Salibandy noussut todella nopeassa tahdissa yliopistojen hikijumpasta merkittäväksi lajiksi. Kasvun myötä kilpasalibandyn ohella laji on asemoinut itsensä vahvasti niin nuorten, kuin sekä varttuneempien vahvaksi liikuttajaksi. Lajin nousun myötä myös infrastruktuuri, pelaajakehitys, sekä valmennuskoulutus ovat ottaneet merkittäviä askeleita eteenpäin.

Siinä missä laji on pikkuhiljaa noussut urheiluna ja harrastuksena kansallisten lajiemme eturintamaan, täysin samaa huomiota ei voida tehdä lajin parissa käydystä julkisesta keskustelusta. Pelistä kyllä ansiokkaasti ja vaivoja säästelemättä uutisoidaan tapahtumien, tulosten ja eri ilmiöiden osalta. Spesifimpi keskustelu itse pelin sisällöstä on sen sijaan jäänyt sangen vähäiseksi. Tiivistetysti sanottuna lajimme kaipaa pariinsa enemmän puhetta pelistä ja sen harjoittelemisesta.

Viime aikoina salibandyn saralla olemme saaneet lukea kaksi erinomaista kirjoitusta. Ensin Antti Hänninen kirjoitti blogissamme (http://complexfloorball.blogs.com/my-blog/2017/09/index.html)tekniikasta, sen käsitteellistämisestä ja sen harjoittelusta  Viime viikolla Perttu Kytöhonka kirjoitti Pääkallo.fi -sivustolle (http://paakallo.fi/2017/10/blogi-kurkistus-pelitavan-rakentamisen-maailmaan/ )ansiokkaasti pelitavan rakentamisesta ja sen harjoittelemisen prosessista. Edellämainittujen, ansiokkaiden kirjoitusten arvoa ei mitata vain niiden merkityksestä lajikulttuurille ja pelikeskustelulle. Myös niiden merkitys keskustelunavauksena ja ajatustenvaihdon jalkauttamisessa on suuri. 

Ajatustenvaihto ja keskustelu kollegoiden ja aktiivien kanssa vähintään yli seurarajojen on korostuneessa asemassa mitä tulee lajin kehitykseen. Siinä missä joukkueen toiminta on kollektiivista, sitä on valmentajien välinen yhteistyö – mikäli korulauseet ja maljapuheet lajin yhteisestä hyvästä pitävät paikkaansa myös arkitekemisen piirissä. Luonnollisesti lukuisia keskusteluita käydään päivittäin halleilla ja saleissa, mutta aikakautemme tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet entistä laajemmalle keskustelulle. Oma blogisivustomme on saanut alkunsa nimenomaan valmennuskollegoiden välisestä keskustelusta, jota on käyty muualla kuin fyysisesti kasvotusten. Tämän merkitystä omalle valmennusprosessilleni on vaikea olla korostamatta. 

Joukkueen harjoittelu

 “It takes time to create excellence. If it could be done quickly, more people would do it”.

– John Wooden

Niin hyvin kuin pelipäivä on juhlapäivä – teesi elääkin ja voi hyvin, tapahtuu joukkueen toiminta arjessa, harjoituksissa. Teknis-taktisten asioden lisäksi harjoituksissa luodaan myös merkityksiä ja usein julkisessa keskustelussa mainittuja arvoja. Miksi teemme asiat juuri näin, miksi jokainen tervehtii jokaista kätellen ja silmiin katsoen, miksi lämmittelemme yhdessä ja niin edelleen. 

 Kollektiivisen pelitavan luominen ja sen harjoitteleminen on aikaisempia kirjoituksiamme myötäillen kompleksia toimintaa, jossa moni asia vaikuttaa moneen. Kun huomioon otetaan vielä aikaresurssin niukkuus, nousee jokaisen harjoituksen rakenne ja sen tavoite merkittävään asemaan. Kun lasketaan yhteen käytössä oleva yhteinen aika, on vaikea kokea sen äärellä yltäkylläisyyttä. Mitä harjoitellaan, mitä periaatetta työstetään, sekä mitä alaotsikoita (sub-principles) harjoituksen pääteeman alle halutaan sijoittaa. Tiivistäen, olennaisia kysymyksiä ovat mitä ja mitä harjoittelemme, miten harjoittelemme, sekä mitä laatutekijöitä tiettyyn harjoitukseen haluamme.

Kauden mittaan joukkeen ollessa tietyllä tapaa jatkuvassa akuutissa kriisissä, on onnistuttava poimimaan pelistä kulloisetkin ongelmatiikat, sekä kyettävä pureutumaan näihin osa-alueisiin spesifillä harjoittelulla. Sellaisella, joka kykenisi mahdollisimman suuren siirtovaikutuksen myötä parantamaan joukkueen kollektiivista pelaamista. Me valmentajat tapaamme usein nostaa etenkin hävityn pelin jälkeen yksittäisiä syitä huonolle tulokselle: “syötöt olivat huonoja”, “pallo ei mennyt maaliin, (miksi maali ei synny??)”, “jäähy/jäähyt muuttivat pelin kulkua”, “sorruimme henkilökohtaisiin virheisiin” tai oma suosikkini “jäimme fysiikassa jälkeen”.

Kun puhumme kompleksista invaasiopelistä, on hieman väkivaltaista tehdä ottelusta johtopäätöksiä yksittäisiin syihin vedoten. Ensimmäisten, primitiivisesti tehtyjen huomioiden jälkeen, nousevat esiin tärkeinä jatkokysymykset liittyen kollektiiviseen peliin, viisikon rakenteisiin, tarvittaviin pelaamisen tukitoimiin ja niin edelleen.

Harjoitusesimerkki

Peräänkuuluttaessani aiemmin tekstissä enemmän konkreettista ja spesifiä pelipuhetta, nostan tässä kirjoituksessa julkisesti esimerkkinä oman joukkueeni viime viikon keskiviikon harjoituksesta. Alustan tätä tarkentamalla, että valmennan tällä hetkellä Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Iron Marmots Davos-Klosters – nimistä joukkuetta.

Harjoituksemme pääteema oli hyökkäyspelaamisessa ja tässä viitekehyksessä oman päämme hitaassa hyökkäyspelaamisessa. Erityisest keskityimme ensimmäisen prässinlinjan murtamiseen. Perustelu tälle on siinä, että olemme kohdanneet tällä osa-alueella suuria ongelmia, jotka ovat johtaneet suureen määrään päästettyjä maaleja negatiivisten transitioiden kautta.

 Harjoitusten ajankohta keskiviikko 11.10.2017 klo 20.45 – 22.00. Harjoitusten osallistujamäärä oli 18 kenttäpelaajaa, sekä erinäisten syiden vuoksi käytössämme oli tässä harjotuksessa 1 maalivahti. 

Alkulämmittely 10 min

• Aktivoivat alkulämmittelyt

 

4+1 v 4 

Harjoituksen kulku

 

• 4v4 aluepeli, jossa pallon omaavalla joukkueella käytössä viides pelaaja
• Peliaika:  3x 4 minuuttia 2 minuutin tauoilla
• 40 s mittaiset vaihdot
• Pelialue 80% kentän pinta-alasta, ison maalialueen rajat toimivat takarajoina. Leveyssuunnassa käytössä koko kenttä
• Lähtötilanne pallolla sama, joka oman pään hitaassa lähdössä
• Puolustava joukkue 2-2 – asetelmaan, joka on mallintaa prässipelaamistamme
• Pallollisen joukkueen pyrkimys on hallita palloa, tuottamalla pelimalliimme tuet, sekä etäisyydet  
• Puolustavan joukkueen tavoitteena riistää pallo, jonka jälkeen jokeripelaajan puolelleen saadessaan se pyrkii mahdollisimman nopeasti organisoitumaan ja muodostamaan hyökkäyspelaamisen rakenteet tuomalla tarvittavat tuet ja etäisyydet

 

Harjoituksen tavoitteet ja laatutekijät

 Harjoituksen pääperiaate on hitaan hyökkäyksen lähtötilannetta mallintamalla pyrkiä rakennusvaiheessa tuottamaan prässin murtamiseen, jotta pallo kyettäisiin pelaamaan vastustajan alueelle. Kun on päästy kentän toiselle puolelle, on tarkoitus tuet tuoden jälleen kyetä pelaamaan pallo vastakkaiselle puolelle.

 Pallollisen joukkueen alaperiaatteita ovat murtovaiheen tarvittavat tukitoimet, jotta pallolliselle pelaajalle kyetään tarjoamaan tukitoimet ja sitä kautta hän kykenee tekemään peilä edistävän salibandyteon. Oikeat etäisyydet, sekä pallottomien pelaajien vartalon asento ja sijainti ovat tässä harjoituksessa avaintekijöitä.

Pallottoman joukkueen pääperiaatteena on hyökkäyksen häiritseminen / estäminen säilyttämällä oikeat etäisyydet ja tätä kautta pyrkiä pallonriistoon. Pallottomassa pelaamisessa ensimmäisen tason pelaajille tärkeitä laatutekijöitä ovat palloon kohdistuva paine ja sen “nykivä” liike. Toisen tason pelaajille merkittäviä laatutekijöitä ovat oikean etäisyyden säilyttäminen, sekä kyky irrota omalta paikaltaan kohti pallonriistoa.

 Lisäksi pallottomalle joukkueelle olennainen päätehtävä on pallonriiston jälkeen kyetä organisoitumaan mahdollisimman nopeasti, niin että tarjolla ovat tarvittavat tuet ja oikeat etäisyydet

 

 

3v2 -> 3v1

Harjoituksen kulku:

 

 

• Lähtö keskeltä, josta syöttö jommalle kummalle siivelle

• Hyökkääjistä 2 siirtyy puolustajien jonoon.

• Harjoituksen kesto 2x 4 min

 

 

Harjoituksen laatutekijät 

• Siivessä olevan pelaajan peliasento ja sivuttaissuuntaisen liikkeen malli
• Tukitoimet pallolliselle pelaajalle
• Kolmannen miehen sijainti suhteessa palloon ja tilaan → ei saisi karata syöttövarjoon
• Puolustavien pelaajien paine palloon ja ohjaaminen
• Hyökkäävän joukkueen alle pelaamisen seuraaminen → kaksi puolustavaa ei pelaisi samaa pallollista, vaan kommunikointi ja roolien jako

Tämän päivän harjoituksessa “normit veskalämmöt” korvasi 3vs2 → 3vs1 – maalintekoharjoitus. Maalintekoharjoitus oli  linjassa päivän pääteeman kanssa, joten myös tässä harjoituksessa avauspelaamisen rakennetta mallintaen pyrimme ensin murtamaan yhden linjan 3vs2 -asetelmassa, jonka jälkeen tulee maalintekoon pyrkivä suoritus.

Harjoituksen pääperiaate on ratkaista tämä miesylivoimainen tilanne pitäen avauspelaamisen periaatteet mukana, sen sijaan, että pyrittäisiin oikomaan maalintekoon liian pystysuuntaisen pelaamisen kautta.

Linjan murtamisen ja maalintekoon pyrkimisen lisäksi harjoitus tarjoaa myös puolustaville pelaajille, sekä maalivahdille valintatilanteita.. Näin ollen emme harjoittele maalintekoa tyhjään kenttään paineettomassa tilassa, vaan keskitymme myös maalineton tukitoimiin, sekä puolustavien pelaajien valintoihin tilanteen estämiseksi/ maalinteon häiritsemiseksi.

 

 

4-4 Pallonhallinta – ja transitiopeli

 

Harjoituksen kulku:

 

• 4-4 yhteen päätyyn
• Kentän ala 75%
• 40s vaihot pillistä
• Peliaika 3×4 minuuttia 3 minuutin tauoilla

 

Harjoituksen periaatteet ja  laatutekijät

 

Pallolla oleva joukkue pyrkii aiempien harjotusten mukaisesti pelimallin mukaisesti murtamaan vastustajan karvauksen ensimmäisen linjan ja sitä kautta edetä maalipaikkaan. Laatutekijöinä harjoituksessa on tarjota pallolliselle pelaajalle tuki, oikeat etäisyydet, sekä vartalon asennot.

Saadessaan pallon, puolustavan joukkueen tulee pelata paineen alta itsensä pois ja se saa kolmen keskinäisen syötön jälkeen itselleen hyökkäysvuoron. Tämä kolmen syötön sääntö sinänsä on hieman geneerinen, mutta se hyökkäysvuoron saamisen edellytyksenä kutsuu puoleensa pallonhallinnan organisoinnin tarvitsemia tukitoimia.

 

 

5vs5 -peliosio

Aiempien harjoitteiden tuominen 5v5-pelaamisen kontekstiin. Yhden maalivahdin läsnäolo harjoituksessa luonnollisesti vaikutti tämän harjoitusosion sisältöön
Tämän vuoksi 5v5-pelissä maalivahtia vastaan pelannut joukkue pelasi ns. perinteistä salibandya, kun taas tyhjään maaliin pelaava viisikko pyrki enemmän pallonhallintaan ja pitkän hyökkäyksen luomiseen. Tämä asetelma ei toki ole ideaali, sillä pallonhallinta ei ole itseisarvo. Toisaalta tyhjään maaliin pelaamisen tuoma rajoite tuo viisikolle hieman erilaisia, pelaamisen rauhoittamista hyödyntäviä tavoitteita, joita pelimme myös on kaivannut. .

 

 Ote harjoitusviikon lauantain ottelusta Unihockey Basel Regiota vastaan. 

 

Yllä avattu harjoitusesimerkki on painotuksia lukuunottamatta rakenteeltaan joukkueellemme hyvin tyypillinen harjoitus. Jokaisen harjoituksen lähtökohta on siinä, että pyrimme harjoitusten eri osioihin tuomaan mahdollisimman paljon harjoituksen pääteeman mukaisia pelitilanteita, joissa olennaiseen rooliin nousevat havainnointi ja niiden perusteella salibandytoimien tekeminen. Siinä missä itse peli sisältää jatkuvasti uusia ja muuttuvia tilanteita, pyrimme myös harjoitusten kautta valmistautumaan näihin tilanteisiin. toimimaan niiden perusteella. Itse peli sisältää jatkuvasti uusia ja muuttuvia tilanteita, joihin valmistaudumme harjoittelemalla niiden mukaisesti.

 

Jos joku valmentaja/pelaaja/toimija kokee harjoituksen sisällön kokonaisuudessaan tai jonkin osan siitä mieluisaksi, on tämän harjoituksen sisältö tätä kautta avointa ja julkista tietoa. Jos jollain valmentajalla herää näistä kysymyksiä, mielipiteitä tai jatkoideoita, vaihdan erittäin mieleläni ajatuksia. 

Mikael de Anna
Twitter @MikaeldeAnna