Hei,
viime aikoinan on ollut laajempaa keskustelua pelaajaturvallisuudesta ja mm. olosuhteiden vaikutuksesta turvalliseen pelaamiseen. Esiin on nostettu perusteltuja huomioita laitojen turvavälien puuttumisesta, pelaajien ja pelin nopeutumisesta ja vaikkapa lajin sääntöjen mahdollisesta riittämättömyydestä. Osansa kritiikistä on myös saanut erotuomaritoiminta.
Yksi asia joka keskustelussa loistaa toisteisesti poissaolollaan on pelaajat ja joukkeet sekä heidän osuus erilaisten sattumusten syntyyn. Henkilökohtaisesti olen ajoittain pohtinut, että mikä on pelaajien, valmentajien ja joukkueiden vastuu erinäisten sattumusten osalta eli millaista toimintakultturia kukin tahollaan luo, ylläpitää ja kehittää?
Osansa soppaan tuo varmasti myös se, että lajiyhteisö itsessään on ollut erilaisten vaatimusten kanssa melkoisen ristiriitainen. Esimerkiksi käy vaikkapa voimakas vaatimus 5 min jäähyn poistamisesta. Perusteena moiselle esitettiin, että pitkä yhtäjaksoinen ylivoima ratkoisi pelejä. Vähemmälle huomiolle keskustelussa jäi esimerkiksi pelaaja, joka mailan suuhun saadessaan voi joutua mittavan hammasremontin äärelle - mahdollisesta silmävammasta nyt puhumattakaan. Hyvä olisikin välillä kysyä, tulisiko asiaa joskus tarkastelle rikotun näkökulmasta käsin, sillä pelaajallahan on pääsääntöisesti mahdollisuus olla myös rikkomatta ja sen myötä välttää mahdollinen rangaistus.
IFF:n julkaisemasta aineistosta lötyy kannanmuodostusta myös fyysisen pelaamisen osalta (PhysicalPlay_5minutes
PhysicalPlay_5minutes.mp4 ) Jos tämä klippi kuvaa lajin kattojärjestön, erilaisten kansallisten ja kansainvälisten työryhmien käsitystä vauhdikkaasta ja turvallisesta taitopelistä, niin esitän lajin uudeksi nimeksi "sisäkendoa". Suomessa Salibandyn valituslautakunta on toisteisesti korostanut päätöksissään mm pään retkahdusvammojen merkityksellisyyttä, kun arvioinnissa on pelaajan toimien moitittavuus. Tältä osin on mahdollista arvioida, että valituslautakunta joutuu muuttamaan aikaisempaan doktriiniaan merkittävällä tavalla.
Pääkallon uutisoimassa sääntömuutoksesta huomioini kiinnittyi siihen, että salibandyn säännöstöstä poistetaan käsitteenä "vaarallisuus" ja tilalle asettuisi "
varomaton, holtiton, väkivaltainen ja raaka ". Koska sanoilla on merkitystä, niin katsonkin, että ilmaus "vaarallinen" olisi ollut yleisesti paremmin ymmärrettävissä esimerkiksi holtittoman sijaan, jos kontekstina on turvallinen pelaaminen. Sääntöjen sanamuotoilujen osalta on mahdollista päätyä vaikutelmaan, että nyt on pyritty poimimaan käsitteistöä jalkapallon puolelta. Jos näin halutaan edetä, niin esitän, että säännöstöön lisätään pikaisesti myös oivat käsitteet " SPA ja DOGSO".
Kannustan kaikkia lajin parissa toimivia jatkamaan avointa keskustelua suunnasta, johon lajia nimeltä salibandy halutaan kehittää. Tavoite kaikilla on varmasti yhteinen eli turvallinen ja viihdyttävä peli.
Ystävällisin yhteistyöterveisin
Janne Häikiö