruotsia" vaan se, että
"lähdetään voittamaan Ruotsi" ja taitaa liiton yleinen strategiakin olla, että
"tehdään Suomesta maailman paras salibandymaa". Lisäksi, kun tarkastellaan Kurrosen tilastoja Ruotsia vastaan (
0-0-14, maalierolla 49-91 ja samalla puhutaan vakavalla naamalla, että
"Suomi voittaisi Ruotsin 3-4 kertaa kymmenestä finaaleissa"), niin
hän ei ole koskaan vakavasti pystynyt haastamaan Ruotsia, vaikka hänellä on ollut minkälainen miehistö hyvänsä - olkoonkin, että viime kisoissa (taas) hävittiin "hyvän taistelun jälkeen". Sääli, että liitto antoi jatkosopimuksen Kurroselle ennen kisoja... kysymys kuuluukin "hyväksyttäisiinkö tämmöinen
ihankiva/hyvätsemppi/väliturnaus jargoni miehiltä" / "ei saa arvioida ketään yhden/kahden ottelun perusteella" (viitaten alla olevaan
"meni kisat hyvin tai huonosti" lausuntoon jota käytettiin perusteluna jatkosopimukselle ennen kisoja) yms? Miksi tulosvastuu olisi eri naisilla? Vai ollaanko nyt jatkossa tyytyväisiä siihen, että
"päästään välieriin ja katsotaan sitten mihin riittää"?
Luokkaretkeläisistä kasvoi perhe on kaunis lause, mutta loppujen lopuksi huippu-urheilussa valmentajien ja pelajien onnistumista mitataan tuloksella.
Kurrosen mukaan maajoukkueen koko ajattelutapa on viime vuosina muuttunut ja toiminta kehittynyt entistä ammattimaisemmaksi.
”Maajoukkuepelaajille asetettavia vaatimuksia ja kriteerejä hilataan koko ajan eteenpäin. Menivät tulevat MM-kisat sitten hyvin tai huonosti, työ on kesken ja sitä jatketaan tällä pelaajarungolla”, Kurronen toteaa.
Mutta samalla
Jarkko Rantala toteaa, että
"Vaikka joukkue on viime kisojen jälkeen uudistunut paljon, on tärkeintä nähdä prosessi, jossa on pohjustettu tulevaa kehitystä ja nostettu vaatimustasoa".
Sanat kuten "
ammattimaisuus" tai "
vaatimustaso" ovat Powerpointilla voimakkaita sanoja, mutta lopulta nekin ovat vain abstraktitermejä, kun huippu-urheilua mitataan tulosten perusteella. Ja näköjään sitä vaatimustasoa on alennettu, kun pronssikin on
venymistä.... Minun on vilpitön mielipiteeni on se, että suomalainen salibandymaajoukkue - oli sitten miesten tai naisten - ei lähde
koskaan MM-kisoihin
välivuosi / prosessi-ajattelulla - kyllä tavoitteen aina tulisi olla mestaruus. Puhumatta sitten
opintomatkasta.
Jos suomen naiset voittaisi mm- kisat 3 kertaa putkeen niin montako ruotsalaista pelaajaa tulisi Suomeen - ei yhtään. 
