Vasta 15-vuotias tulevaisuuden lupaus My Kippilä nousi otsikoihin U19-tyttöjen EFT-turnauksessa Messukeskuksessa, kun hän upotti ”keinuveivirankkarin” Ruotsin verkkoon. Kippilä on tullut vuosien saatossa tutuksi junioripeleistä myös Pääkallo.fi:n toimitussihteeri Jarkko Hannukselalle.
– Olen nähnyt My Kippilän pelaavan toistakymmentä ottelua valmentamaani poikajuniorijoukkuetta vastaan, silloin kun hän oli 8-12-vuotias. Korostettakoon, että hän oli vuoden näitä poikia nuorempi ja jokainen, joka joskus on ollut juniorivalmennuksen parissa tuon ikäisten kanssa ymmärtää sen, kuinka paljon yksi vuosi tuossa iässä merkitsee. Puhumattakaan siitä, että tyttö pelaa vuoden nuorempana poikien sarjassa, Hannuksela muistelee.
– Ennen ensimmäistä peliä sorruin itsekin vähättelyyn omissa ajatuksissani, kun näin yhden pienen tytön vetävän alkulämmittelyjä PSS Pantterit -poikajoukkueen riveissä. Mietin mielessäni, että onkohan tuossa järkeä tuoda pientä tyttöä mukaan ”isojen poikien” fyysiseen peliin. Ei tarvinnut miettiä ottelun ensimmäistä vaihtoa pidemmälle.
– Korostettakoon myös se tosiasia, että PSS Pantterit on ollut omassa ikäluokassaan (95-pojat) vuosikausia aivan Suomen eliittiä, josta todisteena myöhemmin C-junioreiden SM-kulta ja -hopea. Siellä joukossa tämä etukäteen aliarvioimani tyttö veteli alkuvuodet joukkueen vakiokalustossa ja oman arvioni mukaan oli kyseisen poikajoukkueen keskikastia pelitaidoiltaan. Ei hullummin, vai mitä?
– Muistan eräänkin ottelun heitä vastaan, kun My Kippilä vei meidän poikia ”puikoista” ja hymyili jatkaessaan pallonkuljetustaan. Minua ei hymyilyttänyt. Tämän lisäksi hän taisi iskeä kyseisessä ottelussa kolme maalia meidän verkkoon. Tämän kunnon opetuksen jälkeen valmentaja Hannuksela ei sortunut enää koskaan aliarvioimaan yhtäkään vastustajaa etukäteen.
– Tässä on myös loistava esimerkki siitä kuuluisasta pelaajapolusta seuroissa. Jos on tarpeeksi lahjakas tyttöpelaaja ja omaa mielenkiintoa hakea lisähaasteita poikien sarjoista, niin toivottavasti mistään ei löydy sellaista henkilöä, joka asettuisi periaatteen vuoksi jarruksi tällaiselle kehitykselle. Tiedän, että kyseessä on poikkeustapaus, mutta kuinka monessa seurassa oikeasti edes kysytään tyttöjen omaa halukkuutta pelata myös poikien sarjoissa mukana? Toivottavasti mahdollisimman monessa.
– Kuten sanoin, My Kippilä on poikkeuksellinen lahjakkuus, mutta se ei selitä sentään ihan kaikkea. Lahjakkuuden lisäksi hän on harjoitellut ja pelannut paljon, eikä pelkästään salibandyä. Hän oli alkuvuodet hyvässä valmennuksessa PSS:ssä liigapelaaja Anne Toivasen alaisuudessa. Pelkkä lahjakkuus ei olisi tehnyt hänestä näin hyvää pelaajaa 15-vuotiaana, kuin hän nyt on. Uskoisin, että lahjakkuus yhdistettynä monipuoliseen harjoitteluun eri lajeissa yksin- sekä joukkueiden kanssa on ollut avaintekijä Kippilän kehitykseen.
– Muistetaan nyt kuitenkin, että hän on vasta 15-vuotias ja vasta tulossa siihen ikään, jolloin selviää kuinka hyvä hänestä lopulta kehittyy. Mutta en voinut olla lopulta kuin ihailematta hänen peli-iloaan, pelinluku- ja mailankäsittelytaitoaan 8-12-vuotiaana, vaikka vastustajan leirissä meitä pitkiin aika ajoin lähes pilkkanaan. Minulle ei ole tullut vastaan 20-vuotissalibandyurani aikana kuin yksi pelaaja, joka on ollut yhtä lahjakas aikoinaan kuin My Kippilä. Hänen nimensä on Jenni Nikkanen.
Eikö tän hehkutus vois jo riittää?
Jep. Kyllähän My on hyvä ja lahjakas pelaaja, mutta maaleja ei voi tehdä jos ei joukkuekaverit rakenna maalintekopaikkoja. PSS -95 poikien joukkue oli/on tunnettu hyvästä joukkuepelistä, jossa pelataan koko joukkueella. Silloin ei peli kärsi yhden pelaajan poissaolon takia …
Mediassa tietysti tykätään nostaa tiettyjä pelaajia esille eli revitään kunnon lööpit.
Silti My on varmasti oman ikäluokkansa lahjakkaimpia pelaajia ja tietysti monipuolinen urheilutausta yhdessä omalla ajalla tapahtuneen harjoittelun kanssa antaa hyvän mahdollisuuden onnistumisille.
Juu, en minäkään My:tä vähättelemään lähde, enkä itse ole nähnyt häntä edes kunnolla pelaamassa, mutta mitä noista EFT peleistä kuullut, ei siellä tosiaankaan niin hyvä ollut mitä median kautta voisi ymmärtää, keskiverto tasoa ehkä, mutta ei kuulema erottunut muista.
Tosiaan kuullut myös, että motivaatio taitaa ihan kunnossa olla harjottelua kohtaan, joten jos tämä pysyy niin saattaa olla joskus yksi suomen parhaimmista salibandyn pelaajista. Mutta eipä se kova harjoittelukaan aina riitä.
”enkä itse ole nähnyt häntä edes kunnolla pelaamassa, mutta mitä noista EFT peleistä kuullut, ei siellä tosiaankaan niin hyvä ollut”
taidat olla oikee pelaajan scoutti
Ei tässä mitään scouttamassa olla, kuulema My vaan ei oikein vakuuttanut itse pelissä eikä noussut niin paljoa muiden ylitse mitä media antaa ymmärtää.
Tietty jos itse olet nähnyt, että on dominoinut niin pahapa sitä kai kiistämään on mennä.
Oman ikäluokkansa ykkönen, pitääkö verrata muihin?
Tulipa mieleen pelaaja nimeltä Nikkanen jo ensimmäisistä lauseista ja lopulta mainittiinkin. Em. entinen lupaus, joka voisi olla dominoiva pelaaja missä tahansa sarjassa, vetää Classicin II-jengissä 1krt/vk -reenillä höntsysarjaa??? Kyseenalaistamatta millään tavalla Nikkasen valintoja, toivottavasti tämän lupauksen kanssa läheiset ovat paremmin hereillä kaiken repimisen ja edustamisen kanssa: sikälismikälis muistan oikein, Jenni Nikkanen edusti viimeisellä pk-seutu kaudellaan loisteliaasti yhteensä 5:ssa eri seura- ja maajengissä yhden kauden aikana. Kuulinko jonkun sanovan ryöstöviljely? Korjaatkaa ihmeessä, koska olen lajiniilojen mielestä tod.näk. ihan ’tun väärässä, mutta lajista kiinnostuneen penkkiurheilijan/kahden pienen sabasta innostuneen tytön faijan näkökulmasta yksilö Jenni Nikkanen menetettiin ’has been’-osastolle puhtaasti ylikuormituksella sekä henkisellä että fyysisellä osastolla.
Anteeksi vertaaminen toiseen lajiin, mutta mieleen tuli muuan Sidney Crosby, jota hehkutettiin jo 2004 Helsingin nuorten MM-kisoissa. Mies oli tuolloin 17-vuotias eikä millään tavoin pelillisesti noussut vielä parrasvaloihin 19-vuotiaiden nimekkäiden pelikavereidensa rinnalla. Silloin vähän ihmettelin, että miten siitä voidaan jo muka tuossa vaiheessa odottaa tulevaa ”Gretzkyä”, kun ei erottunut pari vuotta vanhempien joukosta.
No, ei ihan aiheetta hehkutettu.
Kyse on potentiaalin hehkuttamisesta, mitä Kippilällä eittämättä on. Ei kuitenkaan voida olettaa, että erottuisi jo nyt edukseen kolme vuotta vanhempien keskeltä, tuossa iässä kun kehitys voi vielä joka vuosi olla huimaa. Kuitenkin valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi..