Pesiksen, tuon käymättöminen korpimaiden vihonviimeisen pallopelin sarjakausi huipentuu kovaa kyytiä Vimpelin ja Sotkamon finaalivääntöihin. Toukohousupallo on saanut tänäkin vuonna paljon palstatilaa urheilumedioissa.
Urkkalehden ja Veikkaajan artikkeleissa on muistettu lähes poikkeuksetta kertoa lajiin kuuluvan psykologisen sodankäynnin tärkeydestä ja kehuttu Sotkamon lukkarin Toni Kohosen kuupan kestävyyttä. Koden sipulin pitävyydestä en tiedä, mutta pari peliä pääsarjaa seuranneena voin allekirjoittaa, että verbaalikakkaa kyllä lentää edestakaisin niin pelaajien, hierojien kuin makkaranmyyjienkin välillä. Superi yritti hillitä tätä pottuilun määrää koventamalla provosoinnista seuraavia rangaistuksia, mutta pelaajat buuasivat nämä uudistukset maton alle pelin hengen vastaisina kukkahattuhöpötyksinä.
Pesis on ei-kontaktilaji puhtaimmasta päästä. Et joudu vastaamaan sanoistasi teoilla, et vaikka miten solvaisit vastustajan tyttöystävän ulkonäköä tai haastaisit pukkarin taakse painimaan. Tätä sitten kutsutaan peliin kuuluvaksi taktiseksi psyykkaamiseksi. Minusta tämän mestarillisen taktiikkamittelön kuuntelu on tavallaan aika viihdyttävää, mutta toisaalta niin pirun tuskallista. Huippukundit ovat kuitenkin pesiksessäkin ihan täyspäiväisiä ammattilaisia, eikä jenkkiläisiä slummidonkkaajia huijaamassa elantoaan.
Tuntuisi varmaan aika erikoiselta yrittää harjoittaa omaa duunia samoissa olosuhteissa. Autolla myyntitapaamiseen Pohjanmaalle, jossa vastassa on pari tuhatta kylähullua, jotka huutavat sinulle kuolemaa ennen kuin ehdit edes avata läppäriäsi. Viereisessä pulpetissa kilpailijan myyntijohtaja räpättää korvaan, että ähä, ähä, sä et osaa mitään. Kaupan päälle Kauppalehti ihailee artikkelissaan kilpailijan henkistä lujuutta ja taitoa tehdä bisnestä.
Vastustajan kuumentaminen poskea soittamalla on yleismaailmallinen asia urheilussa, eikä rajoitu pelkästään pesikseen. Salibandyn kunniaksi voin sanoa, että meillä kuittailut lauotaan yleensä melko hyvässä hengessä, eikä niillä ole tarkoitus saada vastustajan aivoja sulamaan raivosta.
Meidän perisyntimme on omituinen riikinkukkoilu kulmakolausten ja maalineduskahakoiden jälkeen. Robert Helenius voi punnituksen aikana halutessaan sanoa, että mä vedän sua turpaan koko illan, koska niin hän tulee tekemäänkin. Saman uhkauksen esittäminen sählykentällä säestettynä olkavarsitönäisyllä on aika keijoa. Kortteja kun ei koskaan katsota loppuun asti, niin kylmäksi ajelulla uhkaamisen voisi jättää kokonaan pois.
Onneksi itse olen valmentajana ja pelaajana tällaisen lapsellisen käytöksen yläpuolella, eikä minulla ole tarvetta huudella vastustajille tai tuomareille yhtään mitään.
> Onneksi itse olen valmentajana
> ja pelaajana tällaisen lapsellisen
> käytöksen yläpuolella
🙂
Taas jokainen pelaaja pelaa omilla vahvuuksillaan. Itse puhua pälpätän kentällä mitä sylki suuhun tuo. Niin monesti pääsen sillä käytöksellä vastustajan ihon alle ja saan heidän pelinsä sekoamaan, silti pystyn itse myös ratkaisemaan pelejä joukkueelleni. Henkinen sodankäynti kuuluu tähänkin lajiin ja ketä sen osaa on vahvoilla. Ei se oli välttämättä lapsellista, se on osa peliä. Ehkä juuri tälläisen ajattelun takia salibandy ei tulle enempää nousemaan. Mietis kuinka kovaa psyykkausta käydään vaikka NHL:ssä, missä vastustaja lyödään jo ennen ottelua ensimmäisen kerran. Miten Guordiola ja Mourinho sotivat joukkueita vaastan jo kuukauden ennen ottelua. Ei näissä lajeissa tätä tuomiota. Miksi se siis salibandyssa olisi tuomittavaa??
Juuri näin. Sinun mielestäsi vastustajan ihon alle pääseminen ja toisen pelin sekoittaminen on hienoa ja arvokasta työtä oman jengin eteen. Koet sen kuuluvaksi pallopeleihin, koska isossakin maailmassa sitä tehdään. Näin se maailma makaa tällä hetkellä. Cheat 2 win.
Minusta se on huonoa käytöstä, ja siitä pitäisi lajien pyrkiä pääsemään eroon. Jakke Ruudun tai muiden hämmentäjien idolisointi kuuluu voimakkaasti jenkkien ammattisarjojen tähtikulttuuriin. Siellä tarvitaan valtavasti ylimääräistä kohinaa ja sälää itse pelitapahtumien lisäksi. Ilman kyseenalaistamista me kaikki luulemme, että tämä kohlottaminen oikeasti kuuluu lajiin kuin lajiin.
Jos voittamiseen vaaditaan taito lällättää ja sikailla, tai ainakin ottaa vastaan tätä soodaa lähes rajattomasti, niin pitäisikö tämä laajentaa yksilölajeihinkin kuten yleisurheiluun tai vaikka suunnistukseen? Olisiko taitoluistelulle hyvästä, että Susanna Pöykiö saa Kiira Korven vetämään lipat haukkumalla häntä lihavaksi kesken suoituksen?
Onpahan huutelijoilla ainakin divaripeleihin materiaalia huudella Kaistiselle.
Erästä Jeren joukkueen peliä aikanaan viheltäneenä voin todeta, että kyllä sieltä Jerenkin suusta niitä asiattomia kommentteja satelee..
Itse en puhunut mitään sikailusta, esim törkeistä taklauksista, keihästämisistä tai muista. Ne loukkaavat fyysisesti ja saattaa tulla pahoja loukkaantumisia. Jokaisen ketä näitä joukkuelajeja harrastaa, pitäisi tietää, että se on vain peliä ja se mitä kentällä sanotaan ei tarkoita sitä mitenkään henkilökohtaisesti. Jos pystyt sanoilla eliminoimaan vastustajan tähtipelaajan, mitä väärää tässä on? Koska yleisesti ne tähti pelaajat on tähän tottunut ja eivät korviaan letkauta moiselle asialle! Lisäksi mielestäni ottaa nyt esimerkkinä tuo taitoluistelu. Se on lajin kulttuurista kiinni. Ja tuskin se tulee ikinä kuulumaan taitoluisteluun tai yleisurheiluun, ne kun nyt ovat yksilölajeja. Joukkuelajit vain nyt ovat asia erikseen. Puhetta on aina käytetty ja tullaan aina käyttämään. Jos nyt esim otetaan ihan perus kommentti mitä yleisesti huudellaan jollekkin ketä hyppelee ja makaa kentällä enemmän kun seisoo omilla jaloillaan.. jokainen meistä on varmasti tässä tilanteessa kuullut ”kiviä taskuun”.. toiset suuttuvat tästä silmittömästi.. Pitäisikö mielestäsi siis tässä tilanteessa tämän huudon huutaneelle pelaajalle tuomita esim. kymmenen minuutin käytörangaistus?? Herätystä nyt, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan.. Jos ei sitä kestä kannattaa varmaan siirtyä sukan kutomis hommiin..
”Jere K Juuri näin. Sinun mielestäsi vastustajan ihon alle pääseminen ja toisen pelin sekoittaminen on hienoa ja arvokasta työtä oman jengin eteen. Koet sen kuuluvaksi pallopeleihin, koska isossakin maailmassa sitä tehdään. Näin se maailma makaa tällä hetkellä. Cheat 2 win.
Minusta se on huonoa käytöstä, ja siitä pitäisi lajien pyrkiä pääsemään eroon.”
toi sun ajattelumallisi on kyllä jotenkin erikoinen. Miten se nyt on huonokäytöstä jos pelaaja on niin taitava että saa verbaalisilla avuillansa vastustajan parhaat pelimiehet keskittymään muuhun kuin pelaamiseen??? minkä takia siitä pitäisi pyrkiä eroon? jäljelle jäisikin sitten vaan se tylsä harmaa massa jota yleisö tulee katsomaan? tottakai ns. agitaattorit kuuluvat myös salibandyareenoille!
Vastataas vielä tähän. seuraavaksi täytyy kyllä kysyä Mummolta minkä verran hän haluaa että blogistit käyvät vuoropuhelua lukijoiden kanssa.
Vastustajan häiritsemistä epäoleellisilla asioilla tapahtuu tänä päivänä pallopeleissä paljon. Tästä lienee kaikki samaa mieltä, sitä ei tarvitse minulle erikseen esimerkeillä kertoa. Eri mieltä olen Harrastajan ja Klussilan ja varmasti monen muunkin kanssa siitä että tarvitaanko sitä joukkuelajeissa. Onko vastustajan voittaminen ei-pelillisillä asioilla hienoa?
Vähän vaikeaa vastata siihen kysymykseen että mitä vikaa siinä on, kun omasta katsontakannasta koko asiassa ei ole mitään muuta kuin vikaa. Yritetään silti:
Vastustajan tähden pimentäminen sillä, että puolustat kovaa ja iholla koko matsin on hieno teko. Se on pelillinen suoritus, ja varmasti kovassa arvossa lajissa kuin lajissa.
Tähden sekoittaminen puhumalla ja haukkumalla tai vaikka nipistelemällä on ei-pelillinen tapa saada sama tulos: Tähti ei tehnyt yhtään maalia. Minusta tässä ei kuitenkaan ole mitään kovin arvokasta.
Jos tarkoitus pyhittää keinot, niin miksei sitä häirintää voi tehdä oikein tosissaan. Lukitaan starba paskahuussiin pelin ajaksi niin ei varmaan tee yhtään häkkiä.
Yleisön kosiskelu-argumentti onkin sitten vähän laajempi paketti, josta voisi kirjoittaa kokonaan uuden tekstin. Lyhyesti voin todeta että olet oikeassa. Tarpeeksi ärsyttävä jätkä voi houkuttella katsomoon lisää ihmisiä naureskelemaan tämän tempauksille tai huutamaan pelleä.
Rooman Colosseumilla oli aina 50 000 ihmistä huutamassa kun ämpäripäät hakkasivat jäseniä toisiltaan irti ja lopuksi joku syötettiin leijonille.
laitahan jere joku pitsinnypläyskerho pystyyn ja rupeat siellä touhuamaan, hra P.Sihvosen sanoin,taidat olla näitä salibandykenttien kukkahattutätejä,ai jai…
Vastustajan voittaminen on aina hienoa, kuka nyt hävitä haluaa?!?! Ota huomioon, että yleisesti monet huutelut toisille pelaajille tulee syvältä tunteista. Jokainen ketä tosissaan pelaa, on syvältä tunteissaan mukana pelissä.
Ja edelleenkin esitän kysymyksen.. Miten ihmeessä muka kitkisit pois nämä huutelut pelikentiltä?? Jakamalla käytöskymppejä??
Samalla tapetaan pelistä tunne!
Täytyy ottaa huomioon, että joukkuelajeissa on aina ne taitavat ketä tekee pisteitä, on omanpään puolustukseen erikoistuneita kavereita, on niitä ketä teoillaan sytyttää kavereita ja on niitä ketä tekemisellään sekottaa kaverin peliä. Monesti nämä sekoittajat silti ovat myös hyviäkin pelimiehiä.
Tämä ei voittaminen keinolla millä hyvänsä sopii puulaakeihin ja harraste toimintaan. Meneppäs sanomaan liigajoukkueille ketkä taistelevat Mestaruudesta, että hei Matti Meikäläinen älä viitti huudella tolle vastustajalle ku se voi loukkaantua!!
Jonkun mielestä olet oikeassa, jonkun taas et. Asioilla on aina kaksipuolta mutta fakta on se, että sitä huutelua ei millään, eikä koskaan tulla kentiltä pois saamaan. Kun eletään tunteella pelissä, kaikki on mahdollista.
Väitätkö ettet muka itse koskaan ole hermostunut tai huutanut tuomareille jotain jos sinua on kentällä rikottu tai kohdeltu väärin. Tai jos mielestäsi itse et ole tehnyt rikettä. Väitän ettei ole yhtään pelaajaa joka ei muka suutansa koskaan aukaisisi pelissä!!