Pääkallo.fi

Vieraskynä: Miksi juniorivalmentaja ei uskalla hävitä? 22.11.

Viestejä
1
Miksi juniorivalmentaja ei uskalla hävitä? Eikö uskalla, vai eikö olisi oman nahan pelastamiseksi varaa hävitä?

Valmentajiksi hakeutuu joissain tapauksissa aivan ala-arvoisia valmentajia, siis sellaisia jotka eivät osaa/pysty/kykene antamaan palautetta pelaajille/lapsille/nuorille, missään muodossa, se palaute tulee ns välillisesti, penkitysten ja pelikokoonpanosta tiputtamisien kautta, pilkun tarkkaa miinus kirjaa peleissä tuppisuuna pönöttävä keski-ikäinen "muka valmentaja" ei pahemmin motivoi lasta tai nuorta, peliin rakastumisesta/intohimosta puhumattakaan, lapsi ja myös isompikin juniori kokee kohtelun korostuneesti kohdistuvan häneen itseensä ihmisenä/henkilönä, se syö itsetuntoa, harjoittelu motivaatiota, uskoa omiin kykyihinsä ja taitoihinsa....tämmöisiä Troijan hevosia on pesiytynyt seuroihin, mikä lie sitten perimmäisenä tavoitteenaan, joitakin vaikutuksia on jo näkyvissä, ikävä kyllä.
 
Viestejä
218
Täyttä asiaa! Pitkäjänteisyys joiltain puuttuu. Kehittämällä koko joukkuetta ja harjoittelemalla tosiaan siten että joidenkin vuosien päästä hallitaan tiettyjä asioita kun perustaidot on laitettu hyvälle tasolle koko joukkueella! Aina voidaan lähteä pelaamaan voitosta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Vaan opettelemalla peliä!
 
Viestejä
21
Tärkeä aihe, hyvää pohdintaa.
Valmentajien lisäksi voisi ottaa myös "säbämutsien ja -faijojen" kulman liittyen samaan aiheeseen. Täysin subjektiivisena kokemuksena seurojen välillä on myös yllättävän isoja eroja ainakin e-suomessa.
 
Viestejä
218
Seurojen välillä on eroja ja seuran sisällä joukkueissa on eroja. Isommissa seuroissa missä on esim. valmennuspäällikkö niin seurassa on yleensä jokin idea miten edetään, mutta usein on kiinni siitä millaiset aikuiset joukkueen ympärille saadaan kasattua! Valmentaja tietenkin isossa roolissa ja vastuussa!
 

Mahoney

Tarvitseeko pelatessa mitään pedagogioita edes miettiä, ns annetaan lapsien vaan pelata. Ihan ei siis se aukea, miksi 10v jannun pitäisi liikaa miettiä pelaamistaan, etenkin sen maalin jälkeen.

Mitä tulee uusiin krister savosiin, niin kyllä nämä huippulahjakkuudet taitaa vaan yleensä erottua jo pienestä lähtien! Sitten taas hyvän luokan pelimiehet voi kehittyä myöhemmin, ja tie viedä vaikka mihin. Ja samalla huippulahjakkaat voi hiipua, etenkin miesten sarjoissa, missä ei enää toiset kumartele, eivätkä väistä kovia vetoja.
 
Viestejä
1
Mielestäni nyt ollaan kirjoituksessa asiassa joka valitettavasti koskettaa montaa muutakin lajia kuin salibandya. Itse aika pitkän tien salibandyssä aikanaan kulkeneena ja nyt kohta viimeiset kymmenen vuotta lätkän mukana olleena aktiivina ja nyttemmin isänä kaukalon laidalla voin allekirjoittaa kyllä vieraskynän tekstin. Muutama oma havainto vuosien varrelta:

Tämä sama ongelma on myös ihan muillakin kuin pelkästään isävalmentajilla. Itsekin aikanaan olen valmentanut voitosta vaikka poikaa ei ole joukkueessa ollut. Nyt tekisin aika monta juttua eri tavalla mitä joskus aikanaan. Onneksi en ollut nuorempana aivan nuorempien junioreiden valmentaja, mutta näin jälkikäteen peluuttaisin aika eritavalla kuin silloin. Toisaalta pitää ymmärtää, että 20v valmentajan arvomaailma ja kokemus on aika erilainen kuin 45v perheellisen isän ja noin 15v salibandyvalmennuksen jälkeen.

Nykyisin millään f tai edes c-junnujen mestaruuksilla tai jonkin turnauksen voitolla tai sijalla 4 ei ole mielestäni mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Yksilön kehittäminen on mielestäni se juttu minkä takia pitäisi valmentaa, mitä paremmin kehität yksilöitä sen paremmin joukkueesi menestyy, siinä ohessa tulee sitten voittoja tai tappioita. Veikkaisen, että mitä paremmin saat kehitettyä yksilöitä sitä enemmän joukkueesi voittaa.

Nuoret lapset eivät edes muista pelin lopputulosta kärjistettynä muutaman minuutin jälkeen pelistä. Sen ne muistavat hiukan pitempää, että oliko hauskaa kentällä ja vaihtoaitiossa, bussimatkalla tai pelien välissä vaikkapa ruokailussa. Nuoremmissa ikäluokissa voitosta pelaavat ainoastaan valmentajat ja vanhemmat. Pojat ja tytöt ovat lähtökohtaisesti pitämässä vain hauskaa. Eihän en muuten lajia harrastaisi ellei se ole hauskaa. Olen nyt vanhempana nähnyt sen, kun joukkue voittaa pelin tai turnauksen samalla tiivistäen peluutusta niin ei se niitä penkillä olleita pelaajia kiinnosta, niitä harmittaa kun eivät päässeet vuorollaan pelaamaan.

Olin esim. tänä keväänä jääkiekko katsomossa kun 09 syntyneet pelasivat alueensa lopputurnausta ja valmennus tiivisti peluutusta voittaakseen täysin merkityksettömän pelin tai pelejä. Näin erään pelin jälkeen, kun 8 vuotias poika itki isälleen ettei päässyt kentälle lopussa. Kävin kysymässä valmentajalta pelin jälkeen, että onko tämä mielestäsi 8 vuotiaiden peluutusta. Vastaus oli että on. Oli pakko mennä ulos vetämään happea... Veikkaan ettei tällaisten kokemuksien jälkeen tämän ikäiset pojat tai tytöt kovin pitkään nauti lajista ja sen harrastamisesta.

Että kautta eri lajien vieraskynän kirjoittamasta ilmiöstä ja oma kohtaisesti nähneenä ja valitettavasti joskus itsekin näin valmentaneena päästäisiin eroon tai edes parempaan suuntaan vastuu on mielestäni seuroilla ja lajiliitoilla.

Asiansa osaava seuran valmennuspäällikkö luo pelisäännöt valmentajille ja seuran toimihenkilöille. Näitä pelisääntöjä sitten valmentajat ja toimihenkilöt noudattavat. Lajiliittojen tehtävä on sitten viedä asiaa eteenpäin valmennus ym. koulutuksissa. Sekä rakentaa sellaisia sarjajärjestelmiä, jotka tarjoavat sopivan tasoisia, hauskoja ja kehittäviä pelejä kaikille halukkaille. Ei tarvitse mennä vanhalla nuorisuomi tasapäistämis meiningillä, mutta oikean tasoisia pelejä oikeaan pelaajan kehityksen ja kasvun aikaan takaa tod.näk. hauskoja kokemuksia lajista kuin lajista.

Tämä maa on täynnä eri lajien lapsilahjakkuuksia jotka ovat menestyneet alle 15 vuotiaana, mutta sitten, kun ollaan siinä vaiheessa, että pelkkä työ (treenaus) ainoastaan vie uraa eteenpäin, niin ollaan ns. lyöty hanskat naulaan. Tässä vaiheessa useasti esiin astuvatkin ne entiset alempien kenttien nöyrät työmyyrät ellei valmennus tai seura ole kerennyt vuosien varrella hukata heidät pois lajista. Pienissä seuroissa, pitäjissä ja kaupungeissa ei mielestäni ole vara hukata yhtään harrastajaa, jotta nykyisin vallalla olevan laskevan syntyvyyden keskellä voidaan ylejään harrastaa jotakin lajia ko. kaupungissa tai kylässä.

Paljon asiaa ja asian vierestä, mutta kahden lapsen isänä monen eri lajin kokemuksella joissa olen lapsia käyttänyt erinäköisiä aikoja, niin tämä on aihe johon päätin korteni kantaa tällä kirjoituksella.
 

Mahoney

Toki kaikkea ei voi kaataa valmentajien niskaan yksin. On niitä todella paljon vanhempia, jotka tekevät myyräntyötä oman lapsensa edun takia ja vanhemmat voivat painostaa valmentajia tekemään tiettyjä ratkaisuja jne. Sinänsä tie olisikin helppo, jos yksin valmentaja hoitaisi kaiken ja tekisi kaikki virheet. Siinnä on junioripäällikölläkin tekemistä saada näitä "super"vanhempia kuriin, luultavasti ylläoleva on näihinkin törmännyt :)
 

FHJ

Viestejä
22
Romppasen kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni juniorijoukkueita pitäisi vielä ainakin C-junioreihin saakka mennä jossain määrin yksilön kehittäminen mukana. Vaikka ollaan jo mahdollisesti SM-sarjassa pitää myös ajatella sitä ettei kavenneta porukkaa liian kovalla kädellä ja yritetään voittoa hinnalla millä tahansa. Omassa kaupungissani tämä tapa näkyy siinä, että kovin vähän on pelaajia jäljellä kun ollaan A-junioreita. Toki pelaajia tippuu monista eri syistä, mutta niitäkin on paljon, jotka kyllästyvät siihen ettei edes anneta mahdollisuutta antaa näyttöä. Kuitenkin C-junioritkin ovat vielä siinä vaiheessa, että kehittyminen on kovin eri tasolla. Toiset voivat olla vielä pieniä & fyysisesti toisia jäljessä, ja toiset voivat olla 14-vuotiaina aikuisen miehen mitoissa. Myös jokin asia vain voi loksahtaa kohdalleen hieman myöhemmin ja edistyvät harppauksin. Nämä myöhemmin kehittyvät miettivät penkillä miksi eivät kelpaa ja lopettavat hienon lajin liian aikaisin. Isommissa kaupungeissa tilanne on hieman parempi, kun saattaa olla mahdollisuus tehdä oma haastajaporukka tai sitten hakea peliaikaa toisesta joukkueesta. Kuitenkin aika monella paikkakunnalla tilanne on se, että joko pelaat (istut penkillä) siinä ainoassa joukkueessa joka siellä on tai et pelaa säbää ollenkaan.
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Viestejä
14
Kaverisuhteiden kautta voi penkitetyn pelaajan lopettaessa peliaikaa saanut kaverikin lopettaa. Myös pelaajien siirtely suurten seurojen eri tasoisista joukkueista toisiin, saattaa sosiaalisesti aralle pelurille olla stressaavaa.
 
Viestejä
1
Kaikki tuntuu olevan yhtä mieltä siitä että artikkelissa kuvattu toimintatapa on väärin. Miksi sen annetaan kuitenkin tapahtua? Jos nostat vanhempana asia on esille niin saat vaikean vanhemman leiman ja sillä vaikeutat oman lapsen mahdollisuuksia jatkossa. Tästä syystä moni on vaan hiljaa ja kärsii. Tätä tapahtuu mm. Ervissäkin
 

Mahoney

Kaikki tuntuu olevan yhtä mieltä siitä että artikkelissa kuvattu toimintatapa on väärin. Miksi sen annetaan kuitenkin tapahtua? Jos nostat vanhempana asia on esille niin saat vaikean vanhemman leiman ja sillä vaikeutat oman lapsen mahdollisuuksia jatkossa. Tästä syystä moni on vaan hiljaa ja kärsii. Tätä tapahtuu mm. Ervissäkin
Siis tämän ei aina anneta tapahtua vanhempien toimesta, vaan vaaditaan. Toistan tässä itseäni, jotta ihmiset ymmärtävät, ettei ongelma ole yksiselitteinen. Varmasti yllämainitun vaikean vanhemman leiman saa helposti otsaan.

Se hyvä että on tasojoukkueita, jotta mahd moni saa pelata. Perinteiset liikuntakerhot olisi hyviä, ilman mitään pelejä, mutta noiden ongelma on ettei niihin osallistuta.

Joukkue tasolla icehearts lienee ainoa puhtaasti reilun pelin seura, kun lähtökohdat eroaa ratkaisevasti perinteisestä seurasta.
 
Viestejä
712
Omat kokemukset on sellaisia, että jokin laji jota ajoissa aloin harrastamaan olin sen alueen parhaimmistoa ja moni laji missä olisin ollut hyvä jäi kokeilematta ja varmaan sinne olisi jo matkaakin ollut niihin lajeihin mikä oli este varmaankin. Pari lajia oli sellaisia että myöhemmällä iällä minut haluttiin mukaan eli minua ihan pyydettiin pelaamaan toinen näistä oli tämä salibandy. Lahjoja olisi varmasti ollut molemmissakin sillä kyllä kehuja sain varsinkin, jos ajateltiin että miten myöhään ne aloitin. Muut oli varmaan jo vuosia niitä pelanneet. Se tässä oli ongelma molemmissa lajeissa, että joko etumatkaa muilla juuri sen verran oli tai ne tietyt avauskokoonpanot oli jo määritelty, että niihin murtautuminen lahjoista huolimatta oli vaikeaa. Ainakin ekassa lajissa näistä kahdesta se oli ymmärrettävääkin ja valmentaja varmaan oikein toimi, toisaalta jos pelisilmää olisi ollut niin ehkä nämä lahjat olisi vielä voineet peliajan ja vastuun myötä kasvaa. Toinen laji sitten ehkä enemmän jäi harmittamaan sillä pelillisesti varmaan avauskokoonpanokin olisi voinut olla mahdollista, mutta varmaan jo harrastajamäärät niin suuret, että osalle jää heikompi rooli ilman sen kummempia perusteluja ja ehkä vaikka sosiaaliset taidotkin toisilla parempia, että silläkin erottuvat.
 
Viestejä
9
Lajin sivusta seuraajana mukava huomata hyvää keskustelua lasten ja nuorten urheilusta. Halleilla kulkiessa huomannut et valmentajia lajissa joka lähtöön. Toki muissakin lajeissa samoja ongelmia ilmenee mut toki esimerkiksi nykykiekossa taitaa olla eri aikakausi valmennuksen osalta menossa.
 

Mahoney

Ehkä yksi syykin olla häviämättä, että täälläkin, etenkin kommenttiosio aikaan seurat arvotetaan sen mukaan mikä voittaa junnumestaruudet. Jos ei niitä tule, seura huono ja epäonnistunut. Ei mene loogisesti pelaajan kehityksen kannalta. Samalla useampi liigan nuoritähti ei ole edes pelannut junnusm-pelejä(ainakaan kovimmissa junnujengeissä), esim Joona Rantala, Mikko Laakso, Ville Lastikka ja Nico Jonaeson. Itse en kyllä juuri edes seuraa junnusarjoja, ja en käy kuin vilkaisemassa joskus keskusteluita. Jos saisin päättää, niin c2 smsarjan lopettaisin, ehkä myös c1 sm:n. Ei siellä bussissa opi pelaamaan. B Junnut vois sitten tehdä kahdeksi ikäluokaksi.
 
Viestejä
885
Nimimerkki Mahoney vetää nyt väitteellään niin vihkoon, että on pakko puuttua asiaan. Juu, ei vissiin Joona Rantala ole pelannut mitään junnusm:ää. Kaudella 2014-2015 hän ei vain pelannut C1 SM:ää, vaan hän myös voitti pistepörssin aivan käsittämättömillä tehoilla 40+83=123 ( pelasi 19 peliä ). Lisäksi hänen joukkueensa NST oli tuolloin hopealla. Mikko Laakso on pelannut tälläkin kaudella 8 ASM-ottelua. Toki hän on pelannut ne liigastatuksella ja se on eri juttu. Lastikasta minulla on vahva mielikuva, että verkot olisivat heiluneet ahkerasti jo junnupeleissä, mutta tähän hätään en löydä hänen junnuaikaisia tilastojaan. Jari Hankkio ja Justus Kainulainen ovat ainakin olleet poskettoman kovia teholinkoja jo junnusm-tasolla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Late bloomereita varmasti löytyy ja on niitä jotka pääsevät huipulle myös ilman junnusm-kokemusta, mutta aivan varmasti suurin osa aikuishuipuista on pelannut kovia pelejä jo junnuikäisinä. Mitä höpinää tuo on, ettei bussissa istumalla kehity? Kyllähän ne pojat siellä määränpäässä myös pelaavat :) Miten ihmeessä se ei muka kehitä, että pelataan oman ikäisten parhaimmistoa vastaan? En ymmärrä lainkaan ajatusta, että loputon tahkoaminen samoja lähiseudun aluesarjajoukkueita vastaan olisi jotenkin kehittävämpää kuin junnusm-pelit. Sitten on harraste- ja haastajataso erikseen, mutta se mahdollisuushan on kaikilla olemassa. Menee vain pelaamaan näihin joukkueisiin, jos ei halua pelata kovimpia mahdollisia pelejä.
 

Mahoney

Sorry en tiennyt Rantalan pelanneen c1 sm, no beessä ei pelannut. Eikä väkisin lähtenyt. Nää asm pelit nyt näille herroille jo ihan sivutuote.

Ja on Lastikka kyllä voittanut lft:n kanssa smkultaakin, jos nyt en väärin muista, niin aluesarjojen kautta menivät. Sinänsä hyvin upposi provo, hyvä minä. Se pointti, kaikki.nämä herrat olisi heittämällä otettu kovimpiin smjengeihin, mutta pysyivät näissä pienimmissä. No Rantalan osalta ei tuolla kotikylillä tainnut olla vaihtoehtoa. Ja sitä kautta tullut kehitystä. Eli voit olla rauhassa vihkoon vetämisen kanssa ;-).

Ja mikä määrä pelimiehiä lopettaa kokonaan tahkottuaan smsarjoissa itsensä puhki? Laadukkaissa jengeissä nääkin toki pelanneet.

Haastan vaan ajattelemaan, ettei ne junnusmsarjat ole mikään onni ja autuus. Bjunnuista eteenpäin on mun linja, missä pitäydyn. Muut alueellisina tai ylialueellisina.

Bussista sen verran, että moni junnu istuu bussissa pelireissujen lisäksi treenireissut, niihin parempiin jengeihin. Uudeltamaalta Helsinki/Espoo/Vantaa. Vaikka omalla kylällä voisi olla ihan ok tasoinen jengi, missä voisi kehittyä. Ja sitten näissä isoissa pahimmassa tapauksessa ei oikeasti oli mitään yksilönkehitystä, koska seuran hyvyys = kuinka monta mestaruutta. Jos lukee mistä aiheesta tämä keskustelu, miksi ei uskalleta hävitä. Niin lisään oman mausteeni, miksi nähdään junnusm:t yhtenä oikeana totuutena? Missään kohtaa en väittänyt etteikö kovat pelit kehitä. Mutta ainakin etelässä alueellisesti saisi kovia pelejä pienemmille smsarjalaisille, ilman reissaamista. Toisaalta onhan väitteilleni jotain faktaa, esim ssv:n huippuikäluokasta ja smkultaa vuolleesta 98 ikäluokasta ei taida ketään olla liigassa.

Sinällään tämä oli tietoinen provo, hyvin on tiedossa, että kaikki mainitsemani ei.ole mitään latebloomereita nähnytkään. Huippuyksilöitä, joilla ollut uskallusta valita oma tiensä!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös