- Viestejä
- 106
Morjensta pöytään palstalaiset. Seppo ei ole hirveästi kerinnyt kiireiden vuoksi palstalla könyämään, mutta tänään katsotaan paria keinoa per joukkue, jolla vastustajan voisi pysäyttää eli analyysi heikoista kohdista plus siitä millainen taktiikka kenties sopisi juuri tätä joukkuetta vastaan. Mennään tämän päivän sarjataulukon mukaisessa järjestyksessä.
LNM.
Tämä onkin hankala pala purtavaksi. Laaja materiaali takaa LNM:lle mahdollisuuden voittaa joka ilta, vaikka muutama avainpelaaja lähtikin viime kauden päätteeksi + Heiskasen loukki. Iiro Savela on divarin suurin taiteilijaluonne, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos pidät Savelan ensimmäiset 30-40 minuuttia pisteittä, on suurin hönkä mennyt siltä illalta kenties ohi- sen sijaan jos annat Savelan rallattaa ekassa erässä pari paunaa- kaivatte omasta nuotasta Igorin tehoja koko illan. Tyyli vapaa, mutta älä anna tämän taiteilijan leiskauttaa pelin alkuun hurmosta päälle. Aki Karjalaisen siirryttyä liigakentille, on joukkueen ongelmaksi muotoutunut se tosiseikka että useassa LNM:n pelissä maalataan paljon ja molempiin suuntiin. LNM:ää on vaikea pitää vähissä maaliluvuissa, mutta kunnon rallattelussa voi pinnoja tulla jos painetta annetaan kokemattomammille veskareille eli Ari Pyykköselle Niko Tervolle ja Iiro Rantaniemelle. Paljon laukauksia ja kunnon hässäkkää maalin eteen ja sitten toivotaan parasta.
M-Team
Yhtä vahva rosteri kuin Limingan pojilla, joten tässäkin joudutaan jo pohtimaan hetki että vihjeitä saadaan aikaiseksi. Koiteaan sillä Sepon perinteisellä eli Aki Mäkisen paineella. Kauden alla pelattu näytösottelu M-Team Hawks kolmella kolmea vastaan (löytyy youtubesta) kertoo koruttomasti sen, että Aki Mäkinen joutuu pienessä tilassa suuren pulaan. Niin hyvä kuin Mäkinen tehoiluineen on, niin hänen pakottaminen ei-vahvuusalueelle saattaa olla se keino jolla Mäkisen pelihuumori korvennetaan. Toinenkin Mäkinen on tarjota tähän osastoon, nimittäin yksi sarjan kuumimmista pelaajista eli Niko Mäkinen. Mäkinen sauhuaa kuin sähköauton ostoon huijattu Tesla-kuski pörssisähkösopparin käteen saadessaan, ja parhaimmillaan kuumakäynti alkaa jo alkuminuuteilla. Pahin bullterrieri hiillostamaan Mäkistä ja jäähypenkki saattaa kulua Tiimin hallissa. Myös kova paine kokeneeseen Timo Elomaahan voi olla yksi mahdollisuus, sillä Elomaan liike on myös auringonlaskun puolella jos verrataan divarin kovimpiin Nopsajalkoihin.
Karhut:
Karhujen maalivahtiosasto on Arvid Vonkin lähdettyä heidän suurin kulmakivensä. Ville Laxin ja Miro Rantalan suuret näytöt Inssidivarissa ovat vielä antamatta, joten laukauksia kannattaa käyttää ja paljon. Pudotuspeleissä saatetaan veskojen mukana joko saavuttaa tai romahtaa, sillä monella kärkipään porukalla on tämä osasto se suurin kyssäri. Karhuja vastaan voi pärjätä myös erittäin kurinalaisella ja vähäjäähyisellä pelillä, sillä Tomi Jerkun pelihuumori syttyy monesti liekkiin juuri ylivoimaonnistumisten kautta- ja vähän Iiro Savelan tapaan jos kaksi erää mennään kiikareilla , viimeiseen erään syttyminen ei aina onnistu. Pallonhallintoja voidaan omalle joukkueelle saada herkästi, jos paineistetaan Eetu Annilaa. Voimahyökkääjän pallokosketus on aika ajoin mallia louhikko, joten sieltä kuulaa omaan leiriin jos halutaan päästä hyökkäyspelille.
Salba.
Helpoin tapa pärjätä kovakuntoista SalBaa vastaan olisi kenties lähettää matkalahjakortti Jani Lahden ja Jani Lehtoniemen osoitteisiin, lisänyanssina se että lahjakortti etelän lämpöön olisi käytössä vain ajankohtana jolloin joukkueesi kohtaa SalBan. Divarin paras veskari jos saa hengen päälle, se on sitten morjens- tämän ovat huomanneet kuluvalla kaudella erityisen kitkerästi ÅIF ja Hawks. Kun Lahti saa flow-tilan päälle on hän käsittämättömän hyvä veskari. Tuntuu tylsältä antaa vihjeeksi pitää Jani Lehtoniemi tiukasti kurissa, mutta se on ainut keino saada SalBan terävin kärki tylsäksi. Jani Lehtoniemi laukoo 10-20 kertaa ottelussa, joten joukkueen tiukimman bullterrierin on hyvä olla tappituntumalla koko ottelun ajan niin, ettei mailan lavan heilahdukselle ole senttiäkään tilaa. Riski siitä, että muualle kentälle tulee tämän vuoksi tilaa kannattaa kyllä- sillä jos Lehtoniemelle annat tilan, käärme myrkyttää. Puolustavan pelaajan mailan lavan tulee olla niin lähellä Lehtoniemen lapaa kuin ulottuvuus antaa periksi, sitä kautta SalBaa voidaan kenties horjuttaa.
Josba.
Josban supervahva puoli on perinteinen Itä-Suomalainen Kantti Ruokosen pelaajille äidinmaitoon alustaman kanttipelaaminen. Tehdas suoltaa vuosi vuoden jälkeen lyhyellä askeleella kantille hamuavia Sipsejä ja dippejä , ja näiden pysäyttäminen on hankalaa. Peli kannattaa ennakoida siten, että kun maalin takaa tai kulmasta lähtee tiukka tikkaus koko kentän kierrolle, on ennakoida kyseinen liike tuplapeitolla. Pelaajien tulee jättää muut pelaajat vähemmälle huomiolle ja koittaa pysyä liikkeen kyydissä, sillä Josban pelaajien kanttivauhti on niin kova että järkevän ja juonikkaan syötön antaminen on kanttaajalle hankalaa- vauhtiin päästyään kantti koitetaan toimittaa väkisellä perille (pelaaja ei enää pyörrä päätöstään, vaan kantti joka päättyy laukaukseen on suorituksen lopullinen ja ainoa tavoite). Kantin peittämällä on mahdollisuus myöskin saada omalle joukkueelle nopean vastahyökkäyksen sauma joka voi osaltaan auttaa oman joukkueen menestysmahdollisuuksia.
O2.
Tässä myöskin hankala analysoitava. 02 on aloittanut kauden monien odottamaa paremmin ja on hankala joukkue siksi, ettei joukkueesta ole helppo nimetä yksittäistä pelaajaa jonka pimentäminen olisi omalle joukkueelle suuri etu. Ookakkosessa on monta tyylikästä ja hyvää divaritason pelaajaa mutta ei suoranaista staraluokkaa mallia Samuli Alaluusua tai Jani Lehtoniemi. O2:sen kirkas nuorisotimantti Aatu Knuuti on tullut saluunan ovista sisään sellaisella röyhkeydellä, että tässä kannattaa antaa kokeneiden pelaajien tulokkaalle rehtiä olka vasten olkaa kovuutta. Myös Markus Manninen on sellainen pelaaja, jolle ei etenkään ylivoimalla kannata antaa tilaa. Manninenkin kanttaa hanakasti, mutta ei ole Siposten veroinen kanttori- ja hänen peittäminen on suht helppoa jos ei ole alkutilanteessa ajautunut liian kauaksi. Manninen myöskin aika ajoin hiiltyy myös omille joukkuekavereilleen, joten hänen pitäminen pelihurmoksen ulkopuolella kääntyy oman joukkueen eduksi.
Rangers.
Kokeneen Erik Heleniuksen ja Lempeän Jätin Kaius Klemetin kenttää vastaan pelatessa kannattaa pitää tempoa yllä, eikä lähteä mukaan heidän matalampaan tempoon. Rangersin materiaali ei ole etenkään poissaolojen myötä sarjan leveimpiä, joten heidän kolmoskenttää vastaan kannattaa antaa kovempaa painetta. Jos kaikki kärkijätkät ovat peleillä, tämä muuttaa hieman tätä skenaariota- mutta ainakin alkukausi on osoittanut että tiettyä vajavaisuutta joukkueessa on. Myöskin oma hyökkäys kannattaa käynnistää juuri siltä toiselta laidalta missä puolustaa kulloinkin teräväliikkeinen Ville Leskinen. Tämä vain piku nyanssina, sillä häntä ei ohita jalalla tässä sarjassa yksikään Wanna-be-Bolt.
LNM.
Tämä onkin hankala pala purtavaksi. Laaja materiaali takaa LNM:lle mahdollisuuden voittaa joka ilta, vaikka muutama avainpelaaja lähtikin viime kauden päätteeksi + Heiskasen loukki. Iiro Savela on divarin suurin taiteilijaluonne, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos pidät Savelan ensimmäiset 30-40 minuuttia pisteittä, on suurin hönkä mennyt siltä illalta kenties ohi- sen sijaan jos annat Savelan rallattaa ekassa erässä pari paunaa- kaivatte omasta nuotasta Igorin tehoja koko illan. Tyyli vapaa, mutta älä anna tämän taiteilijan leiskauttaa pelin alkuun hurmosta päälle. Aki Karjalaisen siirryttyä liigakentille, on joukkueen ongelmaksi muotoutunut se tosiseikka että useassa LNM:n pelissä maalataan paljon ja molempiin suuntiin. LNM:ää on vaikea pitää vähissä maaliluvuissa, mutta kunnon rallattelussa voi pinnoja tulla jos painetta annetaan kokemattomammille veskareille eli Ari Pyykköselle Niko Tervolle ja Iiro Rantaniemelle. Paljon laukauksia ja kunnon hässäkkää maalin eteen ja sitten toivotaan parasta.
M-Team
Yhtä vahva rosteri kuin Limingan pojilla, joten tässäkin joudutaan jo pohtimaan hetki että vihjeitä saadaan aikaiseksi. Koiteaan sillä Sepon perinteisellä eli Aki Mäkisen paineella. Kauden alla pelattu näytösottelu M-Team Hawks kolmella kolmea vastaan (löytyy youtubesta) kertoo koruttomasti sen, että Aki Mäkinen joutuu pienessä tilassa suuren pulaan. Niin hyvä kuin Mäkinen tehoiluineen on, niin hänen pakottaminen ei-vahvuusalueelle saattaa olla se keino jolla Mäkisen pelihuumori korvennetaan. Toinenkin Mäkinen on tarjota tähän osastoon, nimittäin yksi sarjan kuumimmista pelaajista eli Niko Mäkinen. Mäkinen sauhuaa kuin sähköauton ostoon huijattu Tesla-kuski pörssisähkösopparin käteen saadessaan, ja parhaimmillaan kuumakäynti alkaa jo alkuminuuteilla. Pahin bullterrieri hiillostamaan Mäkistä ja jäähypenkki saattaa kulua Tiimin hallissa. Myös kova paine kokeneeseen Timo Elomaahan voi olla yksi mahdollisuus, sillä Elomaan liike on myös auringonlaskun puolella jos verrataan divarin kovimpiin Nopsajalkoihin.
Karhut:
Karhujen maalivahtiosasto on Arvid Vonkin lähdettyä heidän suurin kulmakivensä. Ville Laxin ja Miro Rantalan suuret näytöt Inssidivarissa ovat vielä antamatta, joten laukauksia kannattaa käyttää ja paljon. Pudotuspeleissä saatetaan veskojen mukana joko saavuttaa tai romahtaa, sillä monella kärkipään porukalla on tämä osasto se suurin kyssäri. Karhuja vastaan voi pärjätä myös erittäin kurinalaisella ja vähäjäähyisellä pelillä, sillä Tomi Jerkun pelihuumori syttyy monesti liekkiin juuri ylivoimaonnistumisten kautta- ja vähän Iiro Savelan tapaan jos kaksi erää mennään kiikareilla , viimeiseen erään syttyminen ei aina onnistu. Pallonhallintoja voidaan omalle joukkueelle saada herkästi, jos paineistetaan Eetu Annilaa. Voimahyökkääjän pallokosketus on aika ajoin mallia louhikko, joten sieltä kuulaa omaan leiriin jos halutaan päästä hyökkäyspelille.
Salba.
Helpoin tapa pärjätä kovakuntoista SalBaa vastaan olisi kenties lähettää matkalahjakortti Jani Lahden ja Jani Lehtoniemen osoitteisiin, lisänyanssina se että lahjakortti etelän lämpöön olisi käytössä vain ajankohtana jolloin joukkueesi kohtaa SalBan. Divarin paras veskari jos saa hengen päälle, se on sitten morjens- tämän ovat huomanneet kuluvalla kaudella erityisen kitkerästi ÅIF ja Hawks. Kun Lahti saa flow-tilan päälle on hän käsittämättömän hyvä veskari. Tuntuu tylsältä antaa vihjeeksi pitää Jani Lehtoniemi tiukasti kurissa, mutta se on ainut keino saada SalBan terävin kärki tylsäksi. Jani Lehtoniemi laukoo 10-20 kertaa ottelussa, joten joukkueen tiukimman bullterrierin on hyvä olla tappituntumalla koko ottelun ajan niin, ettei mailan lavan heilahdukselle ole senttiäkään tilaa. Riski siitä, että muualle kentälle tulee tämän vuoksi tilaa kannattaa kyllä- sillä jos Lehtoniemelle annat tilan, käärme myrkyttää. Puolustavan pelaajan mailan lavan tulee olla niin lähellä Lehtoniemen lapaa kuin ulottuvuus antaa periksi, sitä kautta SalBaa voidaan kenties horjuttaa.
Josba.
Josban supervahva puoli on perinteinen Itä-Suomalainen Kantti Ruokosen pelaajille äidinmaitoon alustaman kanttipelaaminen. Tehdas suoltaa vuosi vuoden jälkeen lyhyellä askeleella kantille hamuavia Sipsejä ja dippejä , ja näiden pysäyttäminen on hankalaa. Peli kannattaa ennakoida siten, että kun maalin takaa tai kulmasta lähtee tiukka tikkaus koko kentän kierrolle, on ennakoida kyseinen liike tuplapeitolla. Pelaajien tulee jättää muut pelaajat vähemmälle huomiolle ja koittaa pysyä liikkeen kyydissä, sillä Josban pelaajien kanttivauhti on niin kova että järkevän ja juonikkaan syötön antaminen on kanttaajalle hankalaa- vauhtiin päästyään kantti koitetaan toimittaa väkisellä perille (pelaaja ei enää pyörrä päätöstään, vaan kantti joka päättyy laukaukseen on suorituksen lopullinen ja ainoa tavoite). Kantin peittämällä on mahdollisuus myöskin saada omalle joukkueelle nopean vastahyökkäyksen sauma joka voi osaltaan auttaa oman joukkueen menestysmahdollisuuksia.
O2.
Tässä myöskin hankala analysoitava. 02 on aloittanut kauden monien odottamaa paremmin ja on hankala joukkue siksi, ettei joukkueesta ole helppo nimetä yksittäistä pelaajaa jonka pimentäminen olisi omalle joukkueelle suuri etu. Ookakkosessa on monta tyylikästä ja hyvää divaritason pelaajaa mutta ei suoranaista staraluokkaa mallia Samuli Alaluusua tai Jani Lehtoniemi. O2:sen kirkas nuorisotimantti Aatu Knuuti on tullut saluunan ovista sisään sellaisella röyhkeydellä, että tässä kannattaa antaa kokeneiden pelaajien tulokkaalle rehtiä olka vasten olkaa kovuutta. Myös Markus Manninen on sellainen pelaaja, jolle ei etenkään ylivoimalla kannata antaa tilaa. Manninenkin kanttaa hanakasti, mutta ei ole Siposten veroinen kanttori- ja hänen peittäminen on suht helppoa jos ei ole alkutilanteessa ajautunut liian kauaksi. Manninen myöskin aika ajoin hiiltyy myös omille joukkuekavereilleen, joten hänen pitäminen pelihurmoksen ulkopuolella kääntyy oman joukkueen eduksi.
Rangers.
Kokeneen Erik Heleniuksen ja Lempeän Jätin Kaius Klemetin kenttää vastaan pelatessa kannattaa pitää tempoa yllä, eikä lähteä mukaan heidän matalampaan tempoon. Rangersin materiaali ei ole etenkään poissaolojen myötä sarjan leveimpiä, joten heidän kolmoskenttää vastaan kannattaa antaa kovempaa painetta. Jos kaikki kärkijätkät ovat peleillä, tämä muuttaa hieman tätä skenaariota- mutta ainakin alkukausi on osoittanut että tiettyä vajavaisuutta joukkueessa on. Myöskin oma hyökkäys kannattaa käynnistää juuri siltä toiselta laidalta missä puolustaa kulloinkin teräväliikkeinen Ville Leskinen. Tämä vain piku nyanssina, sillä häntä ei ohita jalalla tässä sarjassa yksikään Wanna-be-Bolt.
Viimeksi muokattu: