Pipsapossu
Maalivahdit:
Eero Kosonen (Växjö Vipers)
Rasmus Hasu (Nurmon Jymy)
Ossi Lallukka (A-juniorit)
Puolustajat:
Matias Veikkola
Henri Urmas
Jyrki Holopainen
Miika Latvala (A-juniorit)
Jeri Heikkilä (A-juniorit)
Ville Rynnäs (Nurmon Jymy)
Petri Hakonen (FC Helsingborg)
Tuomas Mustonen
Harri Karjala
Hyökkääjät:
Janne Autio
Mikko Kohonen
Jukka-Pekka Pelto-Arvo
Jari Hankkio
Sami Koski
Konsta Haukkala (A-juniorit)
Juuso Keskinen (A-juniorit)
Henri Myllymäki
Ville Kuusela
Tuukka Kiviranta
Petro Rautio
Tommi Hakala
Joni-Arttu Sieppi
Valmennusjohto:
Tommy Koponen, päävalmentaja
Anssi Pietilä, 2-valmentaja
Jiri Kirsilä, fysiikkavalmennus
Kausi 2017-18 - pettymysten kausi
Tuloksellisesti puolivälieriin jääminen oli kauden alun odotuksiin nähden paha mahalasku, vaikkakin realistisesti ajateltuna rosterin kapeus huomioonottaen, ei parempaa olisi voinut oikeastaan odottaakaan. Koko kausi oli hakemista pelitavan kanssa, ja välillä näyttikin siltä, ettei oikeastaan pelaajillakaan ollut tietoa, miten pelataan milläkin viikolla. Karvaus vaihteli koko kentän miesvartioinnista matalaan oman alueen noppaan ja kaikkea siltä väliltä. Jo runkosarjassa nähtiin, ettei punaista lankaa löytynyt oikein missään vaiheessa.
Tähän taaperrukseen vaikutti vielä parin avainpelaajan koko kauden kestävät loukkaantumiset, kun Jukkis Pelto-Arvo ja Jari Hankkio hajoittivat polvensa. Lisäksi vielä enemmän penkkiä kuluttava Tony Koponen joutui samaan tilanteeseen. Kauden mittaan nähtiin vielä muutamia muitakin pienempiä loukkaantumisia. Rosterin ollessa jo valmiiksi kapea, toimittiin välillä aivan minimimäärällä pelaajia. Tämä avasi nuoremman kaartin pelaajille näytön paikkoja, joista Janne Autio murtautuikin täysillä pelaavaan kokoonpanoon, ja tulee jatkamaan tästä alkavalla kaudella. Juuso Keskinen sai myöskin näyttöpaikkoja enemmän ja tekikin liigauransa ensimmäiset tehopisteet.
Maalivahtiosastolla ei ollut selkeää ykköskassaria, vaan Hannula ja Kivimäki pelasivat molemmat hyvän määrän otteluita. Valitettavasti varsinkaan Kivimäki ei noussut missään vaiheessa parhaimmalle tasolleen, ja Hannulasta ei ollut täysimittaiseksi paikkaajaksi.
Kausi 2018-19 - uuteen nousuun
Uuteen kauteen lähdetään täysin eri lähtötilanteesta onnistuneen kesän jäljiltä. Joukkue on fyysisesti erittäin hyvässä iskussa, ja uudet hankinnat ovat täyttäneet juuri niitä ongelmakohtia, mitä aikaisempi kausi näytti.
Pelitapaa ollaan jälleen uudistettu aktiivisempaan suuntaan, sekä pallollisesti, että puolustussuuntaan. Materiaali on huomattavasti leveämpi, ja valtavia aukkoja ei nyt ringissä olekaan. Kokemusta, nuoria lupauksia, laadukas pakkiosasto ja ahneita maalintekijöitä. Pallollisia senttereitä ei oikein vieläkään liikaa ole, mutta toisaalta pelitapa antaakin tässä kohtaa hieman anteeksi. Treenipelien perusteella odotettavissa onkin räiskyviä pelejä, joissa maaleja tullaan mättämään molempiin päihin huomattavan paljon.
Haasteita tulee vastaan aina. Pääkäskijä Koponen vaihtoi taktiikkaa viime kaudella useasti, tuloksetta. Toiveissa olisikin hieman pidemmällä tähtäimellä toimiva, johdonmukaisempi pelitapa. Tapahtuuko tätä ensimmäisen heikomman pelijakson jälkeen, vai mennäänkö taas takaisin inhorealistiseen, joskus hyväksi koettuun pelitapaan? Mikäli johdonmukaisuus löytyy, ja materiaalista saadaan kaikki irti, saattaa finaalipelit olla mahdolliset.
Siihen luotetaan, ja siihen uskotaan. 2018-2019 olkoot Punaisten kausi.
Eero Kosonen (Växjö Vipers)
Rasmus Hasu (Nurmon Jymy)
Ossi Lallukka (A-juniorit)
Puolustajat:
Matias Veikkola
Henri Urmas
Jyrki Holopainen
Miika Latvala (A-juniorit)
Jeri Heikkilä (A-juniorit)
Ville Rynnäs (Nurmon Jymy)
Petri Hakonen (FC Helsingborg)
Tuomas Mustonen
Harri Karjala
Hyökkääjät:
Janne Autio
Mikko Kohonen
Jukka-Pekka Pelto-Arvo
Jari Hankkio
Sami Koski
Konsta Haukkala (A-juniorit)
Juuso Keskinen (A-juniorit)
Henri Myllymäki
Ville Kuusela
Tuukka Kiviranta
Petro Rautio
Tommi Hakala
Joni-Arttu Sieppi
Valmennusjohto:
Tommy Koponen, päävalmentaja
Anssi Pietilä, 2-valmentaja
Jiri Kirsilä, fysiikkavalmennus
Kausi 2017-18 - pettymysten kausi
Tuloksellisesti puolivälieriin jääminen oli kauden alun odotuksiin nähden paha mahalasku, vaikkakin realistisesti ajateltuna rosterin kapeus huomioonottaen, ei parempaa olisi voinut oikeastaan odottaakaan. Koko kausi oli hakemista pelitavan kanssa, ja välillä näyttikin siltä, ettei oikeastaan pelaajillakaan ollut tietoa, miten pelataan milläkin viikolla. Karvaus vaihteli koko kentän miesvartioinnista matalaan oman alueen noppaan ja kaikkea siltä väliltä. Jo runkosarjassa nähtiin, ettei punaista lankaa löytynyt oikein missään vaiheessa.
Tähän taaperrukseen vaikutti vielä parin avainpelaajan koko kauden kestävät loukkaantumiset, kun Jukkis Pelto-Arvo ja Jari Hankkio hajoittivat polvensa. Lisäksi vielä enemmän penkkiä kuluttava Tony Koponen joutui samaan tilanteeseen. Kauden mittaan nähtiin vielä muutamia muitakin pienempiä loukkaantumisia. Rosterin ollessa jo valmiiksi kapea, toimittiin välillä aivan minimimäärällä pelaajia. Tämä avasi nuoremman kaartin pelaajille näytön paikkoja, joista Janne Autio murtautuikin täysillä pelaavaan kokoonpanoon, ja tulee jatkamaan tästä alkavalla kaudella. Juuso Keskinen sai myöskin näyttöpaikkoja enemmän ja tekikin liigauransa ensimmäiset tehopisteet.
Maalivahtiosastolla ei ollut selkeää ykköskassaria, vaan Hannula ja Kivimäki pelasivat molemmat hyvän määrän otteluita. Valitettavasti varsinkaan Kivimäki ei noussut missään vaiheessa parhaimmalle tasolleen, ja Hannulasta ei ollut täysimittaiseksi paikkaajaksi.
Kausi 2018-19 - uuteen nousuun
Uuteen kauteen lähdetään täysin eri lähtötilanteesta onnistuneen kesän jäljiltä. Joukkue on fyysisesti erittäin hyvässä iskussa, ja uudet hankinnat ovat täyttäneet juuri niitä ongelmakohtia, mitä aikaisempi kausi näytti.
Pelitapaa ollaan jälleen uudistettu aktiivisempaan suuntaan, sekä pallollisesti, että puolustussuuntaan. Materiaali on huomattavasti leveämpi, ja valtavia aukkoja ei nyt ringissä olekaan. Kokemusta, nuoria lupauksia, laadukas pakkiosasto ja ahneita maalintekijöitä. Pallollisia senttereitä ei oikein vieläkään liikaa ole, mutta toisaalta pelitapa antaakin tässä kohtaa hieman anteeksi. Treenipelien perusteella odotettavissa onkin räiskyviä pelejä, joissa maaleja tullaan mättämään molempiin päihin huomattavan paljon.
Haasteita tulee vastaan aina. Pääkäskijä Koponen vaihtoi taktiikkaa viime kaudella useasti, tuloksetta. Toiveissa olisikin hieman pidemmällä tähtäimellä toimiva, johdonmukaisempi pelitapa. Tapahtuuko tätä ensimmäisen heikomman pelijakson jälkeen, vai mennäänkö taas takaisin inhorealistiseen, joskus hyväksi koettuun pelitapaan? Mikäli johdonmukaisuus löytyy, ja materiaalista saadaan kaikki irti, saattaa finaalipelit olla mahdolliset.
Siihen luotetaan, ja siihen uskotaan. 2018-2019 olkoot Punaisten kausi.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: