Kolmannessa osassa Complex Floorball julkaisee ylemmän keskikastin. Näin kuuden parhaan joukkueen osasto jaetaan vielä puoliksi. Tässä osastossa on joukkueita, jotka pystyvät onnistuessaan haastamaan liigan kärkeäkin – vähintään on odotettavissa playoff-paikka.
Nokian KrP
Nokian KrP ei vastannut kysymyksiimme.
ANALYYSI
Nokian KrP:sta ensimmäinen huomattava asia on se, miten seura on järkeistänyt pelaajahankintojaan takavuosista. KrP kiinnitti kesällä hyviä nuoria vahvistuksia: Joona Rantalan, Jonatan Kovasen, Tuukka Salon ja Aki Hietasen. Näissä hankinnoissa on huomionarvoista, että moni pelaajista on toisilleen ennalta tuttu. Rantala on pelannut edellä mainituista kaikkien kanssa ja etenkin Kovasen kanssa he ovat olleet jo junioriaikoina tutkapari. Yhdessä heiltä on alkavalla kaudella odotettavissa tehopisteitä mukava määrä. Kun joukkue on muutenkin pysynyt hyvin kasassa, on KrP:lla kasassa kaksi erittäin kovaa sekä kolmas laadukas viisikko.
Reissumieheksi viime kauden otsikoissa tituleerattu Jarmo Härmä muutti kesällä Tampereen seudulle ja pääsee näin useammin mukaan joukkueen arkeen. Se todennäköisesti nostaa päivittäisen tekemisen tasoa jo pelkästään sillä, että päävastuuta kantava valmentaja on enemmän paikalla harjoituksissa. Härmän tiimi halunnee panostaa hyökkäyspelin kehittämiseen, mutta suuret muutokset siinä vaativat aikaa, keskittymistä ja valmentajalähtöisempää harjoittelua. Kesällä seura on sosiaaliseen mediaan mainostanut, miten edustusjoukkue on harjoitellut monipuolisen urheilullisesti hiekkakuopilla ja nurmikentillä, eikä lajiharjoituksissa pelitapa-asioihin vielä kesäkuussa keskitytty. Viime kaudella pelaajat saivat ilmeisesti sopia keskenään kohtuullisen paljon pelillisistä asioita ja kolme viisikkoa pelasivat jokainen näkyvästi eri tavalla niin pallottomana kuin pallollisena. Tämä tekee joukkueen suoritustason myös herkemmäksi poissaoloille.
Pitemmissä hyökkäyksissä KrP ei ole ollut erityisen hyvin organisoitu, vaikka ykkösviisikko pystyykin maaleja tekemään pitemmänkin pallonhallinnan jäljiltä. KrP:n hyökkäyspelin tehot painottunevat edelleen nopeampiin hyökkäyksiin ja pelaajajohtoiseen järjestäytymiseen. Uhkana kenties on, että viime kauden pelillinen konsepti koetaan niin toimivaksi, että kehittämisen osalta nojataan lähinnä hankittuihin vahvistuksiin ja tyydytään pelillisesti pieniin viilauksiin. Näätärokki puri vastustajiin hyvin viime kaudella, mutta nyt kilpailu kärjen tuntumassa on kovempaa. Henri Johanssonin viisikko joka tapauksessa tekee tuhojaan ja KrP:n kakkosviisikoltakin voidaan odottaa tasaista tulosta. Näädillä riittää nyt materiaalia hyvään kolmosviisikkoon, joka sekin rokottaa heikompia joukkueita.
Nähtäväksi jää, pystyvätkö näädät vakiinnuttamaan paikkansa liigan terävimmästä kärjestä. Päästettyjen maalien määrää on todennäköisesti saatava alas. Se vaatii paremman puolustamisen ohella laadukkaampia pitkiä hyökkäyksiä. Pelkällä näätärokilla peliä on vaikea kontrolloida. Vastaan asettuu alkavalla kaudella joukkueita, jotka ovat pallollisena aiempaa parempia pallollisena ja antavat vähemmän edullisia vastahyökkäystilanteita, sekä esimerkiksi vahvistunut SPV, joka viihtyy ilman palloa ja rankaisee vastustajan virheistä.
Sijoitus:
4.-6.
Antti Hänninen
SPV
1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Epäonnistuimme jo joukkueen rakennusvaiheessa. Valitsimme lähtökohdaksi tiiviimmän ja meidän historiaa ajatellen kapeamman ringin, joka koitui kohtalokkaaksi etenkin kun loukkaantumiset tulivat vielä kuvaan mukaan. Kausi päättyi pettymykseen ja johtopäätöksiin, joiden pohjalta nyt ollaan liikkeellä leveällä ryhmällä ja tavoitellaan uutta tulemista.
2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Fysiikkaa, aktviivisuutta, joka tavalla urheilullisuuden nostamista. Huhtikuussa aloitimme ja tapahtumia on ollut 5-6/viikko. Lomaa olemme pitäneet yhteisharjoittelusta yhteensä n. kuukauden, mutta jaksotetusti.
3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pallotonta pelaamista niin pallolla kuin ilman. Olemme olleet läpi kesän niin ulkona kuin salissa ja harjoittelu on läpi kesän menty fysiikan ehdoilla.
4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Lämmittely, aktivointi, harjoitus, jäähdyttely ja loppuverryttely. Lajiharkassa vielä palis alle.
5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
1. Salibandy on reagointipeli, joka vaatii poikkeuksellisen hyvää fysiikkaa.
2. On tunnettava isot pallopelien lainalaisuudet riittävän hyvin ja sovitettava niistä omaan ryhmään sopiva pelitapa. On monta tapaa voittaa.
3. Voittaminen vaatii aina uhrautumista. Loppu on joukkuepeliä.
Vastaajana päävalmentaja Tommy Koponen
ANALYYSI
Siinä missä monien joukkueiden kohdalla voidaan kysyä selkeän identiteetin perään, on Seinäjoella sen sijaan luotu todella selkeä ja tunnistettava sellainen. Se ei ole rajoittunut vain kentällä tapahtuvaan, vaan se seura huokuu sitä kautta linjan.
SPV on ollut 2010-luvun menestyneimpiä joukkueita. Peli on perustunut selkeälle pelilliselle konseptille. Vahva puolustus, rankaiseva vastaiskupelaaminen, sekä vahva panostus fysiikkaharjoitteluun ovat olleet ne pilarit, joiden varaan seuran arkkitehti Tommy Koponen on vuosien mittaan suunnitellut. Aika ajoin, kenties hieman ulkoistenkin muutospaineiden myötä Seinäjoella ollaan yritetty viedä lajia hieman monipuolisempaan suuntaan, mutta nämä eivät ole olleet täysin hallittuja askelia. Tälle kaudelle on ennakoitavissa paluu tutumpaan konseptiin, jonka myötä joukkue on hamuamassa takaisin kohti kärkisijoja.
Pelillisesti SPV ei lähde modernien trendivillitysten kanssa flirttailuun. Seinäjoella ollaankin rehellisesti mitä ollaan. Näkemyksiä ei peitellä, kuten Koposen puheet joukkueen harjoituskaudesta osoittavat. Tämä on adjektiivivalmennuksen ja lumoavien puheiden aikakaudella sekä raikas tuulahdus, että erittäin arvostettava taito. Koponen seisoo oman juttunsa takana selkä suorassa.
Hieman sekavahkon viime kauden jälkeen Peliveljet ovat tehneet selkeitä johtopäätöksiä, ja jonka tukena toisaalta on jo mittava kokemus menneistä kausista. SPV:n pelitavalle maalivahti on elimellisen tärkeässä asemassa. Viime kauden haasteisiin tällä osa-alueella on vastattu hankkimalla maajoukkuemaalivahti Eero Kosonen, sekä Rasmus Hasu. Torjuntakykyjen lisäksi Kosonen sopii vahvan heittokätensä myötä erinomaisesti joukkueeseen istutettuun vastaiskupelaamiseen.
Kenttäpelaajien puolella kauan jatkaneeseen ydinrunkoon on saatu lisättyä mielenkiintoisia palasia. Petri Hakonen uusvanhana hankintana on hyvä lisäys ja muutkin tulijat sopivat pelaajaprofiililtaan juuri SPV:hen. Näin ollen sopeutuminen kulkenee nopeamman, joukkueen ollen jo varhaisessa vaiheessa halutun näköinen.
SPV tulee siis ilmeisesti palaamaan vanhaan selkeään pelitapaansa, jossa erinomaisella maalivahtipelillä vuorattu puolustus tarjoaa etenkin naiivisti hyökkäämistään lähestyviä joukkueita vastaan runsaasti mahdollisuuksia vastaiskuihin. Kyse ei ole inhorealistisesta lähestymisestä, vaan siitä, että tämä on yksinkertaisesti tehokas tapa pelata vielä 2018- vuoden salibandyliigassa. Lopulta vain harvalla joukkueella on pitkälle viedyt pelilliset keinot murentaa SPV:n pallotonta peliä. Tätä kautta itse asiassa voidaan katsoa myös laajemmin salibandyliigan joukkueiden pallollisen pelaamisen kehittämistä, nimittäin löyhästi organisoidut joukkueet paljastuvat SPV:n pallottoman pelin edessä.
Tuleva kausi voidaankin siis nähdä Koposenkin alleviivaamana uutena tulemisena. Uhkakuvia kuitenkin on. Vaikka joukkueen materiaali on leveämpi, on mielenkiintoista nähdä minkälaisilla toimenpiteillä on varmistettu, ettei avainpelaajien pitkäaikaisia loukkaantumisia tulisi entisten kausien malliin. Vuosien aikana fysiikkaharjoitteluun on panostettu paljon, mutta kuinka paljon tätä ruuvia voidaan vielä kiristää? Onko fyysisen harjoittelun kuormalla nähty yhteyksiä avainpelaajien loukkaantumisiin, vai istuuko syytetyn penkillä edelleen värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut hahmo nimeltä ”Tuuri”.
Tullaan lopulta siihen, kuinka ison kompromissin SPV joutuu tekemään identiteettinsä kanssa. Mikäli tämä ei ole iso, pelataan Seinäjoella tulevalla kaudella aina mitaleista asti.
Sijoitus:
4.-6.
Mikael de Anna
EräViikingit
EräViikingit eivät vastanneet kysymyksiimme
ANALYYSI
EräViikingit lähtivät edelliskauteen todella haastavista asetelmista muuttuneen valmennuksen ja suhteellisen kokemattoman joukkueen vuoksi. Siihen nähden runkosarjan kolmatta sijaa voidaan pitää hyvänä suorituksena.
Tulevaa kautta voidaan pitää vähintään yhtä haastavana, kun pelaajaliikenne on edelleen ollut lähinnä joukkueesta ulospäin. Miko Kailiala vei mukanaan järjettömän määrän maaliherkkyyttä sekä johtajuutta, eikä tilannetta helpota Miska Mäkisen, Tuomas Iiskolan, Mikko Sipilän ja Ilkka Kosken menetykset. Tulijapuolella Perttu Puska ja Janne Hyvönen ovat arvokkaita paluumuuttajia, mutta lähteneiden pelaajien jättämää aukkoa he eivät korvaa.
Näin ollen helsinkiläiset joutuvat toista kautta putkeen aloittamaan viisikoiden yhteispelin kehittämisen lähes alusta, mikä näkynee varsinkin alkukaudella pistemenetyksinä. Uusien pelaajien sopeutuminen joukkueen pelitapaan ja liigavauhtiin ottaa aikaa, joten varsinkin kauden alkua ajatellen kesän harjoittelu nousee suureen arvoon.
Organisaation suurimpana haasteena on edelleen seurafuusion tuoma identiteetin puute. Se näkyy ulospäin monella eri tavalla. Maailman suurimman seuran tavoite on kunnianhimoinen ja hieno, mutta se ei itsessään merkitse mitään, jos tuote on muovinen. Merkityksellisyyden luominen seuraan on edelleen pahasti kesken. Jo pelkistä yleisömääristä voidaan päätellä, että seura ei sen numeraalisesta koosta huolimatta kosketa oikein edes omia jäseniään.
Siinä missä Tapanilan Erällä tai SSV:llä oli selkeä pelillinen identiteetti, sitä on vaikea löytää EräViikingeistä. Seuran alkutaipaleella tämä on toki inhimillistäkin ja asian eteen tehtäneen jatkuvasti töitä. Siinä missä pahimmat haastajat ratsastavat vahvasti oman pelitavan aallonharjalla SPV etunenässä, helsinkiläisten on hyvin vaikea unelmoida jackpotista keväällä.
EräViikingeillä on kaikesta huolimatta edelleen laadukas joukkue liigatasolle. Menetyksistä huolimatta Eräviikingit saa kokoon kolme laadukasta viisikkoa, jonka lisäksi viisikoiden kesken ei ole nähtävissä hierarkian suhteen ristiriitoja. Kokeneen kaartin takana on nyt hyvä mahdollisuus kasvattaa tulevaisuuden vastunuunkantajia, joiden tausta uudessa seurassa selkeästi pidempi. Joukkueen valmennus on niin kokenut, että mitään floppikautta on turha odottaa. Mika Ahosen johtama joukkue luottaa tulevalla kaudellakin pelitavassaan pallonhallintaan ja kerryttää pistepottia kauden aikana varmasti playoffeihin riittävään, tasaiseen tahtiin.
Joukkueesta löytyy edelleen riittävästi rutinoituneita pelaajia Jani Kukkolan johdolla, jonka vuoksi joukkueen sisäinen vaatimustaso on kohdallaan. Runkosarjassa joukkue on edelleen kuuden parhaan joukossa, mutta uuden luominen ottaa aikaa ja siksi helsinkiläisillä saattaa olla tiedossa lyhyt kevät.
Sijoitus:
4.-6.
Miika Peltonen